perjantai 29. toukokuuta 2015

Lehmiä ja lintuja

Eilen illalla vähän mietiskelin, että mihin väliin tänään mahtuisi 45 minuutin juoksulenkki. Parhaaksi ratkaisuksi valikoitui työmatkajuoksu, koska siinä säästyy aikaa. Nyt illalla piti vielä hoitaa kauppa- ja siivoushommia tyttären sunnuntaisia juhlia ajatellen.

Pakkasin vaihtovaatteet, lompakon ja avaimet pienimpään reppuuni ja lähdin juoksemaan Laajalahdelle ja Ruukinrantaan. Pyyhe ja muut suihkutarvikkeet minulla on työpaikalla jo valmiina. Aurinko paistoi, ja lyhyissä hihoissa ja shortseissa pärjäsi ihan hyvin. Villa Elfvikin rannalle on taas tuotu lehmiä laiduntamaan, ja näinkin ne vähän kauempana. Laajalahti on myös pääkaupunkiseudun tärkeimpiä lintuvesiä, ja siellä käy aikamoinen sirkutus.

Laajalahden rannalla.

Ruovikkopolku.
Neljässäkymmenessäviidessä minuutissa ehdin Allergiasairaalan bussipysäkille, ja siitä pääsin samantien bussilla keskustaan. Muutama minuutti olisi ollut hyvä odottaa bussia, sillä hiki alkoi pian virrata pitkin selkää, kun bussissa oli niin lämmin. Kävellessäni Elielinaukiolta työpaikalle vastaan tuli mm. tuore ministeri Olli Rehn tummassa puvussaan.

Eilen oli viimeinen Heltrin uintitreeni Pirkkolassa tällä kaudella. Kuten perinteisiin kuuluu, uimme alkuverran ja tekniikkadrillien jälkeen viestejä. Monella erilaisella tavalla piti edetä viesteissä:
scullingia pullarilla, jotain muuta virallista uintityyliä paitsi vaparia, eripariuintia esim. vaparin käsivedot/perhosen potkut tai perhosen käsiveto/vaparin potkut jne. Viesti huipentui siihen, että uitiin vaparia puuvillainen t-paita päällä. T-paita toimi viestikapulana. Opin taas pari uutta asiaa: märkä t-paita on todella vaikea pukea päälle altaan syvässä päässä ja rintauintia ei kannata uida (hidasta!) jos perhostakin saisi mennä.

Pyörän selkäänkin olen tällä viikolla päässyt; tiistaina kävin ajelemassa Veikkolan suunnalla, keskiviikkona poljin töihin ja torstaina uintitreeneihin. Latasin suorimman mahdollisen reitin pääkaupunkiseudun kevyen liikenteen reittioppaasta Suunto Ambit2 S:ään, ja taas löytyi lähes kotikulmilta uusia nopeita väyliä. Lyhimmillään meiltä on Pirkkolaan alle yhdeksän kilsaa, tosi kiva matka ajaa vielä uintitreenin jälkeenkin kun ihan hissukseen pistelee menemään.

2 kommenttia:

  1. Perhosta kannattaa mennä aina, jos on vapaa rata! Se on niin harvinaista herkkua. Mä missasin meidän viestit, kun olin jo suunnistuskoulussa. Meillä oli uitu mm. koiraa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oisin voinut kokeilla sitä perhosta, mutta kun lajia ei saanut vaihtaa kesken vinstan. En ollut varma jaksaisinko loppuun saakka, kun en ollut pitkään aikaan sitä kokeillut. Ens kerralla sitten...

      Poista