Neljä syytä treenata

Monisporttaaja Hannu listasi kirjoituksessaan omat liikkumisen prinsiippinsä, ja se sai minutkin ajattelemaan omia periaatteitani ja sitä, mihin suuntaan ne ovat viime vuosien aikana kehittyneet. Taustalla on myös pieni hämmästys siitä, miten tärkeäksi triahtlonharrastus on minulle viime vuosien aikana muodostunut. Kiteytin ajatukseni neljään kohtaan:

1) puoliso ja perhe. Aika vaikeaa olisi hyvillä mielin treenata, jos ei saisi sille tukea omilta läheisiltä, varsinkaan omalta puolisolta. Ja luulenpa, että jos en voisi hyvillä mielin treenata, se jäisi kokonaan tekemättä. Pete on minulle paras treenikaveri, ajatusten sparrailija ja luotettava peruskallio, johon voin aina nojata ja jonka arvostelukykyyn luotan joskus enemmän kuin omaani. Hänet on helppo innostaa mukaan vähän hassuihinkin ideoihin ja hän sanoo minulle suoraan jos olen väärässä - ehkä joskus vähän varovaisesti, mutta sanoo kuitenkin. Liikkuminen on osa jo aikuistuvien lastemmekin arkea, joko esimerkkimme takia tai siitä huolimatta. Olen kyllä aina osannut arvostaa erittäin korkealle sitäkin aikaa, kun olemme kaikki yhdessä eikä tarvitse lähteä minnekään. Niitä hetkiä on nykyään tosin yhä harvemmin, kun jälkikasvulla on jo omat menonsa ilman meitä.

2) halu treenata hyvin. Harjoittelu on säännöllistä, tavoitteellista ja nousujohteista ja mikä tärkeintä, nautin siitä. Olen suorittajaluonne, ja innolla availen aina Jupiksen lähettämän viikko-ohjelmat nähdäkseni mitä treenejä tälle viikolle on tulossa, mitä ominaisuuksia seuraavaksi kehitetään. Sekin on kiva, kun kisan lähtöviivalla voi olla aika varma siitä, että on treenannut tavoitteeseen nähden riittävästi ja tarpeeksi fiksusti. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun matkat ovat pitenemään päin. Jännitän aina ennen kisoja, mutta lähdön jälkeen olo nopeasti helpottaa, eikä mikään voita sitä onnistumisen tunnetta kun urakka on ohi.

3) treenikaverit ja triathlonyhteisö. Treeneissä, kisoissa ja täällä blogimaailmassa olen tutustunut ihan mahtaviin tyyppeihin, saanut paljon uusia ystäviä ja päässyt tekemään monia asioita, joita ennen en osannut ajatella omaan arkeeni kuuluviksi. Keskinäinen tsemppaus ja kannustus on tosi hienoa. Yhteenkuuluvuuden tunne on vahva, ja triathlonin harrastajaporukkaan oli  erittäin helppo solahtaa mukaan. Alusta asti on ollut tervetullut olo.

Tässä kuvassa yhdistyy kyllä niin moni kiva asia!

4) luonto ja ulkona oleminen. Olen ollut hieman yllättynytkin siitä, miten tärkeää minulle on päästä ulos ja saada happea. Ulkona ajatukset kulkevat kirkkaammin ja löytävät uusia uria. Joskus pienikin tuuletus auttaa; saatan kesken työpäivän käydä kiertämässä korttelin, jos on tunkkainen olo. Iltaisin töiden jälkeen on onneksi yleensä aikaa vähän pitemmälle tuuletukselle.