Leirillä

Viikonloppu vierähti Aten, Peten ja noin 80 muun triathlonistin kanssa Vierumäellä. Lähdin perjantain töistä jo kahden jälkeen, koska ensimmäinen treeni alkoi jo klo 17. Nipinnapin ehdittiin.

Minut noukittiin kyytiin Leppävaaran asemalta:

Kyllä ne kaikki pyörät vielä mahtuvat katolle, vaikka vähän tiukkaa tekee.

Perjantaina oli ohjelmassa uintia ja juoksutekniikkaa. Uinnissa uitiin tehoja, eli vähän tekniikkaa ja nopeampiakin settejä. Ihan mukavasti pysyin mukana porukassa, kun peesaamisesta on uinnissakin hyötyä. Meitä oli viidellä radalla noin 35 uimaria kerrallaan, joten mukava oli loiske. Juoksutekniikkaosuudessa saatiin tänä vuonna hekilökohtaistakin palautetta, mikä oli tosi hyvä juttu. Kaikenlaista korjattavaa löytyy, tietenkin. Viimeiset loikat jätin väliin, kun selkä alkoi jo hyppely vähän tuntua.

Lauantaina uimme puolentoista tunnin treenissä neljä kilometriä. Uinnin jälkeen oli mielenkiintoinen Antti Hagqvistin luento kestävyysharjoittelusta. Konkreettisimmin siitä jäi mieleen se, että perustekemisen taso on ratkaisevaa; kukaan ei pysty kisapäivänä 100 %:n suoritukseen, 80-85 prosenttiakin on jo hyvä. Pitäisi treenata niin, että se perustaso riittää tavoitteen saavuttamiseen, eikä odotella mitään mahdottomia 110 % lasissa - juttuja. Hyvä olisi tietysti myös itse tietää, mikä se oma taso on, jotta odotukset ovat nekin oikealla tasolla. Testailemaan siis! Antti puhui paljon myös palautumisen tärkeydestä, superkompensaatiosta ja työn, vapaa-ajan, unen ja treenin suhteesta. Voisi olla hyvä idea kirjata ajankäyttöä parin viikon aikana ja ihan ensimmäisenä laittaa kaikki asiat samaan kalenteriin. Luennon jälkeen opettelimme tehokkaita lihaskunto- ja venyttelyliikkeitä keppien avulla Antin ohjauksessa. Tehokasta!

Päivä huipentui perinteiseen pyörä-juoksu -harjoitukseen, jossa ajetaan puoli tuntia pyörällä ja juostaan 10 minuuttia, ja se toistetaan kolmesti. Treenin alkaessa oli jo tosi kylmä ja kolea keli, ja sen kestäessä alkoi tulla vettä. Kaikki kastui, joka paikassa oli hienonhienoa hiekkaa. Sormet alkoivat olla kohmeessa ja lenkkareiden nauhojen sitominen alkoi olla hankalaa. Viimeisellä pyöräkenkillä käteni olivat jo niin jäässä, etten saanut vaihdettua isommalle eturattaalle. Lämmin tuli vasta, kun olin suihkun jälkeen päässyt syömään. Energiat taisivat päästä vähän turhan vähiin, vaikka olinkin tankannut irtokarkeilla perjantaina!

Tänään sunnuntaina lähdettiin taas aamun uintitreenin jälkeen pyörälenkille. Yöllä oli tullut vähän lunta, ja lämpöä oli pari astetta. Loska ehti kuitenkin sulaa ennenkuin pääsimme maantielle, ja olin laittanut vähän enemmän vaatetta ylle. Ajoin ryhmässä Jaalaan munkkikahveille ja takaisin, vähän alle 70 kilsaa yhteensä. Mennessä oli kohtalainen myötätuuli, ja pyörä rullasi mukavasti. Takaisin tullessa saimmekin tehdä vähän enemmän töitä. Pyörälenkin jälkeen en jaksanut juosta kuin kymmenen minuuttia.

Lampisen Teemu nappasi kuvan lähdöstä. Olen keskellä keltaisessa takissa. Kiitos kuvasta, Teemu!