Parin (työ)päivän istumisen jälkeen jalka oli eilen taas niin kipeä, että kävin työpaikkalääkärillekin sitä näyttämässä. Sama neljännen ja viidennen selkänikaman väli oli kipeä kuin maanantainakin, lisäksi vasemman jalan refleksit olivat ehkä hiukan hitaammat kuin terveen oikean. Lääkäri totesi iskiasvaivan ja kirjoitti reseptit kolmelle eri lääkkeelle; tulehduskipulääkettä ja kahta vaihtoehtoista särkylääkettä. Jos mahdollista, jätän sen vahvemman särkylääkkeen kokonaan ottamatta. Sain lisäksi loppuviikon sairaslomaa jalan paranteluun.
Tänään jalka tuntuu taas paremmalta. Kävin aamulla uimassa Tapiolan uimahallissa reilun kilsan. Uin aina 100 m vuorotellen rinta- ja vapaauintia. Ensimmäistä kertaa ikinä sain uida koko ajan yksin yhdellä radalla. Mitä luksusta! Jalkaa vihlaisi kipu vain käännöksissä ja joskus kontrolloimattomissa potkuissa. Uintitekniikkaa olisi kiva parantaa, mutta tekniikkakurssit ovat joko huonoon aikaan tai täyttyvät nopeasti.
Huomisaamupäiväksi suunnittelen pyörälenkkiä Peten cyclocrosserilla. Myös pyöräillessä jalka on lähes oireeton, sen kokeilin jo eilen. Mihinköhän suuntaan täältä kannattaisi lähteä, ettei koko ajan tarvitsisi pysähdellä? Rantaraitti olisi kyllä aika kiva, mutta siellä voi olla aika paljon porukkaa liikkeellä.
Enskaltakin vähän hain jo tukea tässä vaiheessa; ohjeiksi sain pyöräillä ajallisesti suunnilleen yhtä pitkiä lenkkejä kuin juostenkin, syke 5-10 lyöntiä alemmalla tasolla. Pyöräily ylläpitää hyvin kuntoa, mutta ennen maratonia pitäisi saada alle ainakin kaksi hyvää treeniviikkoa; ensin sisäänajoviikko ja sitten kunnon treeniviikko, jolla myös pitkä lenkki max 20 km ilman jalkavaivoja. Jotta voisin mennä Rantamaratonille, juoksemaan pitäisi siis päästä viimeistään puolentoista viikon kuluttua.
Hassulta tuntuu käydä uimassa ja suunnitella pyöräretkeä sairaslomalla. Vähän syyllinen olohan siitä tulee, mutta jos ei istumaan pysty kivutta niin ei kai ole fiksua tehdä koko päivää istumatyötä. Meilejä olen kyllä lukenut ja puhelimeen vastaillut, joten ei tässä nyt ihan lekkeriksi ole koko päivää heitetty!
Hyvä, että sait saikkua ja varmaan aika hyvä olla lähtemättä nyt maralle. Olisinkohan itte pystynyt samaan? Huolimatta jalan kunnosta, Berliiniin lähden joka tapauksessa. Tsemppiä ny jatkoreenaukseen, toivottavasti kuntoudut pian!
VastaaPoistaTsemppiä sairastuvalle :) Hyvähän se on olla kotona, jos on kerran kipeä. Ihmiset suhtautuu jotenkin nykyään niin fanaattisesti töissä olemiseen (versus niiden töiden tekemiseen...), niin kun se nyt ei olisi sekä työntekijän että työnantajan etu, että porukka on kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa työpaikoilla. Sitten on näitä, jotka puolikuntoisina ähertää puolikin vuotta töissä, mikä järki siinäkin on? Eli toivomme spiidiä (ja sitä kokonaisvaltaista) parantumista!
VastaaPoistaOn tosiaan luksusta kun saa uida yksin omalla radalla.
VastaaPoistaKamalinta on ruuhka-aikana yrittää reipaasti edetä siellä ihmisten seassa. Hyh.
Mä ajattelin aloittaa taas jonkinasteisen uintiharjoittelun ajatellen ensi kesän triathlonjuttuja. Inhoon vaan sitä veteen menemistä kun se joka ikinen kerta tuntuu ihan sikakylmältä se altaan vesi. En totu siihen koskaan.
Paranemista.
Laura, helppo oli päättää olla lähtemättä, niin paljon sattui jalkaan. Tsemppiä Berliiniin!
VastaaPoistaJuliana, kiitos. Se on totta, että töissä oleminen ja töiden tekeminen voi joskus olla kaksi eri asiaa. Kyllä se tästä paranee!
Jaanaba, muakin vähän kiinnostaa triathlon. Nythän niitä uinti- ja pyörälenkkejä sit tulee, kun en pääse juoksemaan.
Maratonit on "hullujen hommaa"! Triathlonissa on sentään jotain järkeä! ;D
VastaaPoistaLeikki leikkinä, toivottavasti vaivat helpottaa pian!
Arja, niinpä taitaa olla :) Aika tuskaisia ilmeitä oli eilen 42 km:n kohdalla.
VastaaPoistaTriathlon kyllä kiinnostaa, varsinkin kun siinä on niitä lyhyempiäkin matkoja.