Päätös Joroisten ja Espoon välillä oli minulle helppo: ei hotelliöitä, vähemmän autossa istumista ja (toivottavasti) logistisia haasteita kisaan valmistautuessa. Bonuksena on tietysti vielä se, että pääsen kisaamaan tutuissa maisemissa kotikaupungissa. Uinti on Bodom-järvessä Oittaalla. Sieltä pääsee kyllä aika hienoja reittejä ajamaan pyörällä juoksusta nyt puhumattakaan.
Tämän kesän aikana olen alkanut pitää entistäkin parempaa huolta pyöristäni. Siinä on ollut isona apuna poikani hankkima teline, johon pyörän saa rungosta helposti kiinni pesua ja huoltoa varten. Enää ei tule selkä kipeäksi kyykistelystä. Pesut, rasvaukset ja vahaukset osaan itsekin, mutta isompiin huoltohommiin saan apua pojaltani, josta kesän aikana on kehkeytynyt kelpo juniormekaanikko. Ainakin ketjun ja vaijerien vaihtamiset sujuvat häneltä jo. Tosin säästin triathlon-pyörän ketjunvaihdon syksyyn, vaikka jo ennen Tahkon kisaa ketju oli mitattu ja venyneeksi tuomittu. Ilo on hiljaa hyrräävä pyörä, joka ei nitise eikä natise.
Pyöränhuoltotarvikkeita on meille kertynyt jo hyllyllinen. Pyörävahaa olen käyttänyt vasta tänä kesänä. Se on todella helppokäyttöistä ja nopeasti tulee nättiä jälkeä. Vahattu pyörä pysyy puhtaana pitempään ja tietenkin myös näyttää paremmalta. Kaikkein vaikuttunein olen kuitenkin ollut keraamisesta ketjuöljystä, joka tuoksuu vienosti vadelmalle. Miltäs sinun pyöräsi ketjut tuoksuvat?
Huoltohylly varastossa. |
Sarjassamme blogituttubongauksiako, ajoitko tänään kohti Hietaniemen hautausmaata siinä baanalla noin puoli viiden aikoihin maantiepyörällä? Vai ehkä vain joku sun näköinen?
VastaaPoistaJoo, olin se minä. Tunnistin sut, ja ajattelinkin jättää kommentin blogiisi. Ehdit ensin!
PoistaHah, no ensi kerralla uskallan sitten ehkä moikatakin :)
PoistaMäkin yritän olla tarkkaavaisempi, nyt olin jo ajanut ohi kun tajusin että sehän olitkin sinä!
Poista