Kotimatkalla

Neljä hiihtopäivää Rukalla menivät ohi nopeasti. On kyllä hienoa, kun latuja on niin paljon, että päivän hiihtolenkin voi suunnitella kuin pyöräreitin konsanaan: miettii kuinka pitkään aikoo hiihtää ja siitä vaan sitten suunnittelemaan. Eilen hiihdin Pyhävaaran ja Vuosselin reitit, yhteensä reilut kolme ja puoli tuntia. Pete kierteli vähän kauempaa ja hiihti noin 55 kilsaa. 

Kävin letulla ja teellä Uuttusuon kahvilassa, ja hiihdin siitä vielä katsomaan Kelkkatien mökkiä, jossa majoituimme edellisellä Rukan-reissulla pari vuotta sitten.

Hyvät kotimaiset sukset

Ambitin kyykähdettyä ekan lenkin jälkeen mittasin laturetkien matkaa ja aikaa Sports Trackerilla. Ihan hyvin onnistui, enkä usko että sykedatalla mitään sen kummempaa olisin tehnytkään. Väkeä oli laduilla paljon vähemmän kuin viikonloppuna, aika moni oli varmaan jo kotimatkalla. Sää oli samanlaisen pilvinen kuin koko pääsiäisen ajan, lämpöä pari astetta.

Uimaan ei tällä reissulla päästy, koska Kuusamon uimahalli oli remontissa eikä kylpylämeininki kiinnosta yhtään. Vähän harmi, mutta tulipahan otettua kaikki irti hiihtämisestä. Toivottavasti jo pian treeniohjelmassa sunnuntaipitkiksen kohdalla lukeva "paras keliin sopiva laji" olisi pyöräily. Lupaavalta näyttää ainakin tänään, kun aurinko paistaa ja lämpöä on täällä vähän pohjoisemmassakin melkein kymmenen astetta.

Sekin hyvä puoli tässä minilomassa oli, että allergiaoireet hävisivät kokonaan. Ne palaavat tietysti samantien kotona, mutta Ihan kiva oli saada niistäkin breikki pariksi päiväksi. Olen lähes aina maaliskuussa tukkoisessa, flunssanoloisessa kunnossa allergian takia, lääkityksestä huolimatta. Siitepölykauden alku on minulle aina hankalinta aikaa, kesää kohden helpottaa.

Pari hiihtolenkkiä Rukalla

Meillä on täällä Rukan Salmilammilla söpö pikkuruinen vuokramökki, jossa nukumme pikkuruisella sängyllä. Makuuhuoneen sänky on siis vain 120 cm leveä, ja tällainen vanhakin pari pystyy siinä näköjään ihan kohtuullisesti nukkumaan, vaikka onkin leveämpään henkilökohtaiseen reviiriin tottunut. Muuten mökki on tosi kiva, ja aamiaispöydästä näkyy ladulle. No sellainen pieni puute kyllä on, ettei leivänpaahdin toimi, ellei koko ajan paina sitä painiketta, jolla leivät saadaan alas. Pete on ritarillisesti paahtanut leipiä minullekin.

Eilen hiihdimme tasaisen Kuontivaaran lenkin. Sukset toimivat taas tosi kivasti, ja matka taittui tasatyönnöllä. Kerran pysähdyimme pullakahveille. Samaan pöytään sattui istumaan ehkä pari vuotta meitä varttuneempi pariskunta, joilla on jo kymmenisen vuotta ollut mökki Kesäjärven rannalla. Siinä jutustellessa kävi ilmi, että he eivät koskaan ole hiihtäneet Valtavaaralle. Kyllä kannattaisi, vaikka onhan siinä kipuamista!

Meillä oli se Valtavaaran ja Vuosselin lenkki agendalla tänään. Keli oli aika samanlainen kuin eilen, nollasta pariin plusastetta ja hienoista räntäsadetta. Ei se sade kuitenkaan suuremmin haitannut, luisto vaan ei ehkä ollut ihan niin hyvä kuin eilen. 

Saatoin ehkä pakata hieman huolimattomasti, kun mukaan ei tullut yhtään parempia housuja, edes farkkuja. Nyt joudun siis pärjäämään fleeceillä tai trikoilla. Onneksi ei ole mitään fine dining -dinnereitä suunnitteilla. Ravintolat ovat täällä iltaisin tupaten täynnä, eilen mahduimme nipinnapin Classic Pizzaan syömään pizzat ja jälkkäritkin. 

Toinen, harmittavampi unohdus on sykemittarin (Suunto Ambit2 S) latausjohto. Mittari kyykähti tänään jo tunnin hiihdon jälkeen. Olen mietiskellyt uuden mittarin hankkimista jo jonkin aikaa, mutta en oikein tiedä minkä hankkisin. Toivoisin ainakin parempaa akunkestoa ja automaattista, langatonta treenien siirtoa iPadiin tai johonkin muuhun laitteeseen. Olisi kiva, että laite kestäisi täyden matkan triathlonin minun rauhallisella vauhdillani, ja ettei sitä ihan joka lenkin jälkeen tarvitsisi olla lataamassa. Pikku hiljaa alan kallistua Garminin suuntaan, kun menin antamaan sille pikkusormen hankkimalla pyörään käytetyn Edge 500:n. Toisaalta olisi kiva tietää koska Ambit4 tulee markkinoille ja mitä ominaisuuksia siinä on. Noh, sitä odotellessa. 

Kuopiossa uimassa

Teemme Peten kanssa parhaillaan matkaa Rukalle. Päivän treenin päätimme uida Kuopiossa, kun ajattelimme sen vähän piristävän istumisesta väsynyttä kroppaa. Ja oikeassa oltiin!

Löydimme hallin helposti navigaattorin avulla, eikä sinne mennessä paljon tarvinnutkaan viitostieltä poiketa. Kassan palvelu oli todella ystävällistä, saimme vaihtorahoissa pari 50-senttistäkin,joilla pukuhuoneen kaapit sai lukkoon. Uudessa paikassa on likinäköisellä aina vähän hankalaa, kun ei kauempaa näe minne mikin ovi johtaa ja missä on vessa. Emme voineet Peten kanssa edes sopia sitä, missä näkisimme uikkarit vaihdettuamme, kun emme oikein tienneet mitä odottaa. Pienen haahuilun ja silmien siristelyn jälkeen löysimme kuitenkin toisemme altaan ääreltä.

Porukkaa oli uintiradoilla aika vähän, enempi oli vesijuoksijoita, joille olikin varatu ruhtinaallisesti tilaa. Menimme radalle, jossa ilmeisesti joku triathlonisti-kolleega sai uintiopetusta. Hän sanoi radalle mahtuvan muitakin jo ennen kuin ehdin kysyä. Uimme saman treenin kuin yleensä lauantai-aamuisin, mutta lyhensimme hieman pääsarjaa. Treenin pituudeksi tuli lopulta 2400 m, ja siihen meni 50 minuuttia.

Niiralan halli oli ihan ok, vesi ehkä aavistuksen lämpimämpää ja myös sameampaa kuin Märskyssä. Tilaa kuitenkin oli, ja valoa tulvi sisään isoista ikkunoista. Plussalaatikkoon meni tämä treeni, vaikka istumisesta jäykistynyt kroppa ei ihan vauhdikkainta menoa tarjonnutkaan.

Ennen uintia teki mieli vähän verrytellä kasvolihaksiakin ja irvistää. Tai ehkä mua jännitti uusi halli tai jotain.

Uinnin jälkeen on taas paljon kivempi istua autossa. Just käytiin Iisalmessa kaupassa, ja enää matkaa on 300 km!

No nyt oli hiihto kivaa!

Kirjoittelin lipsuvista suksista viime viikonloppuna huonosti menneen lenkin jälkeen. Terhin kirjoitukseen jättämä kommentti karvapohjasuksista sai minut samantien hankintamoodiin:

Kyselin lisävahvistusta hankinnalle vielä Teemultakin, ja siinä kävikin niin kivasti, että sain ostettua skinisukset sekä minulle että Petelle Teemun kautta. Ihan kokeilematta ostettiin, ja torstaina oli suksipaketti haettavissa Matkahuollosta. Minulle paketissa oli Peltoset, Petelle Madshusit. Perjantaina olin käynyt Mikonkadun Intersportissa hankkimassa uudet, suksien Rottefella-siteisiin sopivat monot. Petellä sellaiset oli jo valmiiksi.

Tänään pääsin kokeilemaan uusia kamppeita ensimmäistä kertaa Oittaalla. Siellä on vielä lyhyempi, tykkilumelle tehty metsälenkki ihan hyvässä hiihtokunnossa. En nyt muista kuinka monta kertaa sen kiersin ympäri, mutta vajaat kolme tuntia hiihdin hissukseen. Sukset tuntuivat heti alusta tosi liukkailta ja pitokin oli yllättävän hyvä. Sukset ovat ehdottomasti paljon paremmat kuin vanhat voideltavat Peltoseni, jotka taitavat nyt jäädä toimettomiksi.

Kelikin oli tänään mitä sopivin, aurinkoa ja muutama aste pakkasta. Oittaalla oli paljon porukkaa, välillä tuntui että oli ruuhkaa ja sitten vähän ajan päästä taas sai hiihdellä lähes itsekseen. Kiva päivä.

Metsän etelärinteessä ei enää juurikaan ollut lunta, ladulla kyllä. 

Onni on uudet uimalasit

Kolmen päivän lepäilyn jälkeen palasin taas torstaina treenin pariin Heltrin uinneissa Pirkkolassa. Edellisenä lauantaina olin ostanut Märskystä uudet uimalasit, kun vanhat eivät enää pitäneet vettä ja vähän puristivatkin. Minulla on kuivat silmät, joten laseihin päässyt vesi sattuu ja silmät tulevat etenkin näin siitepölyaikana ihan punaisiksi. En pysty käyttämään piilolinssejä, joten ostan aina uimalasini vahvuuksilla. Märskyn kaupasta niitä saa ihan hyllystä.

Jo alkuverrassa oli hieno fiilis, kun näkymä oli kirkas ja tarkka, ja lasit olivat tiiviit. Uinti tuntui taas kevyeltä, ja treeni meni yllättävän nopeasti. Tällä kertaa ei tarvittu muita apuvälineitä kuin lättärit, ja niillä uitiin pari kaksisatasta. Harjoittelimme myös peesausta parissa pitemmässä sarjassa, eikä siinä hallissa mitään ongelmia olekaan kun uidaan suoraan eikä peesi pääse karkuun kirkkaassa vedessä.

Tänään oli sitten vuorossa viimeinen lauantainen aamu-uinti Mäkelänrinteessä pitkään aikaan. Märskyn pukuhuone- ja peseytymistilat menevät ensi viikolla remonttiin, ja halli aukeaa uudelleen vasta lokakuussa. Meidän lauantaiset aamu-uintimme siirtyvät varmaankin Leppävaaran halliin. Se on kyllä vähän sääli; Lepuskissa on vähemmän tilaa  eikä kahvilakaan ole ihan niin kiva kuin Märkyssä. Lauantai-aamun uinnista Märskyssä on tullut meille ihan kiva sosiaalinenkin tapahtuma, siellä kun on melkein aina tuttuja uimassa, niin tänäänkin.

Ensi viikolla minulla on vain kolme työpäivää, ja torstaina lähdemme ajamaan Rukalle. Siellä on tarkoitus hiihdellä ja ehkä käydä myös uimassa Kuusamossa.  Aika mahtava fiilis nyt, kun on vihdoinkin lomaa tiedossa pitkän ja työntäyteisen talven jälkeen! 

Kisat ja matkat järjestykseen

Pari päivää olen nyt lepäillyt, kun viikonlopun treeneissä alkoi olla vähän väsynyt pössis. Välillä on ihan kiva, kun ehtii illalla muutakin kuin treenata. Ja mitä muutakaan sitä sitten tekisi, kun suunnittelisi treeni- ja kisamatkoja. Ja bloggaisi, tietenkin.

Töissä olen parin viime kuukauden aikana oppinut käyttämään Trello-nimistä ilmaista verkkopalvelua asioiden järjestämiseen ja priorisointiin, ja se tuntui niin kätevältä, että ajattelin kokeilla samaa tulevan kauden matkojen suunnitteluun.

Laitoin taulun otsikoksi 2016 Treenileirit ja kisat, ja perustin omat sarakkeet toukokuun treenileirille sekä Jönköpingin ja Vichyn kisoille. Sitten olikin helppoa listata tähän mennessä hoidetut ja hoitamattomat tehtävät. Tehtäviin laitoin vielä värikoodit sen mukaan, kumpi meistä (Pete vai minä) on kyseisestä tehtävästä vastuussa. 

Hoidettuihin tehtäviin laitoin vihreän koodin ja hoitamattomiin punaiset. Nyt on listasta helppo nähdä esimerkiksi, että Jönköpingin laivamatka on vielä varaamatta, samoin vuokra-auto Vichyn reissulla.

Tehtäviä ja värikoodeja voi lisätä ja nimetä kuten haluaa, joten niiden käytössä on rajana vain oma mielikuvitus. Matkan lähestyessä kaikkea tulee varmasti paljon lisää, tuskin maltan odottaa!

Työprojektissa Trellon melkeinpä paras ominaisuus oli se, että sen voi jakaa haluamiensa ihmisten kanssa. Niinpä jaoin tämän taulun Peten kanssa, ja nyt hänenkin pitäisi päästä päivittämään ja lisäämään tehtäviä niin, että meillä on koko ajan niihin sama näkymä. Tehtäviin voi liittää valokuvia, määräpäiviä, liitteitä ja kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kannattaa käydä tutustumassa!

Kun suksi ei pidä, hermokin pettää

Alkaisi jo poltella aloittaa maantiepyöräilykausi, ja pohdin pitkään, lähdenkö tänään pyöräilemään vai hiihtämään. Olen vaikutteille altis, joten päädyin kuitenkin lähtemään hiihtoretkelle Oittaalle Peten kanssa ja maantiepyörä jäi varastoon odottelemaan parempia aikoja.

Päivän tavoitteena oli hiihtää Oittaalta Solvallaan noin kolmen ja puolen tunnin lenkki. Latu oli melko heikossa kunnossa heti Oittaalta lähdettyä, mutta metsässä jo paljon parempi. Välillä maata jo vähän pilkisteli, mutta kyllä siinä hiihtämään pystyi. Suksi ei kuitenkaan pitänyt parin ekan kilometrin jälkeen yhtään, vaikka Pete varmasti parhaansa oli voitelun saralla tehnytkin.

Kun pääsin Solvallan kulmille, hiihtäminen ei enää huvittanut yhtään, väsytti ja harmitti koko hiihto. Toivoin, että olisin sittenkin ymmärtänyt lähteä pyöräilemään. Päätin kääntyä takaisin vaikka Solvallan kierros nyt jäikin tekemättä. Pidin kunnon patukansyöntibreikin ja laitoin suksien pohjiin pikapitoa. Vähän aikaa pitoa taas löytyi, mutta luisto hävisi. Yhdessä alamäessä meinasin lentää nenälleni, kun suksi yhtäkkiä tökkäsi lumeen. Hermo kiristyi.

Raahustin etanavauhtia Oittaan suuntaan, kun takaa tuli superenerginen, Solvallankin lenkuran jo kiertänyt Pete. Vaihdoimme kuulumiset ja hän meni taas menojaan. Sukset eivät hänellä toimineet sen kummemmin, mutta häntä se ei näyttänyt kovasti haittaavan, on varmaan kovemmassa kunnossa tai jotain.

Viimeisessä pitkässä mäessä ennen Oittaata oli sattunut tapaturma. Pienen pojan kanssa hiihdellyt varttuneempi mies oli kaatunut pahasti ja satuttanut selkänsä oikealle kaartavassa alamäessä. Paikalle oli jo yksi hiihtäjä pysähtynyt ja niin tein minäkin. Menin mäessä vähän ylemmäksi varoittamaan muita hiihtäjiä ladulla olevasta esteestä. Kaatunut mies pääsi lopulta pystyyn ja lähti pojan kanssa kävelemään oikoreittiä lähimmälle tielle. 

Keli oli tänään melko vauhdikas, ja itsekin aurailin useimmat mäet alas. Yhden jopa kävelin, kun se oli niin jäinen ja latujen välissä oli niin paljon eläinten ja ihmisten jalanjälkiä, että auraaminenkin oli vaikeaa. Selvästikin näitä nollakelejä täällä etelässä riittää, ja mieleen on kyllä hiipinyt ajatus pitopohjasuksien hankinnasta. 

Triathlonuintia

Eilen olin taas Heltrin uintitreeneissä. Lähtiessä olin vähän väsynyt, ja kadehdinkin hieman Peteä, joka oli käynyt uimassa oman treeninsä jo aamulla. Hän tuli taas kerran töistä hieman normaalia aikaisemmin kotiin, jotta minä pääsin lähtemään autolla Pirkkolaan. 

Treenien teemana oli nopeus. Yhdessä sarjassa uimme pareittain neljä kertaa 25 m kovaa, 75 m matkavauhtia. Siinä kun Jupiksen kanssa uimme rinnakkain, ajattelin kokeilla, miltä toisen kyljessä peesaaminen tuntuu. Ajoittain taisin uidakin juuri oikeassa paikassa kun vauhti tuntui helpolta. Aika lähellä pitää siinä uida, ja se on kyllä altaan kirkkaassa vedessä paljon helpompaa kuin avovedessä. Peesi ei altaassa pääse niin helposti karkaamaankaan kun on rataköydet ja kaikki.

Treenien loppupuolella uimme kolme rinnakkain täysiä neljä kertaa 25 metriä 25 m palautuksella. Se tuntui ihan jännältä, ja vaihtelimme  sarjan edetessä paikkoja niin, että kaikki saivat uida molemmissa reunoissa ja keskellä. Loppuhuipennuksena lähdimme kaikki saman radan kuusi uimaria uimaan ryhmässä kovaa 25 metriä. Takana keskellä pääsi jo aika kivasti simuloimaan triathlonuinnin lähtöä, kun edessä näkyi vain valkoisenaan ilmakuplia ja vähän kontaktiakin tuli.

Uinti tuntui kivemmalta kuin aikoihin ja jäin miettimään, että voisikohan aamun yin-joogatunnilla olla jotain tekemistä asian kanssa. Siellä tehtiin monia mm. lantiota avaavia usean minuutin venytyksiä. Noh, jooga jatkuu vielä nelisen kertaa, vaikka nyt tuleekin ensin parin viikon breikki. 

Tänään kävimme Peten kanssa salilla, ja kokeilin pitkästä aikaa käsinseisontaa. Niin kauan pysyin siinä, että Pete sai napattua kuvan. Alkoi vähän naurattaa, kun kuvaaminen kesti.

Matkustelua, messuilua ja hiihtoa

Olin päättyvällä viikolla Långvikissa tiimipäivillä torstaista perjantaihin. Etukäteen olin jo selvittänyt, että siellä on 22 m pitkä allas, jossa voisin uida torstaina muuten väliin jäävän uintitreenin. Olin ottanut mukaan vedenkestävän kamerankin, jotta voisin kuvata, jos ei samaan aikaan olisi muita uimassa. Ekan puoli tuntia sainkin uida yksin, mutta yhtään kuvaa en saanut, koska kamerasta oli akku loppu. Noh, ihan kiva treeni se oli silti, vaikka vesi olikin ainakin aistinvaraisesti arvioituna kylmempää kuin esimerkiksi Märskyssä.

Kesäkuussa on tiedossa uusi Långvikin-reissu, kun osallistun Peten ja Mikon kanssa puolimatkan triathloniin joukkueena. Minulla on uintiosuus, Petellä pyörä ja Mikolla juoksu. Ainakin tie Långvikiin näyttää mukavan mutkaiselta ja vaihtelevalta. Toivottavasti tulee hyvä kisa!

Lauantaina kävimme Peten kanssa totutusti Märskyssä uimassa. Eilen meillä oli oikein Ironman Vichy -ratakin, sillä meidän lisäksemme samalla radalla ui samaan kisaan lähtevä TriahtloNisti.

Uinnin jälkeen kävimme Velosportin avajaisissa, joissa olikin aika kiva pöhinä. Kahvia ja pullaakin oli tarjolla, ja mm. Veikkasen Jussi pyörineen oli paikan päällä. Kaupan oli hienoja pyöriä ja iso valikoima pyöräilyvaatteita. En ostanut mitään, mutta pakotin Peten hankkimaan itselleen hienon tuuliliivin.

Seuraavaksi kävelimme GoExpoon. Minä pääsin sisään bloggaajapassilla, Pete ostolipulla. Joitakin tunteja kiertelimme ja katselimme, enimmäkseen pyöriä. Velo & Oxygenillä oli hieno osasto, samoin Canyonilla. Vähäksi aikaa pysähdyin ihmettelemään Garminin Fenix 3-sykemittaria. Skinsealzin osastolta ostin ne vedenpitävät pyöräilyhanskat, joiden hankkimatta jättäminen harmitti viime vuoden ensimmäisellä maantielenkillä. Cannondalen osastolta sain ilmaiseksi vedenpitävän kotelon iPhonelle. Nyt puuttuu enää se iPhone, kun Microsoft-puhelimeni ei pussukkaan mahtunutkaan.

Viime vuonna ilmoittauduimme messuilla Pirkan pyöräilyyn, niin nytkin. Taisi olla taas sama kokenut pyöräilymies ilmoittautumisiamme vastaanottamassa. Messuhinta 217 kilometrin lenkille oli 40 euroa per nenä. Taas mennään ajamaan triathlonpyörillä omaa vauhtia ilman keskinopeusryhmää. Saa nähdä, onko yhtä tuulista kuin viime vuonna. Ensimmäisen kerran ajoin Pirkan Lenkin vuonna 2014.

Treenit tuntuvat nekin kulkevan kovin tuttuja latuja, sillä tänään kävimme taas pitkällä hiihtolenkillä Oittaalla. Luistossa ei ollut vikaa, eikä kovin paljon pidossakaan puolen tunnin hiihtelyn jälkeen. Hiihdin Pirttimäkeen päin pienen lenkin, kerran järven ympäri ja saatuani tasatyönnöstä tarpeekseni kahdeksan kilometrin jälkeen vielä pari kierrosta metsälenkkiä, yhteensä reilut 30 kilsaa ja kolme ja puoli tuntia. Geeli toimi eväänä patukkaa paremmin, sillä yhden jäisen patukan syömiseen meni minulta melkein kahdeksan minuuttia.

Jäällä.

Metsässä.

GoExpo -lippujen voittaja

Arvoin GoExpo-liput liput tänään Random.org-sivustolla olevan satunnaisnumerogeneraattorin avulla. Onni suosi kommenttia numero seitsemän, jonka kirjoitti Pete Hyvärinen. Onnea Petelle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Vastauksia oli kiva lukea; en ollut tiennytkään, että joku on seurannut blogiani alusta saakka, yli seitsemän vuotta. Senkin opin, että Feedlyyn kannattaisi varmaan tutustua.

Viikko on lähtenyt treenien suhteen ihan mukavasti käyntiin. Eilen kävin salilla ja tänään ajelin trainerilla kotona. Huomenna meinaan taas juosta töistä kotiin. Voi kun silloinkin paistaisi aurinko!