Länsiväyläjuoksu 2012

Tänään osallistuin Länsiväyläjuoksun lyhyemmälle matkalle, pituudeltaan 6,5 km. Erilaisia strategioitakin olin vähän etukäteen mietiskellyt. Ensin ajattelin lähteä Peten peesiin, mutta se olisi varmaan ollut tyhmää, kun en vedoissakaan pysy hänen perässään. Seuraavaksi mieleen tuli lähteä vaan täysillä ja katsoa miten pitkälle jaksaa. Melko huono vaihtehto sekin. Lopulta päädyin juoksemaan tutusti sykkeen mukaan. Päätin, etten anna sen nousta yli 175:n ja että alussa yritän pitää sen mieluummin välillä 165-170. Lähdin tavoittelemaan alle 40 minuutin aikaa. Mitä enemmän alle, sen parempi.

Ensimmäisen kilometrin yritin ottaa rauhallisesti reitin alussa olevan ylämäen vuoksi. Petekin oli siitä jo ennen kisaa varoitellut ja olen sen itsekin lenkillä monta kertaa ylös juossut. Ensimmäiset sadat metrit näin Peten selän joitakin kymmeniä metrejä edessäni ja se vähän auttoikin siihen, etten lähtenyt riuhtomaan. Mäen päällä kilsa tuli täyteen, ja se taittui lopulta aika helposti aikaan 5.22. Toisen kilometrin täyttymistä en huomannutkaan, siihen ja kolmanteen kilsaan kului aikaa melkein 10 minuuttia. Tässä vaiheessa alkoi tuntua jo melko pahalta. Varsinkin juuri neljän kilsan täyttyessä juostava Kehä I:n ylittävän sillan ylämäki tuntui raskaalta. Vauhtikin hidastui, neljännen kilsan aika oli 5:50. Viides meni taas vähän kovempaa, 5:13, kunnes tuli pitkä ylämäki. Ylämäessä kuulin jonkun läähättävän takanani, ja ajattelin etten ainakaan hidasta vauhtia. Kyllä se vauhti silti hidastui, sillä kuudenteen kilometriin meni aikaa 6:14 ja siitä maaliin 3:47. Loppuaika oli 36:20, ja sijoituin naisten sarjassa sijalle 22.

Peten loppuaika oli 32.38 ja sijoitus miesten sarjassa 26.

Nyt ei käynyt niin kuten tri-kisoissa, että porukkaa tulisi takaa ohi oikealta ja vasemmalta. Ohitseni taisi mennä vain kymmenisen juoksijaa. Kärki meni tietysti menojaan jo heti paukusta, mutta takaa ei juurikaan ohi tultu. Aika iso on loppuaikojenkin hajonta, joten monenlaisia juoksijoita oli liikkeellä.

Mitään vaivoja tai harmeja ei matkalla tullut, ja kelikin oli mitä mainioin. Edes nilkoissa ei tuntunut juostessa mitään eikä oikeastaan edes juoksun jälkeen. Tosi mukava kauden aloitus, josta jäi päällimmäisenä mieleen se, että VK-treeniä pitäisi tosiaan tehdä enemmän!

Tässä kuva meistä maalissa:

Ja täällä kaikki tulokset.