sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tour de Helsinki 2011

Kävin eilen Jönssin maljan jälkeen hakemassa osallistujakuoren velodromilta, joten sain nukkua kahdeksaan ja ehdin silti loistavasti Tour de Helsingin lähtöön yhdeksitoista. Lisätunti aamulla oli tervetullut, koska kävin viime yönä hakemassa poikamme Nosturilta yhden jälkeen, hän oli siellä parin kaverinsa kanssa katsomassa jotain keikkaa. Kun vielä heitin molemmat kaveritkin kotiin, pääsin uudelleen nukkumaan vasta kahden jälkeen. Bussillakin olisivat päässeet, mutta tarjouduin hakemaan pojat kotiin autolla. Johan tässä menikin toistakymmentä vuotta ilman yöherätyksiä lasten takia...

Kasilta siis heräsin,söin aamupalan ja laitoin loputkin kamppeet päivää varten kuntoon. Evääksi otin geelejä, patukoita ja Muumi-keksejä, juomaksi vettä. Pyörään olin eilen vaihtanut nopeammat kisarenkaat, joten kaikki oli kunnossa. Sain Peteltä autokyydin velodromille, ja siellä jonotin ensin varustesäilytykseen ja sitten vielä veskiin. Sen jälkeen pääsinkin jo siirtymään lähtöalueelle. Reippaasti astelin 28 km/h ryhmän keskelle, ja siellä olikin vielä ihan kivasti tilaa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme vihdoin matkaan. Alku oli kaikilta vähän hermostunutta, meinasipa joku mies vierestä kaatua jo kun oli vasta toinen jalka kiinni polkimessa ja toisella tökittiin vauhtia. Meno oli alusta lähtien nykivää, välillä päästiin hyvin ajelemaan ja sitten taas jarruteltiin. Varmaan kymmenisen pyöräilijää näin renkaita vaihtamassa jo ennen vapaan vauhdin alkua. Kannustajiakin oli ilahduttavan monia matkan varrella, kiitos tutuille vilkutuksista ja kannustuksesta!



Vapaa vauhti alkoi Karakalliossa 11 km kohdalla, ja siitä se alkoi sitten sujua vähän paremmin. Vauhti tuntui tosi hyvältä, ja ryhmän mukana oli yllättävän helppo pysyä myös Velskolan mäissä. Koko ajan takaa tuli eteen pyöräilijöitä, joten jänikset olivat aina vain kauempana. Päätin, että pysähdyksen jälkeen yritän päästä paremmin jänisten kantaan. Neljänkympin kohdalla ohi meni ambulanssi, ja siitä vähän matkan päässä oli sattunut pieni kolari. Pysähdyimme vasta toisella pysähdyspaikalla, ja sain siellä täytettyä tyhjentyneen vesipullon urheilujuomalla.

Tauon jälkeen matka jatkui vieläkin tasaisemmin, nyt ajettiin 2-3 rinnan. Vähemmän tuli ihmisiä takaa, mutta edelleen ihmiset nostivat kättä pystyyn hiljentämisen merkiksi vähän liian helposti, esim. ylämäkeen ajettaessa. Siinä vauhti hiljenee ihan aina, ja takaa tulevien kuuluukin jarruttaa ja pitää oma paikkansa jonossa. Kääntymisen jälkeen otettiin aina sadan metrin spurtti, ja sitten taas jarruteltiin. Helpompi olisi ollut ajaa tasaisesti ja jarruttaminen harmitti vähän.

Ryhmä pysähtyi vielä viimeiselle taukopaikalle, mutta minä jatkoin pienemmässä porukassa suoraan maaliin saakka. Vettä ja mehua oli vielä pulloissa sen verran, että ajattelin jaksavani maaliin ilman täydennystä. Viimeiset viisitoista kilsaa menivät tosi nopeasti, ja pian oltiinkin jo perillä. Aikaa meni tänä vuonna puolisen tuntia vähemmän kuin vuosi sitten, mutta viiden tunnin alitus jäi reilun kahden minuutin päähän. Sijoitukseni naisten sarjassa oli 52./133. Tulokset löytyvät täältä.

Mahtava päivä, ja kiva että jäi jotain hampaankoloon vielä ensi vuodeksikin (se viiden tunnin alitus siis)!

5 kommenttia:

  1. Onnea vaan hyvästä pyöräilystä! :) Se oli tosi kiva tapahtuma - ens vuonna uudestaan..

    VastaaPoista
  2. Onnittelut Pia! Seurailtiin kisaa Bembölessä ja maalissa velodromilla (fillarilla peräkärryn kanssa). Kyllä jäi kovasti kutkuttamaan ensi vuodelle osallistuminen! Ehkä vielä tänä syksynä ajan tuon pitkänä lenkkinä. Ei se oikeastaan huono juttu ole, että ensi vuoden TDH:in on sinulla mukava tavoite :-)

    VastaaPoista
  3. Iina, kiitos paljon!

    Sisukas, näinkin sut - kiitos kannustuksesta! Kivahan se tietysti on, että aina voi lähteä hakemaan uutta enkkaa...

    VastaaPoista
  4. Upeasti pyöräilty, onnittelut!! :) Miten palautuminen on sujunut, vai tuntuuko missään? :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos kysymästä, Ninni! Hyvin sujuu palautuminen, kävin jo pyörällä töissä ja pilateksessa. Eilen vähän kävelin illalla ja venyttelin. Ei siis tunnu juuri missään, paitsi ehkä työpaikalla eestaas viidenteen rappuja ravatessa.

    VastaaPoista