Kanarian auringon alla

Terveiset Kanarialta! Aurinko paistaa, merituuli puhaltaa ja Span kahvilassa on ilmainen wifi. Täällä onkin tullut istuttua lähes joka päivä, varsinkin matkaseurana olevat 15-vuotiaat tytöt iPhoneineen. Huoneeseenkin saisi netin, 20 euroa/viikko, mutta sillä yhteydellä ei voi olla nettiin yhteydessä kuin yhdellä koneella kerrallaan. Mitä sellaisella yhteydellä nykyaikana tekee, kun kaikilla on älypuhelimet ja muut vehkeet mukana eikä täällä kaukana uskalla datayhteyksiä käyttää? No, tässä sitä nyt istuskellaan mangosmoothien ääressä, ja Pete ui tuossa vieressä 25 m altaassa.

Olemme Bahia Felizissä, melko lähellä lentokenttää (ja valitettavasti myös karting-rataa) ja taksimatkan päässä melkein kaikesta kivasta. On tässä ihan lähelläkin ravintoloita ja turistikrääsäkauppoja, mutta jos haluaa enemmän pitää vähän matkustaa. Hotellissa on kyllä hyviäkin puolia, esimerkiksi juuri se 25 metrin allas ja sitten tämä spa-kahvila ja ilmainen netti.

Altaaseen pulahdimme heti ensimmäisenä aamuna perillä, torstaina. Saimme koko tunnin uida kahdestaan, omilla radoilla tietenkin. Uimaan päästäkseen pitää maksaa 3 euron lisämaksu, ja se pitää suurimman osan porukasta toisilla altailla. Samana päivänä haimme Free Motionista varaamamme Cannondale CAAD10-maantiepyörät. Omat polkimet ja jalkapumppu oli pakattu mukaan, kypärät vuokrasimme. Heti alkajaisiksi kävimme ajamassa lyhyen mäkisen pätkän, joka oli tuttu jo kahden vuoden takaiselta reissulta. Melko raskasta oli, varsinkin kun huomasin vasta pitkän mäen päällä, että minulla olisi ollut käytössäni vielä kolmaskin eturatas... No, loppu menikin sitten kivasti alamäkeä.

Tässä ollaan jo melkein korkeimmassa kohdassa, päivä oli hieman pilvinen:



Perjantaina ajoimme Soriaan ja Moganiin. Melko mäkistä oli, nousumetrejä kertyi 1650 ja lenkille pituutta yhteensä 103 km. Vajaat viisi tuntia ajoaikaa siinä vierähti.

Tästä alkoi kunnon nousu, ja sitä kestikin ihanan pitkään:



Soriassa oli onneksi kahvila ja kauppa auki, joten saimme ostettua virvokkeita ja lisää vettä pulloihin.



Alamäkikin kesti sitten sekin tosi pitkään. Huomasimme siinä, ettei meillä kummallakaan ole kovinkaan kummoisia laskutaitojakaan. Melko lailla jarruttelun puolelle meni se, mutta hymy oli ainakin herkässä.



GC1-moottoritie on pari viikkoa sitten avattu liikenteelle, ja rantatiellä on todella vähän autoliikennettä. Tässä pysähtyessämme sanoinkin Petrille, että onpas ihanan hiljaista. Heti sen jälkeen ohitsemme ajoikin seitsemän-kahdeksan auton jono. Jonon ensimmäinen auto oli ajanut sen verran kaukana, etten ollut huomannut taakse kertynyttä jonoa. On siellä vähän autoja ja bussejakin, mutta vain murto-osa parin vuoden takaisesta määrästä. Rauhassa sai ajella. Tunneleita varten piti vuokrata valotkin.



Eilen lauantaina oli melko tuulinen päivä, ja reippaasti kävelimme rantaan tavoitteena avata avovesiuintikausi. Uimme rannan suuntaisesti reilut 10 minuuttia yhteen suuntaan ja vajaat parikymmentä takaisin. Melko kovaa oli aallokko, se heitteli meitä kuin lastuja laineilla. Hauskaa kuitenkin oli, varsinkin kun Petri oli luvannut, ettei vedessä ole meduusoita tai mitään muutakaan vaarallista tai pelottavaa. Vesi oli turkoosia ja kristallin kirkasta, sen verran suolaista tosin, ettei kannattanut pitää veden alla suuta auki. Pieni pyörälenkkikin ajettiin iltasella läheiseen Sardinan kaupunkiin. Keli oli tosi tuulinen, ja Peten asento sen mukainen. Minä tulin kevyesti peesissä.



Tänään olemme viettäneet aamupäivän Amadores-rannalla. Siellä kävimme juoksemassa vajaan tunnin ja teema oli tuttu pyörälenkeiltä: ensin ylös ja sitten alas.



Treeniohjelmassa oli vielä pyörälenkkikin tälle päivälle, mutta päätimme käyttää sen ajan voimien keräämiseen, kun huomiseksi on on suunnitelmissa noin 100 km pituinen pätkä, jolla on vielä enemmän nousumetrejä kuin perjantaina ajamassamme. Jaksaa jaksaa!

Helposti on onnistunut treenailun ja perhelomailun yhdistäminen. Mukanamme on tyttäremme lisäksi hänen hyvä ystävänsä, ja tytöt ovat viihtyneet mainiosti hotellilla sen ajan, kun me olemme pyristelleet Kanarian maastoissa.

Viikonlopun riekkumiset

Viikonloppu lepoviikon päätteeksi meni kivasti, vaikkei niin kamalan levännyt olo ole ollutkaan. Lauantaina heräsimme hyvissä ajoin ja klo 9.05 starttasimme kahden tunnin hiihtolenkille. Keli oli mitä mainioin, auringonpaisteessa pistelimme tasatyöntöä menemään. Olen ollut ihan supertyytyväinen hankkimiini pyöräilylaseihin, joita voi hyvin käyttää myös ladulla. Niissä on pienet adapterit silmälasivahvuuksin, kun en piilolinssejä voi käyttää. Hyvin näin taas minne olin menossa. Geelejäkin oli pari takataskussa, mutta ei niitä tarvinnut.

Hiihdon jälkeen ajoimme Keski-Espoon uimahallille. Pete oli kehitellyt meille treenin (300 verra, 200 potkuja, 500 drillejä, 5x200 m ja loppuverra). Uimareille oli vain kaksi rataa, joista toinen "nopeille". Taas tuli sitä lajinomaista treeniä, kun pääsi ohittelemaan. Mukavasti sujui uinti, paljon paremmin kuin edellinen kerta torstai-aamuna. Täytyy varmaan jatkossa vähän treenailla aamu-uinteja enemmän, jotta se ei olisi niin kamalan nahkeaa. Sekin tietysti auttaa, että on jo ohjelma, jota suorittaa. Jos avain ui päädystä toiseen, iskee äkkiä tylsyys ja tekee jo mieli suihkuun. Helpommin sujuu matka kun sen jakaa pienempiin osiin.

Lauantai-illaksi ajoin Loviisaan, jossa oli koolla partiotuttuja kolmenkymmenen vuoden takaa. Vähän tuli epätodellinen fiilis, kun emme olleet taas kymmeneen vuoteen nähneet. Muisteltiin menneitä, kerrottiin kuulimisia ja katseltiin valokuvia, joista useimmat olivat vuosilta 1980-1985. Sitä ihmettelmimme, että miten me aina partiotaito-kisoissa eksyimme. Varmaan silloin oli huonommat kartat tai jotain... Seuraavan tapaamisen sovimme jo heti ensi vuodelle. Nukkumaan pääsin vasta pikkutunneilla, ja sunnuntaina olo olikin melko väsynyt.

Palattuani kotiin kävin Aten kanssa työpaikan salilla. Hänellä oli ohjelmassa 20 minuutin Wattbike-testi. Emme olleet tainneet Petrin kanssa häntä riittävän hyvin testiin valmistella, sillä hän lähti ajamaan kuten minäkin ensimmäisellä kerralla: liian kovilla tehoilla. Pari kertaa testin aikana oli kuulemma jo oksennuskin noussut kurkkuun. Loppuun saakka hän kuitenkin sinnitteli, vaikka tokaisikin testin jälkeen, ettei aio ajaa sitä enää koskaan. Ehkä seuraava kerta on sitten helpompi, kun tietää miten pitkä aika se 20 minuuttia oikein onkaan. Minä suorittelin Aten ajon aikana uutta saliohjelmaa, jossa on mukavasti liikkeitä koko kropalle.

Heltrin leiri Vierumäellä on huhtikuun viimeisenä viikonloppuna, ja ilmoittautuminen alkoi tänään klo 14. Mahduimme onneksi kaikki kolme mukaan. Leiri on kevään harjoittelun ehdoton kohokohta. Nyt olemme menossa mukaan neljättä kertaa. Kirjoituksia aikaisemmilta vuosilta löytyy täältä. Eniten odotan jo klassikoksi muodostunutta lauantai-iltapäivän juoksu-pyörä -vaihtoharjoitusta. Viime vuonna oli niin kylmä, että sormet jäätyivät niin, etten saanut vaihdettua isommalle eturattaalle. Onneksi tänä vuonna ollaan liikkeellä pari viikkoa myöhemmin, toivotaan siis ainakin kohtuullisen keväisiä kelejä!

Seinäpilatesta

Eilen kävin kokeilemassa Seinäpilatesta pienellä työporukalla InnoFit Centerissä. Lajista on ollut juttua jo Hesarissa, Ilta-Sanomissa ja uusimmassa Menaiset Sport-lehdessäkin. Olimme kaikki ihka ensimmäistä kertaa tunnilla, ja heti alkuun kuulimmekin mielenkiintoisen tarinan lajin kehittymisestä ja harjoittelun periaatteista.

Liikkeet olivat monipuolisia, ja mukavasti niissä huomasi maan vetovoiman. Alkuun lämmittelimme hyppelemällä vyötä vasten, sitten jatkoimme lantionnostoilla niin, että jalat olivat ylhäällä vyön varassa. Mieleen jäivät myös isot selän kierrot, joissa jalat olivat seinällä ja lähes horisontaalisessa asennossa kierrettiin koko kroppaa alhaalta ylös puolelta toiselle. Alkuun vähän jännitti asettua vyön varaan, mutta nopeasti siihen tottui ja hyvä asento löytyi. Liikkeitä tehtiin omaan tahtiin, ja hikikin tuli. Pari käsi- ja jalkaliikettäkin tehtiin kuminauhojen avulla. Tunti huipentui siihen, kun roikuimme seinällä pää alaspäin kuin lepakot konsanaan.

Ohjausta oli tosi helppo seurata, ja liikkeet olivat sopivan yksinkertaisia mutta tehokkaita. Sen verran erilaista itsensä haastamista liikkeet vaativat, että hymy näytti karehtivan yhden jos toisenkin osallistujan huulilla. Näin seuraavana päivänä lihakset eivät ole mitenkään erityisesti kipeät, ainoastaan lantion luiden seutuvilla on vähän herkkiä kohtia siinä missä vyö oli.

Huonot vanhat kengät

Tyttäreni oli hukannut omat lenkkarinsa, ja halusi lähteä lenkille viime viikonloppuna. En voinut lainata uusimpia juoksukenkiäni, koska olin samaan aikaan menossa itsekin juoksemaan. Kunnon Tuhkimo-tyyliin hän kokeili lähes kaikkia lenkkareitani ennenkuin löytyi sopivat, muutaman vuoden ikäiset Icebugit. Niillä hän lähti lenkille ja juoksikin kahdeksan kilometriä.

Toisessa jalassa oli kuulemma tuntunut juoksun aikana vähän kipua, ihan kuin olisi ollut kivi kengässä, toisessa jalassa ei ollut tuntunut mitään. Lenkin lopussa molemmat kengät olivat ihan veressä. Hiertymät jaloissa eivät onneksi näyttäneet ihan niin pahoilta kuin kengistä olisi voinut päätellä.

Onneksi kokemus ei kokonaan sammuttanut tyttären juoksuintoa. Eilen kävimme ostamassa hänelle uudet juoksukengät, Nike Freet. Icebugien taru on nyt lopussa, sillä niiden pohja on minustakin tuntunut tämän talven muutamalla lenkillä tosi kovalta ja jäykältä. Aika on tainnut tehdä tehtävänsä niiden suhteen, vaikka eivät ne uutenakaan mitkään kamalan joustavat kengät olleet.

Yhdistelmää

Tällä viikolla polkaisin kaksikin kertaa pyörällä töihin. Tiistai on vakiintunut työmatkapyöräilypäiväksi, kun silloin on joka toinen viikko mahdollisuus mennä aamupilatekseen ja joka toinen viikko aamupalaveriin. Tiistaisin ajelen töiden jälkeen vielä treenin Wattbikella työpaikan kuntosalilla, ja kotimatka pyörällä menee vähän niinkuin loppuverrana. Muuhun eivät jalat toki enää pystyisikään.

Perjantaina ajoin taas töihin fillarilla, ja onneksi tajusin töissä laittaa vähän lisää ilmaa renkaisiin. Rullasi nimittäin aika paljon paremmin kotiinpäin. Pystyin jopa ajamaan pk-alueella koko matkan. Kotimatkalla poikkesin Lauttasaaren pyörähuollossa, jossa kiristettiin etuvaihtajan vaijeria ja tehtiin vähän muitakin säätöjä. Nyt on pyörässä käytössä kaikki vaihteet. Niin kivaa oli ajella, että vain vaivoin sain vastustettua mielihaluani lähteä ajelemaan Ruukinrannan poluille. Illalla oli vielä seuran kuntopiiri, ja sinne piti vähän säästellä voimia.

Eilen aamulla ajelin kotona trainerillä ja illalla kävin seuran uintitreeneissä. Tehosarjassa uitiin 20x50 m, ensin kaksitoista kertaa kakkosta 10 sekunnin palautuksesta ja sitten kahdeksan kertaa kolmosta 20 sekunnin palautuksin. Melkein pystyin uimaan molemmat sarjat minuutin lähdöillä, pari sekuntia taisi mennä yli kovemmalla vauhdilla.

Tänään ohjelmassa oli yhdistelmätreeni: kolme tuntia hiihtoa, 20 minuuttia juoksua. Itsekseni hiihtelin Oittaalta Solvallaan ja takaisin aurinkoisessa säässä. Suksi luisti ja iloisena veronmaksajana testasin huippusiistin metsävessan Sorlammen rannalla. Paperiakin oli. Ihan loistavaa! Lenkin aikana otin kaksi geeliä ja join pullollisen urheilujuomaa.

Hiihdon jälkeen vaihdoin autolla nopeasti lenkkarit jalkaan ja juoksin 10 minuuttia yhteen suuntaan ja toiset 10 takaisin. Vain parissa paikassa oli liukasta, muuten lenkkarit pitivät lumella ihan mukavasti ja jossain kohdissa oli näkyvissä asfalttiakin. Lenkin jälkeen join yhden Gainomaxin. Sen lisäksi olin ottanut mukaan pieneen termariin vaniljateetä ja hunajaa. Sitä oli kiva siemailla liikennevaloissa. Neljässä tunnissa se oli jäähtynyt juuri sopivan lämpöiseksi.

Perjantaina ilmoitin Arjan ja minun joukkueen Spring Adventureen 11.5. Mielenkiinnolla odotan ensimmäistä seikkailukisaa. Luvassa on mm. pyöräilyä, juoksua, suunnistusta, melontaa ja yllätystehtävä. Toivottavasti tulee hauska päivä (ja hyvä pitkä treeni)!

Paketti

Maanantaina ei kukaan ollut muistanut hakea posteja laatikosta. Yleensä meille ei laskuja kummempaa postia tulekaan, mutta kun iltayhdeksältä laatikko tyhjennettiin, siellä olikin monta kivaa juttua.

Atte sai Puolustusvoimista kutsun kutsuntoihin ensi syksynä. Muistan miten vasta ihan vähän aikaa sitten äitikaverien kanssa naureskeltiin, että kyllä ne pojat armeijassa sitten oppivat kuivaksi, nukkuvat koko yön omassa sängyssään ja pärjäävät ilman tuttia ja/tai äitiä. Ja näinhän se näyttää olevan! Yhtä luopumista on tämä murrosikäisen nuoren vanhemman homma. Ja toisaalta tietenkin myös pakahduttavia onnen hetkiä, kun saa seurata nupullaan olevan oman elämän alkamista lähietäisyydeltä, mutta silti koko ajan vähän kauempaa.

Postin tuomaan pakettiin ei liittynyt ihan yhtä suuria tunteita kuin Aten kirjeeseen, mutta sisältö oli siinäkin kiva: pari pyörän nopeusmittaria Sigmalta, kolme laatikkoa Gu-energiageelejä, elektrolyyttitabletteja, juomapullo sekä vielä yhdet irtohihat ja -lahkeet. Nopeusmittarit ostettiin, koska Petrillä on ollut vähän huonoa onnea tri-pyörän mittarinsa kanssa. Se ei toiminut kunnolla, kulutti kamalasti pattereita ja lopulta kadenssianturikin hajosi. Minä taas ajattelin ensin, etten tarvitse tri-pyörään omaa mittaria vaan pärjään sykemittarin datalla. Kun Petri sitten oli hyvää mittaria tilaamassa (siinä on langaton kadenssianturikin), päätin kuitenkin haluta samanlaisen. Kohta meillä on varmaan samanlaiset tuulipuvutkin... Ai mutta justhan me tilattiin ne HelTrin samanlaiset pyöräkamppeet!

Kolmas positiivinen juttu oli kirje vakuutusyhtiöltä. Triathlonharjoittelun ja -kisat kattava tapaturmavakuutukseni on nyt voimassa. Nyt saisivat jo maantie- ja avovesiuintikaudet alkaa!

Tällä viikolla olen päässyt treenailemaan ohjelman mukaan. Tosi mahtavaa, kun jaksaa taas uida, pyöräillä ja juosta ihan normisti sen sijaan että makaa aloitekyvyttömänä ja haluttomana kotisohvalla. Oli ihan kamalaa, kun ei päässyt liikkeelle eikä jaksanut tehdä mitään. Hetken ehdin jo miettiä, että olenko oikeasti kipeä vai pelkästään laiska.

Kisa-asu tilattu

Pari ensimmäistä vuotta käytin triathlon-kisoissa samoja vaatteita kuin treenatessakin. Viime kesäksi ostin vähän ohuemman kaksiosaisen kisa-asun, jossa oli lyhyet shortsit ja hihaton yläosa. Vaikka vauhti ei tietenkään asusta ole kiinni, olin tulevaksi kesäksi ja etenkin Joroisten kisaa ajatellen suunnitellut hankkivani yksiosaisen kisa-asun. Olin tosi iloinen, kun asia nousi esille Helsinki Triathlonin hallituksessa joskus viime vuonna. Asia eteni pikkuhiljaa, ja monenlaisia vaihtoehtoja selviteltiin kunnes lopulta asujen toimittajaksi valittiin Bioracer.

Viime viikonloppuna kävin kokeilemassa asuja, ja laitoin tilauksen menemään yksiosaisesta kisapuvusta sekä pyöräilypaidasta ja -housuista. Kisapukuja oli kahdenlaisia; otin sellaisen jossa on edessä vetoketju ja takana pieni tasku. Selkäosa näytti sellaiselta, että aurinkorasvat saa tarvittaessa leviteltyä omin avuin. Materiaali tuntui tosi napakalta, pehmikkeet riittäviltä ja sopiva koko löytyi suht helposti. Pyöräilypaidan kokoa piti vähän pohtia, ja lopulta päädyin ottamaan sittenkin sen ehkä vähän reilun. Sen alle voi sitten vähän viileämmällä kelillä laittaa vaikka pitkähihaisen paidan.

Kisa-asua olisi kiva päästä testaamaan kesän ensimmäisessä Rykäsyssä 28.5. tai sitten viimeistään Sääksi triathlonissa 8.6. Toivottavasti luvatut toimitusajat pitävät!

Heltri cupin 400 m uinti jää tänään minulta väliin flunssan vuoksi. Kurkkukipu on kehittynyt kivuliaaksi yskäksi ja tämäkin päivä menee sohvalla lepäillessä. Ajattelin viihdyttää itseäni katselemalla Kanarian pyöräilyreittejä Google Mapsissa. Tytär pitää tarkkaa lukua siitä, kuinka monta päivää lähtöön on jäljellä; TJ 17. Reilun parin viikon päästä pitäisi siis olla hyvässä pyöräilykunnossa.

Sohvaperuna

Niin siinä kävi, että keskiviikon ja torstain treenailujen jälkeen flunssa vei sittenkin voiton. Perjantaina lähdin kotiin kesken työpäivän, ja sen jälkeen olen vain lepäillyt sohvalla. Harmittaa, etten pääse nyt hiihtämään, uimaan tai pyöräilemään, kun ulkona kerrankin on ihan mahtava ilma. Kuumetta ei onneksi ole, mutta kurkku on kipeä ja olo vetämätön. Atella taitaa olla sama pöpö. Vähän alkaa tuntua siltä, etten huomenna pysty sittenkään osallistumaan 400 m HelTri cupin osakilpailuun. Harmi.

Nelosen uutiset lähetetään nykyään Sanomatalosta, ja uutisankkuri Marco Bjurström on sen myötä alkanut vetää muutamia liikuntatunteja työpaikan kuntosalilla. Torstaina osallistuin Power Stretch -tuntiin, ja se olikin tosi mukava piristys päivään. Monet liikkeet olivat tuttuja astanga-joogasta, ja takareidet pääsivät taas mukavasti venymään. Tunnelma oli tosi mukava, ohjaus ammattitaitoista, mieli hyvä ja sali täpösen täynnä. Jatkossa tunteja on satunnaisesti, aikataulu riippuu vetäjän työvuoroista ja salin varaustilanteesta. Meinaan mennä jatkossakin aina kun aikatauluun suinkin vaan sopii.

Vähän on mielessä alkanut kutkutella luisteluhiihdon kokeilu. Paloheinässä olisi tarjolla kahden kerran kurssikin (ti+to), ja kamppeetkin voisi vuokrata samasta paikasta. Jos maanantaina olen paremmassa kunnossa, voisin hyvinkin harkita. Meillä on tänä talvena ollut vähän sellaista ongelmaa, että mieli tekisi viikonloppuisin sekä mökille että hiihtämään, mutta kun siellä mökillä ei ole latuja. Hyväkuntoisia, aurattuja metsäteitä taas on vaikka kuinka paljon. Viimeksi siellä juostessani näinkin, että joku siellä oli suksillakin mennyt. Järven jäälläkin voisi hyvin hiihdellä. Taidan olla tästä ajatuksesta jo ainakin varovaisen innostunut!

Kipeä vai ei?

Pientä flunssanpoikasta podin eilen, ja jätin illan traineritreenin väliin varmuuden vuoksi. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, mittari näytti tasan 37 astetta. Tänään kurkku ei ollut enää niin kovin kipeä, ja lähdimme töiden jälkeen Peten kanssa Esporttiin juoksemaan ja saleilemaan. Ilahduttavan paljon tapasimme siellä tuttujakin sekä radalla että salissa. En muista, että aikaisempina vuosina olisi ollut yhtä vaikea löytää parkkipaikkaa paitsi Bluesin kotipeli-iltoina. Tänäänkään ei ollut naapurissa lätkämatsia, mutta auto piti ajaa parinsadan metrin päähän Barona Arenan eteen.

Juoksimme lyhyen verran jälkeen neljä kierrosta 1:40:een. Koska minulla menee verryttelyvauhdilla kierrokseen noin kaksi ja puoli minuuttia, lähdin juoksemaan ensimmäistä vetoa ihan liian kovaa kun vähän yliarvioin oikean vauhdin. Katsoin kelloa vasta maaliviivalla: 1.28. Siinä taisi tyhjentyä koko pajatso, sillä seuraavat vedot sujuivat tasaisesti mutta selkeästi hitaammin (1:43, 1:44 ja 1:44). Vetojen keskiarvo on lähes se 1:40, mutta sitä keskiarvoa tässä treenissä ei kai haettu...

Kuntosalilla huomasin, etten ihan täydessä iskussa ollut vielä tänäänkään, kun välillä alkoi vähän huipata ja oli väsynyt olo. Siksi nostelin puntteja maltillisesti vain puolisen tuntia.

Watteja taas

Tähän lepoviikkoon mahtui uintitestin lisäksi toinenkin testi. Siinä poljetaan 20 minuuttia Wattbikella niin kovaa kuin pystyy. Lopussa sitten katsotaan keskimääräinen voimantuotto eli just ne watit. Viimeksi sain niitä kasaan 167, ja sitä tulosta oli tarkoitus tänään parantaa.

Kymmenen minuutin kevyen pyörittelyn jälkeen laitoin kellon taas käyntiin, tsemppimusiikit korviin ja kammet liikkeelle. Tällä kertaa lähdin liikkeelle tasaisen tehon taktiikalla. Ensimmäisen minuutin aikana nostin watit 170:n tuntumaan ja pyrin pitämään ne siinä. Kymmenen minuutin jälkeen keskiteho oli 171 W. Puolivälin jälkeen sain pikkuhiljaa tehoja pykälä kerrallaan nostettua. Vasta viimeisen minuutin alkaessa uskalsin aloittaa loppukirin, ja sainkin sen aikana nostettua keskimääräistä tehoa vielä kahdella watilla. Olisin varmaan voinut vielä aavistuksen kovempaa aloittaa, kun lopussa jaksoin vielä puristaa.

Ruudussa näkyi keskiteho 176, mutta harjoitusyhteenvedossa 181. En tiedä, mistä ero johtuu, mutta otetaan enkaksi varmuuden vuoksi tuo alhaisempi lukema. Keskikadenssi oli 94, ja jonkin verran tehokkaammin poljen oikealla kuin vasemmalla jalalla. Tässä koko datasetti:

Watit 176 / keskiteho 181
Kadenssilla 94
Maksimikadenssi 111
Matka 11745
Kesto 20:30
Left/right 48/52
Max teho 291

Petri lähti polkemaan heti minun jälkeeni, ja hänen uusi ennätyksensä kirjataan nyt lukemaan 240, parannusta 4 W.

Watit 240
Kadenssi 92
Maksimikadenssi 98
Matka 13191
Kesto 20:14
Left/right 47/53
Max teho 336

Talven aikana tehdyt, Jupiksen hyvin suunnittelemat traineritreenit ovat siis tehneet tehtävänsä ja vauhti on meillä molemmilla parantunut. Pian pääsemme testaamaan iskukykyämme myös Gran Canarian maisemissa. Viikon matka ja maantiepyörät on jo varattu.

Lepoviikko

Pari viikkoa on ollut melkoista haipakkaa, ja tämä kuluva lepoviikko tuli taas kerran tarpeeseen. Tiistaina ohjelmassa oli paljon odotettamani traineritreeni: 30 minuuttia kevyttä pyörittelyä. Laitoin Netflixistä pyörimään House of Cards -sarjan ensimmäisen jakson ja aloin polkea. Kevyttä todella oli.

Keskiviikkona pidin jo toisen lepopäivän, ja eilen torstaina oli taas testin aika. Näimme Peten kanssa Märskyssä töiden jälkeen uidaksemme 400 m urku auki. Tätä treeniä en etukäteen itselleni juurikaan hehkuttanut. Sain kuitenkin itseni hyvälle mielelle, kun kävin ostamassa uudet uimalasit. Lasit ovat kirkkaat ja niissä on vahvuudet, ettei tarvitse sitten altaassa törmäillä.

Vähän vaihtelimme ratoja, mutta lopulta löytyi yksi, jolla mahtui myös uimaan aikaa. Noin puolen tunnin tekniikkatreenin jälkeen oli aika laittaa kello käyntiin ja lähteä uimaan. Lähdin reippaalla vauhdilla, jota uskoin voivani pitää yllä vajaat seitsemän minuuttia. Parisataa metriä uituani singahti samalla radalla uinut mies päädystä suoraan eteeni pullarilla ja lättäreillä. Menipä vielä juuri sellaista vauhtia, etten päässyt ohikaan. Vajaat sata metriä peesailin, kunnes hän jäi taas päätyyn. Peesaamisesta oli varmaankin hyötyä, koska loppuaikani oli 6:46, vajaat parikymmentä sekuntia nopeampi aika kuin pari viikkoa sitten aamutreeneissä uimani noteeraus 7:03.

Reilun viikon päästä alkaa taas HelTri cup. Kuten jo niin monta kertaa aikaisemminkin, ensimmäinen laji on 400 m uinti. Tänä vuonna osallistun siihen neljännen kerran. Aikaisempina vuosina aikani ovat olleet 7:40, 7:10 ja 6:59. Nyt tavoitteena on vähän reilumpi seitsemän minuutin alitus. Eilisen perusteella siihen voisi olla ihan hyväkin mahdollisuus, kun vaan muistaisin olla lähtemättä liian kovaa heti alussa.