Viimeiset lomapäivät

Loman viimeisenä ajopäivänä ajoimme pyörillä Cap de Formentorin majakalle. Tie sinne oli ihan mielettömän hieno, eikä aina oikein tiennyt minne olisi pitänyt katsoa kun kaikki ympärillä oli niin kaunista. Tie menee joitakin satoja metrejä pimeässä tunnelissa, ja siellä ajaessa tuli ihan kummallinen olo, kun näkyi vain valoa edessä eikä esimerkiksi tien pintaa lainkaan. Majakalle johtava tie on asfaltoitu uudelleen sitten viime vuoden, jolloin jätimme reitin kokonaan ajamatta juuri huonon asfaltin vuoksi. Nyt kyllä kannatti käydä siellä, tämä hieno lenkki kruunasi koko viikon.

Kuvan otti joku suomalainen nimettömäksi jäänyt kahvilla ollut kilpapyöräilijä.

Lenkin jälkeen palautimme maantiepyörät vuokraamoon. Omalla triathlonpyörällä olisi voinut hyvin ajella tasaisempia reittejä, mutta mäissä maantiepyörä on minusta parempi menopeli, etenkin kun vuokrapyörissä on jo valmiiksi mäkiin sopivammat välitykset. Omaa alumiinista maantieyörääni en kokenut tarpeelliseksi raahata Mallorcalle, kun vuokraamalla säästyy pyörän pakkaamiselta ja raahaamiselta.

Pyörän vuokraaminen on netin kautta helppoa, ja meillä kaikki sujui tänä vuonna kivasti. Pyörät olivat kunnossa ja käyttäytyivät myös alamäissä johdonmukaisesti ja luotettavan tuntuisesti. Sollerin lenkillä tapasimme pari suomalaismiestä,  joilla oli vähän erilainen kokemus. He olivat vuokranneet Giantit, ja pyörät luovuttanut vuokraamomies oli tokaissut ettei noin huonoilla vanteilla lähtisi ajamaan vuorille. Heillä olikin ollut alamäissä vähän jännempää.

Eilen lauantaina meillä oli iltalento kotiin ja ennen sitä kävimme vielä kerran uimassa ja vähän pitemmällä juoksulenkillä. Edellisellä uinnilla märkäpukuni oli hiertänyt olkapäähäni haavan, joten ajattelin kokeilla kuinka kauan pystyn uimaan ilman märkkäriä viileässä vedessä. 10 minuuttia oli tavoitteena, ja pystyinkin uimaan parikymmentä. Jo aikaisemmilla uintiretkilläni näkemät kyynärän pituiset sinikylkiset kalat olivat taas liikkeellä, ja oli mahtava tunne uida kalaparven keskellä.

Märkäpukuni oli jo viime vuonna minulle tosi tiukka jaloista, tänä vuonna se tuntuu olevan liian tiukka myös hartioista. Ennen Suomen avovesiuintikauden alkua on uusi ostettava. Vanhalla puvulla uimaan lähteminen on tuntunut jopa vastenmieliseltä, ja se on ollut minulle ihan kokonaan vieras tunne. Vanhalla märkkärillä uidessa olkapäät väsyvät, enkä meinaa millään pysyä Peten vauhdissa. Ilman märkkäriä pääsin taas ihanaan uinti-flowhun, siinä kalojen seassa liukumisessa on kyllä jotain hienoa taikaa!

Aamiaisen ja pakkaamisen jälkeen kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme viimeiselle pitkälle juoksulenkille. Lähdimme seuraamaan merkittyä vaellusreittiä, juoksimme 45 minuuttia pääasiassa ylämäkeen ennenkuin käännyimme takaisin. Aamun sumu oli hälventynyt, ja aurinko tullut taas esiin. Eväinä meillä oli Powerbarin vesigeelejä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa siskoltani synttärilahjaksi saamaani Athletan neonkeltaista juoksuhametta. On kyllä nopea ja pirteä väri! Kuvassa näkyvä ylimääräinen sukka ei ole minun.

Hienot oli lenkkimaastot, tässä mennään onneksi jo takaisin hotellille päin ja alamäkeen. Polveen alkoi sattua loppulenkistä, ja viimeisen kilsan kävelinkin kun kipu alkoi häiritä juoksua. 

Kotimatka meni joutuisasti, kun sain luettua loppuun yhden hyvän kirjan (The Husband's Secret) ja aloitettua toisen ainakin yhtä hyvän (Me Before You). Bloggaaminenkin jäi tähän päivään, kun kirjat veivät lennolla mennessään. Lento oli aikataulussa, ja tulimme varmaankin ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen kahdestaan tyhjään kotiin, kun tytär oli Turussa ja poika Haminassa.

Kohta pääsen viemään jo kotiutuneen tyttäreni futismatsiin Hyvinkäälle. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi kentän laidalla seisonut. Kuskaushommat taitavat olla pian mennyttä, sillä tytär täyttää kevään viimeisenä päivänä 18 vuotta ja on jo aloittanut autokoulun. Täytyy nyt ottaa näistä viimeisistä kerroista kaikki ilo irti!