Pari kertaa kiersimme poijut, ja vesi oli mukavan lämmintä. Tuuli kävi jännästi rannasta järvelle päin, mutta aaltoja ei juurikaan ollut.
Minulla oli taas kamera mukana, ja pari kertaa pysähdyin ottamaan kuvia.
Toisella kerralla Petekin suistui pysähtymään.
Rauhallinen uinti tuntui tosi hyvältä.
Tänään menimme taas samoihin maisemiin, mutta nyt maastopyörillä. Tavoite oli mennä hurraamaan Tour de Helsingin ajajia. Metsätaipaleella ajo alkoi tuntua jotenkin oudolta, ja pysähdyttyäni huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Pumpattiin se taas täyteen ja matka jatkui, mutta se tyhjeni uudelleen. Ei auttanut kuin alkaa vaihtohommiin. Siinä tuhraantui sen verran aikaa, ettemme ehtineetkään Velskolan mäkiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan jäimme Oittaan läheisyyteen pitkän ylämäen päälle odottamaan.
Noin viidentoista minuutin odottelun jälkeen tuli johtoauto ja sen perässä pari tuhatta pyöräilijää. Mukavan paljon tuttuja oli ajamassa, ja siinä ylämäessä kaikilla vauhti hiljeni niin, että useimpia ennätettiin moikatakin. Minulla oli pieni lehmänkello ja sitä kilistelin kannustamisen lomassa. Kivalta ja siistiltä näytti ajo ainakin siinä alkumatkasta.
Pyöräparaatin katselun jälkeen ajoimme Pirttimäkeen teelle ja korvapuustille. Siellä on Espoon tuoreimmat pullat ja paras pyöräkahvilatunnelma. Kotimatkalla jyrisi ukkonen, mutta säästyimme kastumiselta. Poikkesimme poluillekin, se oli pitkästä aikaa tosi jännää ja vähän haastavaakin. Jalat tuntuivat mukavan levänneiltä, ja leposykekin on hienosti laskusuunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti