Kaksi vuotta

Tasan kaksi vuotta sitten alkoivat isommat selkäongelmat. Olivat ne tietysti oikeasti alkaneet jo aikaisemminkin, mutta olin vain jättänyt kaikki oireet huomioimatta. Nyt jälkeenpäin olen muistellut, että esimerkiksi joskus nuorena partiotyttönä oli vaikea seistä kirkossa paikallaan pitempiä aikoja kynttilä kädessä, kun selkään alkoi sattua. Vasta välilevyn pullistuman jälkeen olen alkanut pitää selästäni huolta liikkumalla paremmin ja vahvistamalla vatsan ja selän alueen syviä lihaksia. Selkäasiat ovat ajankohtaisia tänään myös siksi, että siskoni satutti omansa puuhaillessaan keittiössä aikaisemmin päivällä. Meillä taitaa olla molemmilla sama, ilmeisesti perinnöllinen vaiva!

Eilen seisoskelin Aten kanssa Hämeenlinnassa, kun Petri kisasi perusmatkan triathlonissa. Kisa meni ihan loistavasti, loppuaika 2.45.28 alitti reilusti kolmen tunnin tavoitteen. Loistavasti kisattu, onnittelut!

Peten kisa näytti ainakin katsomosta sujuvan ihan suunnitellusti ilman varustehaavereita. Meno oli vahvan näköistä alusta loppuun ja kelikin suosi tapahtumaa. Ilmeisesti pyöräilyosuus olisi voinut olla paremmin merkitty, kun ihan kaikki eivät tainneet ajaa ihan oikeaa reittiä.

Selain tarjoaa jotain vanhempaa Bloggerin versiota, josta puuttuvat kuvatekstit. Alla kuitenkin muutama kuva eiliseltä kronologisessa järjestyksessä:

Kävin tänään pitkällä lenkillä, ja Pete lähti huoltajaksi pyörällä. Juoksin 15 km pk-lenkin mökkimaisemissa ja se tuntui ihan hyvältä. Vähän huonommalta tuntuu selässä nyt illalla, mutta eiköhän se huomenna ole taas ihan ok.

Kun selkä nyt jonkun verran juoksua tuntuu kuitenkin kestävän, ajattelin Espoon rantamaratonin puolikkaan lisäksi kokeilla kympin juoksemista Vantaalla 9.10.

Atte kokeili ensimmäisen kerran lukkopolkimia Peten pyörällä, ja tykästyi kovasti kun vauhdin sai helposti kolmeenkymppiin. Nyt alamme etsiskellä hänelle sopivaa uintitekniikkakkurssia.

Reittiennätys?

Juoksin alku- ja loppuverran välissä kolme viiden minuutin vetoa pienen järven ympäri. Matkalla taisi tulla reittiennätys, ainakaan en harjoituspäiväkirjastani löytänyt samalta matkalta nopeampaa aikaa. Toki useimmat aikaisemmista on juostu sillä tasaisella hitaalla vauhdilla, ja tässä oli mukana vetoja, mutta kuitenkin! Vierellä pyöräili Pete, joka kannusti ja kehui. Mukavaa oli.

Huomenaamulla lähdemme Hämeenlinnaan, jossa Pete kisaa perusmatkan kisassa. Tällä kertaa kammet ja kaikki muutkin mahdolliset mutterit on kiristetty, jotta pyörä kestäisi kasassa loppuun saakka. Minäkin muistin laittaa kameran akun latautumaan, jotta saan otettua oikein paljon kisakuvia.

Ei kahta ilman kolmatta?

Poikani 16 vee ilahdutti tänään kertomalla, että haluaisi alkaa harrastaa triathlonia. Saas nähdä, miten tässä käy ja kuinka pitkälle innostus kantaa. Lupasimme Peten  kanssa maksaa hänelle seuran jäsenmaksun ja tarpeen tullen ostaa uuen pyöränkin. Alkuun pääsee varmasti melko uudella maastopyörälläkin. Äsken hän palasi hikisenä muutaman kilsan juoksulenkiltä ja on tulossa lauantaina Hämeenlinnaan katsomaan Peten kisaa. Kyllä olisi hienoa olla starttiviivalla ensi kesänä Kiskossa oman miehen ja pojan kanssa. Katsotaan nyt, miten tässä käy!

Peten kanssa meillä on ollut melko kevyt kisaan valmistava viikko. Joka päivä maanantaita lukuunottamatta olemme ahkeroineet reilut puoli tuntia; tiistaina juoksua, eilen uintia ja tänään aamulla kävimme pyörälenkillä. Huomenna Petellä on lepopäivä, ja minulla ohjelmassa 40 minuutin juoksulenkki.

Pyörästä alkoi taas aamulenkillä kampia pyörittäessä kuulua sitä naksutusta, ja Pete veikin sen Velosporttiin korjattavaksi. Cannondaleissa on kuulemma muissakin ollut vastaavaa vikaa. Saan pyörän takaisin lauantaina tai maanantaina. Lauantai olisi parempi päivä, koska sunnuntaina olisi ohjelmassa taas pyörälenkki.

Mökkilaiturilla.

Samaan tahtiin.

Sisko saapui tyttärineen Suomeen maanantaina lähes aikataulun mukaan. Olimme kentällä vastassa ja singahdimme sieltä suoraan mökille. On ollut ihan mahtava viikko ja se jatkuu vaan! Nettikin alkoi toimia kun ostimme uuden modeemin viime torstain ukkosessa rikkoontuneen tilalle.

Huomenna hän tulee

Pikkusiskostani  Ninasta on pieni yhden palstan juttu uusimmassa Oliviassa (8/11). Hän kertoo lehdessä muutaman muun ekspatriaatin kanssa koti-ikävästään. Valitettavasti juttua ja kuvaa ei löydy netistä, muuten olisin tietenkin linkannut. Huomenna se siskon Suomen-ikävä vähän helpottaa, kun hän tulee tyttärineen Helsinkiin Pariisin kautta klo 16.15. Vaihtoaikaa Pariisissa on aikataulun mukaan vain 1 h 20 min, joten on hyvä, että tuon neljän jälkeen perillä olevan koneen jälkeen Pariisista tulee vielä kaksi Finnairin lentoa. Nina kirjoitti muutaman postauksen tähän blogiinkin vuonna 2008, kun ajatuksena vielä oli jakaa täällä kokemuksia juoksuharjoittelusta kahdella mantereella.

Viikonlopun olimme kavereiden mökillä Heinolan lähellä. Ennen menomatkaa perjantaina kävimme reilun puolentoista tunnin pyörälenkillä. Kauniaisten kammojyrkkään mäkeen on tullut nopeusnäyttö, ja meillä se näytti 54 km/h (Pete) ja 52 km/h (minä). Ihan kamala nopeus pyörätiellä, onneksi olimme aikaisin liikkeellä eikä muita näkynyt. Ihan syvältä on se liikennesääntö, että pyöräilijän on pakko ajaa pyörätiellä, jos sellainen on!

Pyörän keskiöstä alkoi kuului ihmeellistä nakutusta kesken lenkin. Yhden kammen pyörähdyksen aikana naksahti 4-5 kertaa, emmekä parilla lyhyellä tarkastelulla löytäneet siihen mitään syytä. Noustessani ylös jo edellä mainittua kammomäkeä se ääni loppui eikä palannut enää sillä lenkillä. Muistaakseni samantyyppistä ääntä kuului pyörästä myös Kiskon kisassa. Mistäköhän voi olla kysymys?

Viikonloput muut treenit olivat juoksua (sis. 5x5 min 2 min palautuksilla) ja avovesiuintia reilut 40 minuuttia tänä aamuna. Lumpeita oli vähemmän kuin viime vuonna, ja lenkkiseurana oli tietysti Pete. Olkapää on vähän kipeä, taidan pitää ensi viikolla vähän taukoa uinnista.

Ei mitään superauvoa

Peten kanssa kisaltiin tänään möksällä omassa tri-kisassa. Eilinen meni ihan lepäillessä ja syödessä, joten valmistautuminenkin oli mennyt nappiin. Ensimmäinen aamuherätys oli jo viideltä, kun mökkitienoomme yllä salamoi ja jyrähteli reilun tunnin ajan. Piti oikein nousta ylös katsomaan, että aitta on edelleen paikallaan. Vettä tuli viistoon niin ettei vastarannalle nähnyt. Ukkosen seurauksena mökin nettiyhteys katkesi eikä Elisan 3G-verkkokaan tainnut olla pystyssä.

Puolen päivän maissa parin tunnin lisäunien ja toisen kiukkuisen ukkospilven väistyttyä lähdimme matkaan. Tavoite oli uida 20-30 minuuttia, ajaa pyörällä kisavauhtia tunti ja päälle juosta 15 minuuttia niinikään kisavauhtia ja toinen vartti kevyesti.

Märkäpuvut päälle...

...ja järveen kellumaan.

Menossa jo melkein tyynessä järvessä.

Uintiin meni noin 18 minuuttia, taisimme molemmat uida vähän liian kovaa. Kuvassa näkyvä ero johtuu siitä, että jouduin lähtölaukauksen jälkeen painamaan vielä sykemittarin päälle. Suunnilleen tasoissa uimme puoliväliin saakka, sen jälkeen Pete oli vähän edellä ja lopulta laiturilla kymmenisen sekuntia aikaisemmin. Ei tullut flow-tunnelmaa uinnissa, vaan se tuntui raskaahkolta.

T1.

Ekaan vaihtoon ehti kuvaajakin mukaan. Suunnilleen samoihin aikoihin lähdimme ajelemaan mökkitietä pitkin vanhalle Turuntielle. Pete pääsi Saukkolaan saakka, minä en ihan. Ajelin noin 28 km/h, ja alkumatkasta meno tuntui melko tahmealta. Fiilis parani onneksi vähän paluumatkalla. Pyörä tuntui uusilla pari milliä leveämmillä renkailla aavistuksen mukavammalta eikä rengasrikkoja tullut.

Pyörä piti kantaa tielle portaita pitkin.

Kuvaaja unohti tulla toiseen vaihtoon, joten siitä ei ole kuvia. Pete tuli vaihtoon noin minuutin myöhemmin, koska oli ajanut pidemmälle ja ohitti minut sitten juostuani parisataa metriä. Melkoista puuskutusta se oli, mutta tuntui että molemmat jalat olivat kuitenkin aika ajoin yhtä aikaa ilmassa. Vajaan vartin päässä käännyimme takaisin ja hölköttelimme yhdessä takaisin mökille.

Ihan kiva kisa näin jälkikäteen ajatellen, mutta ei siitä mitään lauluja kirjoitella. Peten sanoin treenailu tänään ei olllut mitään superauvoa. Asiaa olisi voinut auttaa, jos olisimme vähän lämmitelleet ennen uintia ja lähteneet pyöräosuudelle ehkä vähän rauhallisemmin. Ehkä sitten ensi kerralla!

Maalissa!

Pitempää ja lyhyempää

Eilen tehtiin Peten kanssa pyörälenkki ja sen päälle vielä lyhyt parin kilsan juoksupyrähdys. Käsikirjoitus oli sellainen, että hän veti ja minä peesasin. No, ehkä 15 kilsaa ajoin minä edellä eli aika lyhyen pätkän. Lähdettiin ajamaan vasta illalla, koska Pete halusi saada aitan sängyt valmiiksi ennen lenkkiä. Hieno, aurinkoinen ilta se olikin! Ajoimme Suomusjärvelle, Kiskoon, Karjalohjalle ja Sammatin kautta takaisin vaihtopaikalle Kasvihuoneilmön pihaan. Kiskossa sattui jännä episodi, kun tielle ilmestyi yhtäkkiä metsäkauris, kun molemmista suunnista tuli autoja. Ehdin huutaa Petelle "Kato kato! Varo varo!", ja onneksi autoilijatkin huomasivat tielle jähmettyneen eläimen ja saivat autonsa pysähtymään ajoissa. Pian se jo loikkasikin tien yli toiselle puolelle.

Yleensä meillä on maanantai ollut lepopäivä, mutta Jupis oli täksi päiväksi laittanut kalenteriin 25-30 minuutin palauttavan lenkin ennen aamiaista. Eipä muuta sitten kuin trikoot päälle ja lenkkarit jalkaan heti herättyä. Juoksimme vähän normaalia pitempää reittiä postilaatikolle 35 minsaa ja kävelimme loput 10. Yllättävän hyvin juoksu kulki ja syke pysyi aisoissa, kun kävelimme pahimmat ylämäet. Taidettiin nähdä metso. Luin Linnut äänessä -kirjasta, että se on paikkalintu, joka tarvitsee luonnonvaraisia metsiä ja karttaa ihmisasutusta. Jos se ei ollut metso, niin sitten joku toinen iso tosi paljon metsolta näyttävä lintu kuitenkin.

Loppupäivän vietimme Suomen Turussa. Ostin maantiepyörääni vähän paremmin pistosuojatut renkaat mökkikäyttöön, jotta pyörälenkille voisi jatkossa lähteä suoraan mökiltä ilman siirtymätaivalta. Tällä viikolla pitäisi taas tehdä kisasimulaatio, ja se sujuu paremmin jos ei tarvitse välillä siirtyillä paikasta toiseen autolla. Nähtäväksi jää, miten saan melko jäykiltä tuntuvat renkaat vanteille.

Enemmän ja parempaa

Loppuviikko olikin niin haipakkaa mökkivieraiden ja muiden puuhailujen vuoksi, että ehdin vain treenamaan, enkä ollenkaan kirjoittamaan siitä. Nyt ovat vieraat lähteneet ja lapset palanneet mökille omilta parin yön reissuiltaan, ja lomailu on taas asettunut tuttuihin uomiinsa myös säiden puolesta. On siis sadellut.

Eilen perjantaina näytti siltä, että vettä tulisi koko päivän. Niinpä Pete ehdotti, että vuokraisimme pakun ja hakisimme mökille aittaan kotoa senkin ja Ikeasta patjat, kuten joskus aikaisemmin olimme suunnitelleet. Pakun vuokrasimme Paku Ovelle -palvelusta, ja haimme sen Espoon Bauhausin pihasta vähän ennen puolta päivää. Hyvä auto se oli muuten, paitsi että jo lähtiessä kolhaisujen jälkiä oli joka kulmassa, kyljessä, peileissä ja tuulilasissakin. Lisää ei kuitenkaan meidän retkellä tullut.

Aloitimme Bauhausista, josta piti ostaa jotain ihme ruuvijuttuja. Rautakaupat ovat minulle hyvin matalan kiinnostuksen kohteita, ja innostuinkin kun näin siellä kyltin sporttitagoista. Vähän lähemmän tarkastelun jälkeen vasta huomasin, että esillä olikin spottitankoja - voi pettymysten pettymys! Ruohonleikkureitakin kateltiin, mutta päätettiin vielä tämä kesä lainailla naapurin vehjettä. Plantagenista haettiin muutama tuivio, kesäkukkia, multaa ja Fiskarsin vehje, jolla saa voikukat kitkettyä juurineen. Se toimii hyvin, mutta edellinen hajosi kovassa käytössä. Toivottavasti tämä nyt sitten kestää vähän paremmin.

Seuraavaksi lähdimme patjojen metsästykseen. Kävimme Askossa ja Sotkassa, mutta valitettavasti kummassakaan liikkeessä ei ollut hinnoiltaan kilpailukykyisiä patjoja varsinkaan heti varastosta. Kaupat tehtiin sitten Ikeassa lihapullalounaan jälkeen. Vielä ehdimme käydä kotona hakemassa sen senkin ja parissa Kehä III:n huonekaluliikkeessä turhaan etsimässä aittaan sopivaa ruokailuryhmää ennen kuin piti lähteä ajelemaan mökille päin. Mietimme, että olisi ollut kiva löytää se ruokapöytäkin nyt, kun meillä kerrankin oli paku käytössä. Ihan mökin lähellä Nummella piipahdimme vielä Lahjahovissa, ja sieltä muiden rojujen alta löysimme kuin löysimmekin kivan pienen pirtin pöydän. Nyt on aitan kalustus lähes kasassa, kun Pete on tänään nikkaroinut sinne kaksi sänkyä. Pöytä ja sängyt pitäisi vielä maalata valkoiseksi, ja sitten on kaikki lähes valmista, vain nojatuoli puuttuu! Pakun ehdimme palauttamaan muutamaa minuuttia ennen määräaikaa. Ajan ylittämisestä olisi tullut melko mojova penaltti, 150 euroa.


Joka päivä on myös treenattu. Treenaaminen on nykyään niin helppoa ja mukavaa, kun ohjelma on valmiina. Näin tulee myös tehtyä paljon, paljon monipuolisempia treenejä kuin aikaisemmin itse harjoitellessa. Tällä viikolla olen uinut, juossut ja pyöräillyt lähes viisi tuntia, ja huomenna on vielä edessä pitkä parin-kolmen tunnin pyörälenkki ja lyhyt juoksu siihen päälle. Tänään juoksin lenkillä lyhyitä pyrähdyksiä 4x5min vetoja, ja tuntuu vähän siltä, että se juoksukin voisi alkaa kohta sujua. Ostin eilen uudet lenkkarit (Brooks Glycerin 9), ja ne tuntuivat tosi hyviltä. Niissä on hyvä vaimennus, mutta ei pronaatiotukea. Kantapää pysyy tosi hyvin paikoillaan juostessa, vaikka lesti onkin ehkä aavistuksen leveä. Paremmin ne minulle joka tapauksessa sopivat kuin aikaisemmat Asicsit.

Juoksupainotteista

Jihuu - olemme tyttären kanssa palanneet onnellisesti koto-Suomeen Kyproksesta. Lähtöpäivämme aamulla eilen maanantaina havahduin unesta 5:54 ja olin iloinen kun sain vielä nukkua tunnin. Matkalla kentälle äidiltä tuli lyhyt tekstari, jossa hän kysyi vain, että onhan meillä kaikki hyvin. Ihmettelin vähän hänen huolestumistaan, mutta vastasin että on, on. Vasta kentällä sain Petriltä viestin, jossa kerrottiin ammusvaraston räjähdyksestä Kyproksessa. Se oli sattunut samoihin aikoihin kun havahduin unesta, ja siitä samasta uutisesta äitinikin oli ollut huolissaan. Kotimatkamme sujui kuitenkin onneksi ihan aikataulussa.Tjäreborgin asiakkailleen lähettämän tekstarin sain vasta Suomessa. Sen mukaan sähkön- ja vedenjakelun kanssa voi lähiviikkoina olla ongelmia. Siellä on kyllä tukalat oltavat, jos ilmastointi ei toimi eikä hanasta tule vettä.

Suomessa kaikki on sujunut tuttuja latujaan eli olen päässyt jo Peten kanssa yhdessä treenailemaan. Treeniohjelmaan on laitettu vähän lisää juoksupainotusta, ja niinpä kävimme tänään kipaisemassa 3x8 min vetoja. Yhdessä vaiheessa ehdin jo ajatella että tämä juoksuhan sujuu tosi hyvin, ja sitten tajusin että olen pitkän alamäen puolivälissä - ilmankos! Selkä on nyt taas paremmassa kunnossa kun en istu päiviä toimistolla, eikä juostessa tuntunut yhtään kipua tänään eikä sunnuntaina Aiya Napassa. Mukavaa!

Olemme mökillä ja aitassa on kuusi teini-ikäistä tyttöä nyt pari yötä. Tyttäremme on ystävineen aina säännöllisin väliajoin viettänyt GN (Girls' Night)-yökyläilyjä, ja nyt koko porukka on vieraana täällä meidän mökillä. Aikamoista estrogeeni-ilotulitusta tuntuu touhu olevan. Onneksi tuli rakennettua se aitta!

Lopuksi vielä pari kuvaa Kyproksesta:

Näkymä Aiya Napan satamaravintolasta.

Aiya napan ranta.

Ovi ja ikkunaluukku vuoristokylässä.

Velttoa menoa

Liikunnat ovat jääneet vähiin tällä tyttöjen reissulla. Joka päivä olen käynyt uimassa, mutta uinut vaan parikymmentä minuuttia. Aika paljon on tullut käveltyäkin, mutta zumbaan tai core-tunnille en vielä ole ehtinyt, vaikka tarkoitus oli. Omat selkäjumpat olen kuitenkin tehnyt. Vesipuistossa kävimme monessa liu'ussa, ja vaikka iso osa ajasta meni jonotteluun, meillä oli tosi nastaa. Siellä oli myös jalka-spa, jossa pienet kalat söivät kuollutta ihoa. Se kutitti ihan oikeasti ja nyt ovatkin jalat hienossa kunnossa molemmilla!

Meressä on tosi hieno uida, kun vesi on ihan kirkasta ja näkyvyyttä pohjaan saakka. Lähellä on kaksi rantaa, joista toinen on hieno laguuni, jossa uimarit ja veneilijät on erotettu toisistaan pitkällä rivillä poijuja. Niitä sitten kiertelin pari kertaa. Näin jonkun ankeriaan tai sen muotoisen kalan, jolla oli pitkä terävä nokka. Vesi on tosi suolaista ja sen maku tuntui suussa pitkän aikaa. Uima-altaassakin olen pari tekniikkasettiä uinut, vaikka sen vesi tuntuukin vähän liian kuumalta ja melko likaiselta.

Aurinkoa ja lämpöä riittää, joka päivä on ollut yli 30 astetta ja se on kyllä minulle liikaa. Ensimmäisenä päivänä piti jättää lyhyt aamulenkkikin kesken, kun alkoi pyörryttää ja olin yksin liikkeellä. Tytär puolestaan näyttää nauttivan kuumuudesta ja auringosta. Olen vähän yrittänyt hillitä hänen auringonottoaan siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Rusketus tuntuu kovin tärkeältä asialta, eivätkä siinä äidin varoitukset kovinkaan paljon auta, vaikka lähipiirissäkin on ihosyöpää sairastettu.

Pete on lähetellyt tekstareita ja kehuskellut yli 100 kilsan pyörälenkeillä... Ehkäpä ensi viikolla pääsemme taas kimpassa urheilemaan kotimaassa!

Lomailua

Olemme tyttären kanssa Kyproksella. Matka meni mukavasti, mutta nyt alkaa jo hieman väsyttää, koska matkaan piti lähteä jo ennen aamuviittä. Hotellissamme on lähes joka päivälle useita ohjattuja liikuntoja, ja ajattelinkin käydä huomenna kokeilemassa 25 minuutin Core-tuntia ja illemmalla tyttären kanssa zumbaa. Kumpikaan meistä ei ole koskaan zumbannut, saas nähdä  innostutaanko. Matka on tyttären 15-vuotismatka, tosin vuosi etukäteen. Jotenkin siinä kävi niin, että poikamme pääsi omalle juhlamatkalleen vuotta liian aikaisin, ja niinhän se oli tämä tyttärenkin matka toteutettava samassa aikataulussa.

Lenkkitossut ja -topit on molemmilla mukana, mutta ainakaan vielä huomisaamuksi en kuulemma saa lenkkiseuraa. Ajattelin tehdä myös pari uintitreeniä hotellin vajaan parinkymmenen metrin altaassa. Lopun aikaa peesaan tytärtäni hänen lempihommassaan auringonotossa. Pientä retkiaktiviteettia saattaa olla tiedossa perjantaina. Olisi kiva päästä käymään Nikosiassa, kun nyt kerran täällä saakka ollaan.

Onnea ja epäonnea

Kisko triathlon kisattiin tänään muutamaa astetta kuumemmassa kelissä kuin viime vuonna, lämpöä oli melkein 30 astetta. Peten kanssa lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle, ja olimmekin siellä jo kymmenen maissa, pari tuntia ennen lähtöä. Hoidimme ensin viralliset jutut eli kävimme ilmoittautumassa, hakemassa numerot käsivarsiin ja kämmenselkiin ja sitten veimme pyörät telineisiin. Loppuajan nautimme varjosta ja moikkailimme tuttuja, joita tänä vuonna olikin paljon enemmän kuin viime vuonna. Kymmenen minuuttia ennen kisan alkua lähdimme rantaan märkäpuvut päällä.

Uinnin lähtö oli tänä vuonna järjestetty tosi kivasti; naisille ja miehille oli omat lähtökarsinat ja sainkin uida ihan rauhassa ekalle poijulle saakka. Sen jälkeen oli vähän ahtaampaa, ja pari kertaa joku ui jalkojen päältä. Pidin yllä mukavalta tuntuvaa matkavauhtia, ja pian olinkin taas rannassa. Lasit pysyivät hyvin päässä ja kirkkaina, niitä ei tarvinnut justeerata kertaakaan. Toisen poijun jälkeen sain itseni kiinni ajattelemasta, että eihän mun kannata lähteä uidessa ohittamaan, koska kaikki ohittavat minut pyörällä kuitenkin. Vähän positiivisempaa ajattelua olisi tarvittu! Uintimatka oli kuulemma tänä vuonna oikeasti 1500 metriä, kun se ainakin viime vuonna oli alimittainen. Uintiaikani 29:53, kolmisen minuuttia hitaampi kuin viime vuonna.

Pete oli uinut minua 6 sekuntia nopeammin ja oli juuri lähdössä fillariosuudelle kun tulin vaihtopaikalle. Äkkiä vaihdoin uimalasit rilleihin, laitoin kypärän päähän ja lähdin menemään. Ylämäkivoittoisen alun otin ehkä vähän liian kovaa, kun alkoi puuskututtaa. Himmasin vähän vauhtia ja pyörittelin menemään. Pian huomasin Tapsan taluttavan pyörää, kun ketju oli katkennut ja pari kilsaa myöhemmin ohitin Peten, jolta oli irronut toinen kampi. Voi harmitus!

Pyöräosuudella moni meni taas ohi, mutta onneksi juotavaa oli nyt tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Kaikki meni. Huoltopaikoilla kaadoin päälleni vettä, puolivälissä otin yhden geelin. Sellaista ylös-alas -menoa se oli ja aina välillä joku meni ohi. Vaihtoon tullessa tippui pumppu. Pyörällä vierähti 1:33:26, ajasta tippui seitsemisen minuuttia viime vuoteen verrattuna.

Juoksuosuus oli aika samanlaista raastoa armottomassa helteessä kuin viime vuonna. Pahimmat ylämäet kävelin, muuten juoksin mutta hitaasti. Puolivälissä jaksoin vielä hymyillä Petelle toisin kuin viime vuonna. Vähän puolimatkan jälkeen löysin myös kivan juoksuporukan, ja yhdessä juoksimmekin sitten maaliin saakka. Välillä teki tiukkaa pysyä vauhdissa, mutta niin vain hoin mielessäni mantraani ja roikuin mukana. Ennen viimeistä kamalaa ylämäkeä sovimme, että ylitämme maaliviivan samaan aikaan ja niin teimme. Kyllä oli mahtava fiilis! Kiitos Sanna ja Terhi!

Maalissa!

Juoksuun meni minulla aikaa 1.12:28, ja vaikka se on noin viisi minuuttia vähemmän kuin viime vuonna, vielä on varaa parantaa! Loppuaikani oli 3:15:47. Viime vuoden aika parani noin yhdeksän minuuttia, vaikka uintimatka oli pitempi. Olen tosi tyytyväinen!

Peteä kyllä ketutti kammen irtoaminen kisassa, mutta toiseen potenssiin ketutus nousi vasta kotona, kun hän sai kammen paikalleen kisassa mukanaan olleilla työkaluilla. Olisi kuulemma kannattanut vähän tarkemmin katsoa, mikä siinä oikein oli vikana. Ainakin ennen seuraavaa kisaa meillä on kammetkin tsekattu ja kiristetty...

Tuuria meillä oli, kun voitimme molemmat arvonnoissa. Pete sai jonkun suolasirottimen ja minä vesilämpömittarin. Sille onkin mökillä käyttöä!

Valmistautumista

Aamulla bussissa luin kätsän artikkelin, jossa on listattu kymmenen helppoa tapaa pilata kisa. Eihän se mikään kaiken kattava lista ole, ehkäpä huomaan keksineeni jotain kivaa sen ulkopuoleltakin, mutta jätinpä ainakin pavut ja linssit (#7) syömättä tänään lounaalla Kiasman terassilla. Huomisaamuksi olemme Peten kanssa suunnitelleet suht aikaista lähtöä (#10)  Kiskoon, koska siellä on ilmeisesti ilmoittautuneita lähes 300 ja pieniä logistisia ongelmia saattaa hyvinkin ilmaantua.

Toinen hyvä juttu, josta saan [melko] helposti rauhan mieleeni on se, että kisaan vain itseäni vastaan (9). Tiistain cuppi-uinnissa juttelin yhden ikätoverin kanssa, ja hän sanoi fiksusti että se on jo sinällään hienoa, että me olemme 4-kymppisinä triathlon-kisan lähtöviivalla. Niinhän se on! Olis se kiva silti tulla maaliin lähempänä kolmea kuin kolmea ja puolta tuntia, mutta pääasia että maaliin asti pääsee. Aina välillä mielessä jyskyttää se, että mitä jos onkin koko kisan viimeinen. Silloin palaan tähän Bethin hyvään kirjoitukseen ja yritän HTFU! Toi HTFU on muuten varmaan helppo muistaa ja sitähän voi sitten toistella juoksuosuudella vaikka koko matkan kirjain kirjaimelta joka askeleella! H-T-F-U, H-T-F-U. Luulenpa, että siitä tulee mun uusi juoksumantra!