Viimeiset pitkät lenkit ennen Köpistä

Ensin hyvät uutiset: meidän perjantai-aamuna kadottamamme uintikassi löytyi, ja sen sisällä oli ihan kaikki mitä pitkin kännykköineen rilleineen kaikkineen. Hienoa! Joku oli tuonut sen Seurasaaren kahvilan postilaatikon viereenä. Sitä tarina ei kerro, olisiko se ollut siinä jo kun kävelimme kahvilan ohi tullessamme uimasta. Meillähän ei kummallakaan ollut silloin laseja päässä eikä kenkiä jalassa, joten voi olla ettemme olleet ihan kamalan tarkkaavaisia kun emme nähneetkään pitkälle tarkasti. Toisaalta laukku on voitu tuoda siihen myöhemminkin. No, joka tapauksessa Pete oli jo perjantaina soittanut kahvilaan, mutta silloin kukaan ei osannut sanoa kassista mitään. Lauantaina tuli mukava soitto, että se on löytynyt. Jo samana päivänä kävimme sen hakemassa ja otimme sen löytymisen kunniaksi oikein pullakahvit!

Kassin löytymistä juhlistettiin omenamehulla ja pullalla.

Eilen kävin juoksemassa viimeisen pitkän lenkin ennen Köpistä. Ihan kamalan kevyttä ei juoksu ollut, ja aamulla olivat sykkeetkin hieman koholla. Juoksin vajaat kaksi tuntia Espoon rantoja pitkin. Mukana oli vettä ja geelejä. Sykkeet eivät meinanneet pysyä pk-alueella, joten lopun vauhdinnnosto jäi vähän vajaaksi, vaikka negatiivinen splitti ehkä onnistuikin kun lähdin niin hitaasti liikkeelle.

Meri näkyy ja sykkeet huitelevat yllättävällä tasolla.

Tänään ajoin pyörällä neljä tuntia. Olin suunnitellut kivan reitin Stravassa, mutta (taas) oli ilmeisesti yhden tien pinnoite jäänyt tarkistamatta, kun edessäni olikin yllättäen hiekkatie. No, jatkoin ajamista Vanhalle Turuntielle, siinä oli helppo ajaa IM-vauhtisia vetoja. En seurannut vauhtia, vaan sykettä. Pyrin pitämään sen tietyllä alueella aina vetojen ajan. Ylä- ja alamäet tuovat tietysti sykkeiden mukaan ajamiseen oman jännityksensä, kun alamäessä syke väkisinkin laskee ja ylämäissä nousee.

Kuralantie olikin hiekkaa ja hieno 100 km ympyrälenkki kosahti siihen.

Loppumatkasta pysähdyin Veikkolan Nesteelle ja ostin pari pulloa vettä. Tyhjensin pullot omiin juomapulloihin ja kun otin ne syliin, toinen putosi lattialle enkä ollut huomannut laittaa kantta kiinni. Sitten vähän siivoiltiin. Onneksi se oli vaan vettä.

Yllättävän nopeasti se neljän tunnin lenkki meni, vaikka ensiminuuttien aikana mietin vähän että miten siinä käy kun jalat tuntuivat väsyneiltä. Verrat ja palautukset ajoin todella rauhallisesti, osin juuri siksi että sykkeet olivat olleet jo levossa hieman koholla. Kahdenkymmenen minuutin välein otin geeliä tai palan patukkaa. Köpiksessä aion noudattaa samaa käytäntöä: aina kellon piipatessa kofeiiniton geeli - geeli - 1/3 patukka ja (elektrolyytti)vettä perään. Vettä meni noin pullo tunnissa. Noin joka toiseen pulloon meinaan laittaa elektrolyyttitabletin. Ainakin tämänpäiväisellä lenkillä vatsa pysyi rauhallisena ja energiatasot korkealla.

Hienoja maisemia Niemenmäessä.

Tulevalla viikolla meinaan tehdä yksityiskohtaisen suunnitelman kisaviikkoa ja itse koitosta varten. Onneksi on nyt tuo mietittynä jo tuo energiansaanti pyörällä. Onhan sekin jo jotain!