Kaksi päivää, kaksi lenkkiä

Eilen lauantaina kävimme ajamassa vajaan 70 kilsan lenkin Hyönölä-Pusula-Marttila-Pusula ja samaa reittiä takaisin. Auton jätimme taas Kasvihuoneilmiön pihaan. Siitä ajoimme alamäkeä Leppäkorven risteykseen ja heti kun sinne käännyin oli niin kova vastatuuli, että alkoi naurattaa. Pian se hymy kuitenkin hyytyi, kun ei pyörä tuntunut liikkuvan vaikka kuinka poljin. Pete meni menojaan edellä, mutta ajoi välillä takaisinpäin tsekkaamaan mitä vaimolle kuuluu.

Asfaltti on tuolla tiellä vielä aika epätasainen ja karkea, ja siinä on noin viiden metrin välein saumoja. Vielä huonompaa päällystettä oli alla, kun käännyttiin Hyönölään päin. Siinä pyörä pomppi niin, että oli vaikea olla aeroasennossa vaikkei vauhti päätä huimannutkaan. Renkaat pysyivät ehjinä ja pullotkin telineissä, joten lähinnä se oli sellainen mukavuus- ja vauhtiasia. Olen vaihtanut Powerbarin pullojen tilalle Helsinki Triathlonin pullot, ja ne tuntuvat sopiva telineeseen paremmin ja toivottavasti pysyvät paikallaan jatkossakin.

Pyörän värinen taivas, piti ihan ottaa kuva.

Kylmä oli, vain noin 11 astetta. Takki ja irtohihat lämmittivät kuitenkin ihan riittävästi. Päästyämme viimein takaisin autolle ostimme tuoreita mansikoita ja uusia perunoita Kasvihuoneilmiön pihalta. Mökillä kasvaa raparperia, ja sain tehtyä niistä ja mansikoista kesän ensimmäisen piirakan.

Tänään sunnuntaina ajoimme vähän lämpimämmässä ja aurinkoisessa kelissä jo tosi tutun lenkin Suomusjärveen, Kiskoon ja sieltä Karjalohjan ja Sammatin kautta takaisin, 70 kilsaa yhteensä. Reitin varrella on jo monta tuttua paikkaa; ylämäki jossa Peteltä lähtivät ketjut, Osuuspankki jonka lipan alla hän odotti minua sadekelillä, Kisko triathlonin pyöräosuuden viimeinen mäki ja se kauppa, josta porukkalenkillä kerran ostettiin hyvät jätskit. Näitä muistellessa matka taittui mukavasti.

Tällä kertaa tuli joitakin pyöräilijöitä vastaan, sama hemmo Bianchillaan ehkä jopa kahdesti. Taisimme ajaa samaa reittiä mutta eri suuntiin. Tykkään ajaa pysähtymättä, ja niinpä kuvamateriaalia itse lenkeiltä on nykyään valitettavan vähän. Tänään irrotin klossit polkimista vain kahdesti risteyksissä, kun jäin odottamaan omaa vuoroa.

Pyöräilyn jälkeen kävin vielä juoksemassa parisenkymmentä minuuttia. Jalat tuntuivat vähän jäykiltä, ja yritinkin käsillä saada jalkoihin vähän lisää frekvenssiä. Suunnon mittari näyttää nykyään juoksussa kadenssin, joka oli tällä lenkillä 85. Pyörästä kadenssimittari vielä puuttuu, on hankintalistalla.

Lounaan, jälkkärin (raparperipiirakkaa!) ja lyhyen sohvakoomailun jälkeen lähdimme pihalle. Ajatuksena oli laittaa laituri paikalleen, mutta tyydyimme lopulta vain valmisteleviin toimiin. Juhannuksena on naapurissa vahvaa porukkaa, joten säästimme laiturinlaskun ensi viikkoon.

Hetken istuimme rantakeinussa, mutta sitten alkoivat rikkaruohot ärsyttää. Päätin, että 30 minuuttia kitken ja sitten saa riittää. Yllättäen sainkin siinä ajassa keinun ympäristön siistittyä. Olen huomannut, että epämukavissa jutuissa tietty määräaika on hyvä motivaattori. Pieni puolen tunnin kitkentätuokio on helpompi aloittaa kuin ennalta määräämätön, isolta tuntuva pihansiistimisprojekti. Lyhyessäkin ajassa saa homman vähintään hyvään alkuun tai parhaassa tapauksessa innostuu edistymisestä niin että tekee sen samantien loppuun. Kannattaa kokeilla!