Täytän tänään 47 vuotta. Monesti lasten ollessa pieniä mietin, että minkälaista elämäni on 20 vuoden kuluttua vuonna 2015, kun poika on armeijassa ja tyttärestä tulee täysi-ikäinen. Osasin tietysti laskea, että olen silloin juuri tämän ikäinen, mutta oli mahdotonta kuvitella mitä vuodet tuovat tullessaan. Varmasti olisin silloin ollut iloinen, jos olisin kuullut mitä kaikkea elämääni kuuluu nyt. Triahtlonia harrastuksena en olisi osannut keksiä, vaikka olisin yrittänyt enkä kuvitella sitä miltä tuntuu olla kahden aikuistuvan nuoren vanhempi ja päästää irti. Useimmat haaveeni ovat toteutuneet, mutta on minulla vielä muutama toteutumattakin.
Heti herättyäni luin äidiltä tulleen tekstiviestin synttärionnitteluineen, ja sen jälkeen soittivat isäni ja kummisetäni Saksasta. Isänpuoleisessa suvussa on vielä tapana laulaa onnittelulaulu, joten sain kuulla sen tuplasti. Kummisedän soittoa en oikein osannut odottaakaan, sillä hän sai vuosi sitten aivoverenkierron häiriön, eikä vähään aikaan pystynyt kommunikoimaan sanallisesti lainkaan. Nyt se sujuu häneltä jo kahdella kielellä jopa puhelimessa, toki välillä kangerrellen. Hienosti tsempattu toipuminen!
Olen todella onnekas, kun minulla vielä on vanhemmat lähelläni vielä nyt, kun lapseni alkavat jo pikku hiljaa kokeilla omia siipiään ja suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Nyt ollaan Peten kanssa kahdestaan lentokentällä matkalla Mallorcalle pyöräilemään viikoksi, ja lapsillakin on kaikki hyvin. Olen kiitollinen ja nostan maljan pitkälle iälle tänään jossain Alcudian rantakuppilassa.
Paljon onnea! Ja hyvää reissua!
VastaaPoistaPaljon onnea! :)
VastaaPoistaPaljon onnea, mukavaa matkustus/synttäripäivää ja aurinkoisia pyörälenkkejä Mallorcalla! :)
VastaaPoistaKiitos paljon onnitteluista! Perille päästiin, ja sinne päivällisellekin kavereiden kanssa. Ihan mahtavaa, kun voi ajaa lyhyissä hihoissa ja shortseissa! Uitukin on.
VastaaPoista