Maratonpäiväksi saatiin loistava juoksusää ja päivä käynnistyi mökillä luottavaisin mielin. Edelliset päivät meni tankkaillessa Heavy Dexalia ja makaroonia. Olo olikin kylläinen koko lauantaipäivän, vaikka paljon ei enää syötykään.
Kannustusjoukot olivat valmistautuneet hienoilla kylteillä. Amerikan serkut ja jopa anoppikin miehineen oli innostunut reitin varteen. Ensimmäiselle maratonilleen lähti myös Amerikan serkkujen daddy Stephen, joka juoksikin mahtavan juoksun alle viiteen tuntiin!
Kannustusjoukot olivat valmistautuneet hienoilla kylteillä. Amerikan serkut ja jopa anoppikin miehineen oli innostunut reitin varteen. Ensimmäiselle maratonilleen lähti myös Amerikan serkkujen daddy Stephen, joka juoksikin mahtavan juoksun alle viiteen tuntiin!
Lähtölaukaus oli 15.00, ja joukko lähti matkaan hyvässä järjestyksessä. Ylitin lähtöviivan jo 37 sekunnin jälkeen, eikä ruuhkia ollut käytännössä sen jälkeen ollenkaan.Olo oli hyvä ja juoksu lähti kulkemaan ok. Syke vs. vauhti ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeisillä lenkeillä, mutta vähän alle 5:30 vauhtia mentiin ja syke oli noin 150-153. Ensimmäinen kymppi 55:19 brutto. Viiden km:n kohdalta meno näytti tältä:
Lauttasaaressa rupesi ensimmäistä kertaa kuulumaan ruoansulatus-osastolta viestejä, että täällä on prosessi käynnissä. Ja nämähän on viestejä joita ei halua kuulla maratonin aikana. Juoksu kuitenkin jatkui ok, vaikka nopea puskakäynti ei tilannetta parantanut.
Lauttasaaren sillan jälkeen (19 km) oli taas kannustusjoukot panemassa parastaan, ja oli hyvä jatkaa kohti keskustaa. Ja sitten oltiinkin jo takaisin Lauttasaaressa kolmenkympin kohdalla, ja Pia kannusti hienosti juoksemalla vähän aikaa yhtä matkaa:
Lauttasaaren sillan jälkeen (19 km) oli taas kannustusjoukot panemassa parastaan, ja oli hyvä jatkaa kohti keskustaa. Ja sitten oltiinkin jo takaisin Lauttasaaressa kolmenkympin kohdalla, ja Pia kannusti hienosti juoksemalla vähän aikaa yhtä matkaa:
Mutta sitten alkoivat vaikeudet. Tallbergin puistotiellä oli pakko mennä sitten ns. kakkoselle, eli bajamajaan istuskelemaan. Ei kivaa. Arvokkaita minuutteja kului ja jalat tukkoon.
Noh, sitten vaan eteenpäin, meno oli vaikeutunut ja 35 kohdalla pahimmat ylämäet meni kävelyksi. Neljän tunnin jänikset menikin ohi Lehtisaaren ylämäessä, se kyllä harmitti. Melkoisella sinnittelyllä meni sitten loppua kohti, ja 40 km kohdalla Tilkan mäen jälkeen tajusin että neljän tunnin aika oli karkaamassa. Jostain löytyi voimia ja maaliin asti mentiin noin 5:10 vauhtia ja räkä poskella. Mutta niin vaan kävi että loppuajaksi (netto) tuli 4:00:27. Maalissa yrjötti ja olo oli melkoisen hutera.
Noo, kuitenkin melko tyytyväinen olen, tavallaan olosuhteisiin nähden ok lopputulos. Mutta hampaankoloon jäi kyllä kaivettavaa, saas nähdä milloin on seuraava koitos. Kolmessakympissä väliaika oli 2:44:50, eli keskivauhtia 5:29 - eli jos olisi jatkunut samaan malliin niin loppuajaksi olisi tullut 3:52. Se olisi ollut huippusuoritus, mutta kun ei niin ei.
Maalialueella lepäillessä oli hauskaa, kun yhtäkkiä näin tutunnäköisen hahmon ja se oli kuin olikin blogi-mestari Jaanaba! Muutama sana vaihdettiin tunnelmista, oli hauska tavata!
Niin, sininen hetki... bajamajassa kun istuu 30 km:n juoksun jälkeen ja vatsassa korpeaa, samalla ajan säästämiseksi geeliä ja vettä naamariin ja hiki valuu kun muovimajassa lämpöä varmaan n. 30 astetta... se on sininen hetki se!
Noh, sitten vaan eteenpäin, meno oli vaikeutunut ja 35 kohdalla pahimmat ylämäet meni kävelyksi. Neljän tunnin jänikset menikin ohi Lehtisaaren ylämäessä, se kyllä harmitti. Melkoisella sinnittelyllä meni sitten loppua kohti, ja 40 km kohdalla Tilkan mäen jälkeen tajusin että neljän tunnin aika oli karkaamassa. Jostain löytyi voimia ja maaliin asti mentiin noin 5:10 vauhtia ja räkä poskella. Mutta niin vaan kävi että loppuajaksi (netto) tuli 4:00:27. Maalissa yrjötti ja olo oli melkoisen hutera.
Noo, kuitenkin melko tyytyväinen olen, tavallaan olosuhteisiin nähden ok lopputulos. Mutta hampaankoloon jäi kyllä kaivettavaa, saas nähdä milloin on seuraava koitos. Kolmessakympissä väliaika oli 2:44:50, eli keskivauhtia 5:29 - eli jos olisi jatkunut samaan malliin niin loppuajaksi olisi tullut 3:52. Se olisi ollut huippusuoritus, mutta kun ei niin ei.
Maalialueella lepäillessä oli hauskaa, kun yhtäkkiä näin tutunnäköisen hahmon ja se oli kuin olikin blogi-mestari Jaanaba! Muutama sana vaihdettiin tunnelmista, oli hauska tavata!
Niin, sininen hetki... bajamajassa kun istuu 30 km:n juoksun jälkeen ja vatsassa korpeaa, samalla ajan säästämiseksi geeliä ja vettä naamariin ja hiki valuu kun muovimajassa lämpöä varmaan n. 30 astetta... se on sininen hetki se!
Hah. Oli kyllä hauska tavata.
VastaaPoistaOnnittelut hyvästä juoksusta, on se vaan aika koitos!
Onneks tuolla HcM:llä on ihan hyvin noita vessoja missä istua! =)
Näin muuten ton run daddy run -kyltin ainakin.
Onnittelut hienosta juoksusta ja kiitokset hauskasta kertomuksesta. Täällä juoksija oikeen eläytyy näihin sun ja Jaanaban stooreihin, huh!
VastaaPoistaOnneksi jäi sullekin vielä tavoiteltavaa hampaankoloon, niin on sitä harjoittelumotivaatioo, tai jotain :)
Kiitos vaan onnitteluista, kyllä motivaatiota riittää! Toivottavasti Laura saat jalat kuntoon Berliiniä varten ja Jaanaban harmitus helpottaa ja katse kääntyy taas eteenpäin!
VastaaPoistaHienosti tsempattu kaikesta huolimatta!
VastaaPoistaTuo on kyllä vihon viimeinen homma saada vatsa sekaisin maralla. Onko sulla siitä jo joko "analyysi", tankkasitko eri Dexalilla kuin aikaisemmin vai eikö reitillä tarjottava juoma sopinut tms.??
Tea, kovasti olen pohtinut, luulen että yksinkertaisesti söin liikaa edellisenä päivänä - eli suomeksi sanottuna ylitankkaus. Lisäksi tankkasin Heavy Dexalia. Toisaalta sitten juoksun aikana mulla oli sekä geeliä että Dexalia, sekin saattoi olla liikaa. Seuraavalla koitoksella tankkaan vähemmän ja jätän urheilujuoman kokonaan pois!
VastaaPoistaEn tiedä luetko juoksufoorumia, mutta aika monella tuntui maha menneen sekaisin.. Liekö ollut sitten kuitenkin joku muu syynä kuin omat teot taikka tekemättömyydet..
VastaaPoistaSe on vaikea taiteenlaji tuo tankkaus. Mä olen niin laiska tankkaamaan, että siitä syystä olen varmaan säästynyt ongelmilta;) Reitillä menee sitten sekä geeliä että juomaa. Mulla on tosin kanssa aika herkkä vatsa joten Tukholmassa otin vinkkiä Juoksufoorumilta ja nappasin Imodiumia ennen kisaa. Vatsa pysyi hyvin kurissa!
VastaaPoistaMikä on seuraava tavoite, lähdetkö Pian kanssa Espoossa yrittämään uudestaan?
No tosiaan näytti siltä että muillakin oli probleemia maha-osastolla, joku oli kommentoinut että vesikin maistui ihan kummalliselta! Itse en muuta tarjoiluja käyttänytkään kuin vettä, mun mielestä gatorade-litku on kauheeta.
VastaaPoistaRantamaratonin suhteet voisi sanoa, ettei sitä ihan varmasti ole päätetty ettenkö menisi koittamaan... täytyy seurailla että ehtii varmasti toipua kunnolla!