Oma standardini on se, että pyörän pitää olla aina moitteettomassa kunnossa: ihan puhdas ja ajettaessä äänetön. Vain voimansiirron tasainen kevyt hyrinä on sallittu.
Maastopyörä telineessä. |
Muistaakseni innostuin huoltotelineen hankinnasta ennen Peteä, joka vasta jonkin ajan kuluttua oli hankintapäätöksen kannalla. Lähinnä kysymys oli telineen varastoinnista. Meillä on ihan pikkuruinen pihavarasto, jonka kulmaan se onneksi mahtuu eikä lopulta vie edes kovin paljon tilaa. Siitä sen saa nopeasti nostettua pihalle ja takaisin. Ihan loistojuttu, varsinkin kun aikaisemmin sain selän kipeäksi pyörän pesusta ja varsinkin ketjujen puhdistus oli minusta hankalaa.
Niin, ne ketjut. Ostimme keväällä entistä pienemmän ja nyt jo uskallan sanoa että myös kätevämmän ketjupesurin. Se kiinnitetään ketjunpesuainepulloon ja kätsästi puhdistusainetta ruiskautetaan suoraan ketjulle ja sitten vaan pyöritetään sitä riittävän kauan harjojen syleilyssä punaisen muovikotelon sisällä. Aika helppoa, ja siksi ketjujakin tulee varsinkin näillä vähän kosteammilla keleillä pestyä tämän tästä.
Ketjupesuri. |
Vaikkei minusta nyt varsinaista pyörän rassaajaa ole tullut (siis niin, että ihan huvikseni pyörää laittelisin), on näiden "pakollisten" huoltotoimenpiteiden tekeminen helpottunut huomattavasti tuon huoltotelineen hankinnan jälkeen. Seuraavaksi olen ajatellut varovaisesti perehtyä vaihteiden säätämisen ihmeelliseen maailmaan.
Vielä kun säät tästä vähän lämpenisivät, ettei tarvitsisi aina ihan jäässä lenkin jälkeen pihalla puuhastella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti