Ekat lomapäivät

Hyvin on päästy treenailun makuun täällä Mallorcalla. Aurinko on paistanut, lämpötila ollut kahdenkymmenen plusasteen paremmalla puolella ja telkkaristakin tulee Paris-Roubaix!

Sunnuntaina aamu-uinnin ja pyörien vuokrauksen jälkeen ajoimme Portocolomiin, jossa oli menossa kansainvälinen triahtlonkisa. Suorin reitti kaupunkiin oli suljettu, joten meidän piti vähän kierrellä ennenkuin pääsimme kisapaikalle. Silloin oli suurin osa kilpailijoista jo maalissa. Joku heltriläinen kilpailija siinä jututettiinkin, ja pari muuta seurakaveria tööttäsi meille kotimatkalla autosta. Meillä oli päällä Heltrin pyöräkamppeet tunnistamisen helpottamiseksi.

Meillä on nyt samanlaiset hiilikuituiset Cannondale Synapse -maantiepyörät. Kotoa otin mukaan pienen tarrakiinnitteisen tarvikepussukan ja sellaisen telineen, johon saan kiinni sykemittarin. Pyörä on hyvässä kunnossa, ja siinä on kompaktikammet ja vuoristopakka, eli vähän kevyempiä välityksiä löytyy vuorille kiipeämiseen.

Ohjaamo

Kevyille välityksille oli eilen käyttöä, kun ajoimme Sa Calobraan. Suunnittelimme reitin Stravassa ja siirsin sen Suunto Ambit2 S-mittariin. Menomatkalla ajoimmekin tosi nättiä ja kapeaa maalaisväylää. Reittiä oli tosi helppo seurata. Ehkä vielä toivoisin siihen jotain tietoa siitä, kuinka pitkä matka on seuraavaan risteykseen. Nyt näytössä näkyy vain nuoli ja viiva. Mutta kyllähän tuollakin pärjää, eikä pyöräilyn flow katkea kartan katselemiseen.

Matkalla Sa Calobraan.

Sa Calobra on meren rannalla noin 10 kilometriä pitkän alamäen päässä. Sinnepäin on siis mukava ajella, toiset vaan osaavat ajaa ne alamäetkin nopeammin kuin toiset. Yritin valita sellaiset ajolinjat, etten jää takaa kovaa tulevien alle. Pyöräilijöitä oli aika paljon siellä alhaalla, mutta turistibusseja vähemmän kuin viime vuonna, joten kahviloissa oli hyvin tilaa ja kaikki sujui. Pienen tankkauksen jälkeen lähdimme kapuamaan vuorta ylöspäin.

Sa Calobrassa

Ylämäkeen olikin sitten erilaista polkea, kun vauhti oli pahimmillaan vain noin 6 km/h. Aikamoista raastoa siis, ja siltä tuntui että kaikki menevät ohi. Parikin kertaa reilun tunnin kiipeämisen aikana tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä ja sitten tulikin onneksi jostain kiva tuulenvire ja eteen avautuivat mielettömän hienot vuori- ja merimaisemat. Kannatti hikoilla. Oli se vaan silti aikamoinen luulot pois -reissu, eikä minulla ainakaan tuon jälkeen ole mitään harhakuvitelmia omasta pyöräkunnosta, sen verran jalkoihin jäin ihan joka mäessä. Treenattavaa riittää.

Tässä olen just ajanut Llucin nousun etelän suunnasta. Pete ehti odottaessaan ottaa kamerankin esiin.

Kotimatkalla sykemittari simahti oltuaan päällä reilut kuusi tuntia. Olin aamu-uinnin jälkeen vielä ladannut sen uudelleen täyteen välttyäkseni tältä. Harmitti, sillä nyt olimme kotimatkan vain kartan varassa ja vähän sitten etsimmekin oikeaa reittiä ensin Pollencassa ja sitten vielä vähän lähempänä hotellia. Käsittääkseni tuolle sykemittarille luvataan tehokasta peliaikaa 8 tuntia, kun se on satelliitteihin yhteydessä kerran sekunnissa kuten reittejä käytettäessä käsittääkseni kannattaa olla. Ihan ei täyttänyt odotuksia se.

Tästä näkee, miten mittari simahti ennenkuin minä, joka poljin sentään hotellille asti. Pitkälti toistakymmentä kilsaa jäi siis rekisteröitymättä. Nousumetrit eivät nekään pidä paikkaansa, koko reitillä niitä lienee ollut parituhatta. Hassusti nousumetrit kertautuvat Strava-siirrossa, olen tästä virheestä laittanutkin Suunnolle jo meililä.



Tänään olikin sitten vähän kevyempi päivä, kun aamu-uinnin jälkeen ajoin 40 kilsan palauttavan lenkin tasaisella ja juoksin sen päälle puolisen tuntia. Iltapäivällä kävimme ostoksilla Festival Park Outletissa ja Decathlonissa Palman pohjoispuolella. Jotain pieniä juttuja löytyi ja lapsille tuliaiset. Tänään on myös pyykkipäivä, kun meillä kummallakin on vain kolmet ajokamppeet, kaikki nyt hotellin koneessa pyörimässä.

Huomenna on tarkoitus ajaa Solleriin, taas parituhatta nousumetriä. Jaloissa tuntuu jo tähänkinastiset nousut ihan hyvin, ja portaidenkin nouseminen tuntuu kivasti etureisissä. Alaselkä ei sen sijaan ainakaan vielä ole tullut kipeäksi, olen ehkä oppinut ainakin vähän jo pyörittämäänkin.