Maalisuoraltakin on kuvaa usealla eri kameralla! Ja olipa hyvä, että tulin maaliin niin myöhään, kun ei maalisuoralla juuri silloin ollut muita. Maalisuoralla oli niin kirkkaat valot ja fokus suoran päässä, etten oikein nähnyt tai kuullut mitään. Siksi digitaaliset muistot ovat tosi kivoja.
Minut erottaa uintikuvissa punaisesta lakista ja märkkärin sinisistä hihoista. Loppupäivän kisasin Helsinki Triathlonin pyörä- ja kisa-asussa.
Linkki kuviin tuli jo tiistaina, mukavan sähäkkää toimintaa Marathon Photolta. Muutaman kuvaajan näin reitin varrella, mutta kuvien määrä oli silti iloinen yllätys. Omaa videota en osannut lainkaan odottaa. Kiva, että on tämä blogi, jonne sen voi upottaa!
Maanantaista keskiviikkoon lepäsin vaan, mutta tänään jaksoin jo lähteä Märskyyn uimaan. Oli kivaa taas tuntea veden virtaus iholla, sitä olin kaivannut. Viime kesänä uin aika paljon avovedessäkin ilman märkkäriä, tänä vuonna vedet ovat olleet sen verran viileämpiä, etten ole viitsinyt. Uinti tuntui kyllä hieman tahmealta ja raskaalta, mutta se oli kai odotettavissakin.
Olo alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan normaalilta. Alkuviikosta oli kivempi istua kuin seistä, ja töissäkin kuljin hissillä kolmanteen kerrokseen. Unensaannissa oli pieniä haasteita. Leposyke ja ortostaattinen syke ovat vielä poikkeuksellisissa lukemissa, mutta kevyt liikunta varmasti auttaa palautumisessa. Syksyksi ei kalenterissa ole mitään kisoja, eikä mihinkään ole kiirettä. Rauhassa voin siis ottaa vähän rennommin vaikka kuukauden tai kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti