Sunnuntai-aamuna tuntui sitten kurkussa kipeältä, ja olo vaan heikkeni iltaa kohden. Jopa niin, että jouduin perumaan maanantai-aamulle sovitun kovasti odottamani uinnin yksityistunnin. Se harmitti, kun olin sitä jo useamman viikon ehtinyt odottaa. Paranemisen nopeuttamiseksi halusin kuitenkin mieluummin nukkua vähän enemmän ja välttää ylimääräistä rasitusta.
Kuumetta tai muita flunssan oireita ei ole ollut, joten töissä olen käynyt normaalisti. Maanantai ja tiistai olivat liikuntojen puolesta lepopäiviä molemmat.
Keskiviikkona olo oli jo parempi, ja menin perhosuintikurssille. Nyt yhdistettiin käsiveto, hengitys ja potkut. Ihan tuli rinulin peruskurssi mieleen joidenkin vuosien takaa, kun ope kertoi, että perhosta uidessa pitää samalla tavalla vähän ajatellakin kuin rintauintia uidessa. Muistin samassa, etten koskaan ole saanut rinulissa ajoitusta tai oikeastaan montaa muutakaan asiaa kohdalleen. Johtuikohan se ajattelun puutteesta sekin?
Kyllä se perhosuinti räpylät jalassa jotenkin sujuu ainakin hetken, mutta ilman apuvälineitä meinaa tulla liian kiire kaiken kanssa. Ensi kerralla yritän pitää mielessä ainakin nämä jutut:
- joka toinen potku vähän reippaammin, joka toinen kevyemmin. Reippaamman potkun jälkeen hengitys.
- muista lopputyöntö molemmilla käsillä navan kohdalta taaksepäin
- älä nouse hengittäessä liian korkealle, leuka pinnan ylle riittää. Hengittäessä leuka eteen, sukeltaessa leuka rintaan.
- koko kroppa mukaan potkuun, muista lantio
- kädet rentoina palautuksessa
Kurssilla on ollut tosi mukavaa, kun meitä oppilaita on vain muutamia. Eilen jo uitiin yhteensä joitakin satoja metrejä, enkä ihan koko aikaa palellut. Olin myös ottanut mukaan omat räpylät, mikä oli pieni mutta tärkeä mukavuustekijä. Perhosta olisi kiva oppia niin, että sitä voisi uida joskus putkeen 25-50 metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti