Eilen se sitten varmistui: selässä on välilevyn pullistuma. Magneettikuvaa ei vielä tässä vaiheessa otettu. Hain määrätyt kolmiolääkkeet apteekista ja jouduin jäämään viikon sairaslomalle. Ei kiva. Seurantakäynti lääkärille on sovittu ensi maanantaiksi. Lääkkeistä tulehduskipulääke on sama, jota söin jo viikon kuurin viime viikolla, särkylääke on jotain Panadol Fortea vahvempaa kolmiojuttua. Viime viikolla vointi paranikin jonkin verran lääkekuurin aikana, ja nyt tuntuu onneksi käyvän samoin.
Uimista ja pyöräilyä voin kokeilla, ja kävely on ok. Jos sattuu, pitää lopettaa. Pyöräilyssä pysty ajoasento on suositeltava, joten omalla Crescentillä voin pistellä menemään. Juoksemaan en todennäköisesti pysty moneen kuukauteen. Se tuntuu tietysti pahalta, mutta näin kipeällä selällä ja jalalla se ei kyllä tulisi mieleenkään. Teen nyt parhaani saadakseni selän taas juoksukuntoon eli syön lääkkeitä ja liikun ja jumppailen varovasti. Joitakin varovaisia punnerruksia voin tehdä, samoin roikkumista kannattaa kokeilla, sillä se saattaa auttaa (jos ei satu).
Maratonsuunnitelmat lykkääntyivät nyt oikein kunnolla. Toivottavasti selkä paranee täysin, ja voisin juosta sen ekan maratonini ensi vuonna.
Voi vitsi miten kurjaa=( Tsemppiä vaan lepoon ja paranemiseen!
VastaaPoistaMaratooneja ehtii vielä juosta vaikka kuinka paljon!
Voi ei :( Hyvä tosiaankin, että et sitten juossut sitä maraa, olis voinut olla aika kohtalokas. Onneksi kävit kunnon lääkärillä ja kunnon kuvissa ajoissa. Itte olis kanssa pitänyt jo paljon paljon aiemmin mennä (pelkäsin tulosta liikaa).
VastaaPoistaVoimia sulle nyt kaikin puolin paranemiseen ja kaikkeen korvaavaan, täällä ollaan hengessä mukana!
Tea, kurjaa on, mutta onneksi niitä maratoneja on ensi vuonnakin.
VastaaPoistaLaura, kivut oli kyllä niin kovat, että tiesin, etten voisi juosta maratonia. Kuvissa en vielä käynyt, dignoosi tuli ihan perinteisin menetelmin.
Kiitos vaan tsempeistä!
Heh, luinpa aika nopeesti ilmeisesti, koska luin, että "magneettikuvissa asia varmistui".. Lukihärökö tässä on iskenyt?!?! Sorppa vaan..
VastaaPoistaVoi että, tosi ikävä kuulla! Nyt tsemppiä parantumiseen ja koita pitää korvan takana se Randy Pauschin ajatus "brick walls (=esteet unelmien tiellä) are there to make us see that we really want it". Pidä kiinni unelmasta - vaikka kärsivällisyyttä nyt koetellaankin!
VastaaPoistaLaura, sulla varmaan silmät hyppelivät riviltä toiselle luovalla tavalla...
VastaaPoistaJuliana, kiitos sparrauksesta - pitänee lukea koko kirja uudelleen, kun siellä muistaakseni oli kirjoittamasi lisäksi paljon muitakin viisauksia. Kärsivällisyys ei tosiaan kuulu hyveisiini, mutta pakko sitä on kai tässä oppia.
Voi harmi sentään.
VastaaPoistaSulla varmaan kyllä mielenkiintoa riittää muuhunkin liikuntaan kuin juoksuun jos vaan olotila sallii.
Voimia paranemiseen täältäkin.
Jaanaba, kiitos kiitos. Vähän on nyt mieli matalalla, kun päivät kuluvat lähinnä makuuasennossa. Odottelen vaan sitä, että pääsen edes kävelemään ilman kipuja. Kyllä se päivä varmaan pian koittaa.
VastaaPoistaLöysin sun blogin, kun makailen itse leikkauksen jälkeen sohvalla ja mieli kirmailisi jossakin ihan muualla. Luettuani paljon sun tekstejä tän syksyn 2009 jälkeen, niin ilahduttaa itseäni, että ehkä se päivä sieltä taas koittaa minullekin! Jään seurailemaan menoasi.
VastaaPoistaHei Seena! Kiva kun löysit! Paljon on menty eteenpäin reilussa parissa vuodessa, ei sitä koskaan tiedä millaisia asioita eteen tulee. Niihin pitää vaan sopeutua ja pyrkiä löytämään ne hyvät puolet... Tsemppiä makailuun ja tervetuloa seuraamaan menoa! Toivottavasti pääset pian tolpillesi.
VastaaPoista