maanantai 29. heinäkuuta 2013

Toinen yritys maratonille

Elokuussa 2008 aloitin tämän blogin tavoitteena juosta 500 kilometriä ja arvioida sen jälkeen, olisiko juoksu minulle sopiva harrastus. Ilmoittauduin maratonkouluun ja pakotin Petenkin mukaan. Juoksin sen 500 kilsaa ja innostuin juoksemisesta. Tavoitteeksi asetin Helsinki City Marathonin 2009. Koko vuoden treenailin innokkaasti, mutta pari viikkoa ennen kisaa sain selkävaivoja, jotka myöhemmin paljastuivat välilevyn pullistumaksi. Maraton jäi silloin minulta juoksematta. Petri juoksi, ja kirjoitti siitä pienen tarinankin tähän blogiin.

Nyt nelisen vuotta myöhemmin on tullut hyvä hetki kokeilla uudelleen maratonia. Juoksutekniikkani ja keskivartalon lihakset ovat uskoakseni niin paljon paremmassa kunnossa, että selkä kestää maratonharjoittelun. Edelleen meinaan myös uida ja pyöräillä, ettei tämä touhu ihan yksitotiseksi menisi. Eilen ilmoittauduin Espoon rantamaratonille, joka juostaan 21.9.2013. Varsinkin maratonin loppupuoli on minulle hyvin tuttu, sillä olen juossut Rantapuolikkaan pari keraa ja asumme vain parin kilsan päässä kisakeskuksena toimivasta Otaniemen urheilukentästä. 

Viime vuoden rantapuolikkaalla sain hyvän kokemuksen jänisten kanssa juoksemisesta. Silloin alitin ensimmäisen kerran kaksi tuntia puolikkaalla. Rantamaratonilla jänikset pitävät yllä vauhtia aikatavoitteille 4:00, 4:15, 4:30, 4:45 ja 5:00. Olen alustavasti miettinyt, että menisin mukaan joko 4:30 tai 4:15 -ryhmään. Ehkä voisin aloittaa tuossa hitaammassa, jotta alun mäet menevät varmasti riittävän rauhallisesti. Lopun voin sitten juosta kovempaa, jos paukkuja riittää. Jos lähden jänisten matkaan, meinaan juosta siinä ihan heidän kantapäidensä tuntumassa, jotta vauhti on mahdollisimman tasaista.

Tankkauksen ajattelin tehdä samalla tavalla kuin ennen Joroisia. Kisoja edeltävät päivät syön ja juon normaalisti (hyvin), ja lisäksi torstaina juon aamu- ja iltapäivällä puoli litraa mehua, johon olen sekoittanut desin maltoa. Ihmeen helposti se juoma upposi viimeksi. Missään vaiheessa ei tullut liian täyttä oloa, ja kisassa kulki kivasti. Toivottavasti nyt käy samoin.

Mukaan kisaan otan geelejä, tarvittavat juomat nappaan kisan huoltopisteistä. Niitä näyttää olevan vajaan viiden kilsan välein. Muutamalla pitkällä lenkillä ennen maratonia ehdin vielä testailla eri geelejä ja niiden ottofrekvenssejä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä sinä. Mää oon kans ajatellut, että ehkä mun selkä voisi jo tänä syksynä kestää maratonin juoksemisen. Silti hieman epäilyttää.

    Hyväksi havaittua kisoihin tankkausta ei oo mun mielestä syytä muuttaa vaan toistaa samaa kaavaa joka kerta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan tässä sitä maratonin juoksua odoteltukin... Onneksi on löytynyt riittävästi korvaavaa puuhaa niin ei ole kyllästyttänyt.

      Nyt lisään juoksuharjoittelua, eiköhän se sitten siitä.

      Samalla hyvällä kaavalla tosiaan mennään, ei tarvitse keksiä ja kokeilla kaikkea uudestaan. Olen ymmärtänyt kokeneempien triathleettien puheista, että tankkauksessakin suuntaus on nykyään se, että vähemmän on enemmän.

      Poista