Eilen oli hyvä päivä

Eilen, tasan kolme viikkoa ennen h-hetkeä, oli viimeinen pitkä yhdistelmätreeni, jota myös big day -treeniksi kutsutaan. Tällä kertaa ei minunkaan tarvinnut pyöräillä yksin, kun olimme kutsuneet mökillemme muitakin Köpikseen lähtijöitä. Meitä oli yhteensä viisi plus 'key note speaker', viime vuonna Köpiksessä kilpaillut Jarmo.

Kahdeksan jälkeen auringonpaisteessa lähdimme uimaan noin tunnin lenkkiä järven toiseen päähän ja takaisin. Vajaa tunti, hieman vaille kolme kilsaa. Uintivauhdeissa oli eroja, mutta onneksi järvi on pieni eikä eksymisen vaaraa ollut.

Uimaan lähdössä.

Uinnin jälkeen söimme pienen aamupalan ja lähdimme pyöräilemään. Naisporukalla ajoimme Kettulasta Sammatin ja Karjalohjan kautta Perniöön. Paluumatkalla ajoimme Suomusjärven kautta.

Lähdössä. 

Perniössä.

Ja oikein poseeraten kahvilan edessä.

Pitkällä lenkillä oli mahdollisuus testata myös energiansaantia. Minulla oli kolme pulloa vahvaa urheilujuomaa. Olin laittanut jauhetta veteen sen verran, että saisin juomalla yhden pullon tunnissa juuri sopivan määrän hiilihydraattia. Se ei toiminut kovinkaan hyvin, sillä Perniössä pullot olivat tyhjät ja minulla aavistuksen etova olo. Kesäkahvilassa täytin pullot vedellä ennenkuin jatkoimme taas matkaa. Siitä eteenpäin jatkoin vesi+geeli+patukka -kombolla, joka toimi paljon paremmin. 

Täytyy varmaan vaan ottaa energiansaannille kisassakin se aika, mikä siihen menee. Patukan syöminen vaan on hitaampaa kuin urheilujuoman "nauttiminen". Ensi sunnuntain lenkillä ehdin vielä onneksi todentaa uuden suunnitelman toimivuuden. Tai toimimattomuuden, ja sitten onkin jo kiire miettiä uutta vaihtoehtoa.

Kaverit ja mun sormi.

Heti pyöräilyn jälkeen lähdimme juoksemaan Lahnajärven ympäri. Matkaa oli noin kymppi. Jo pyöräilyn viimeisillä kilsoilla oli jyrissyt ukkonen, ja pieni sadekuuro tulikin niskaan. Se ei kuitenkaan onneksi kastellut lenkkareita. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, vaikka pyörällä olin jo ehtinyt miettiä että ajoinko liian kovaa kuitenkin. Sykkeen mukaan menin (aina kun sykemittari toimi), ja nyt luulen tietäväni millaisia syketasoja lähden Köpiksessä hakemaan. Juoksussakin sykkeet pysyivät peruskestävyystasolla.

Tuntuu siltä, että Joroisten jälkeen kunto on kehittynyt oikeaan suuntaan. Lauantaina piipahdimme Lahdessa katsomassa täyden matkan SM-kisoja. Sieltä jäi päällimmäisenä mieleen se, että täytyy vielä aika tarkkaan miettiä, mitä vaatteita päälle ja etenkin vaihtopusseihin laittaa, ettei vaan joudu palelemaan pyöräosuudella, jos vaikka sattuisi kisan aikana tuulemaan ja varsinkin satamaan.