Viime viikot ovat olleet melkoista haipakkaa: uuden työn opettelua, kovia treeniviikkoja ja päälle päätteeksi pojan ylioppilasjuhlien valmistelua. Ylioppilasta juhlittiin eilen, ja tänään oli vielä rääppiäiset tyttären kahdelle kummiperheelle, joiden esikoispojat myös kirjoittivat tänä keväänä. Juhlat onnistuivat hyvin, ja tuntuu oikein etuoikeutetulta saada järjestää sellaisia omalle nuorelle. Hieno päivä se on myös vanhemmalla, kun nuoren vuosien aherrus koulussa palkitaan ja tulevaisuus on hyvällä tavalla auki. Tuntuu ihan aidosti siltä, että kaikki on mahdollista.
Ei siis ihme, että kesäkuun alku sai minut yllätettyä. Pää on jäänyt jonnekin toukokuun alkupuolelle. Ihmettelin eilen sitäkin, kun tytär sanoi lähtevänsä Turkuun yöksi ystävän luokse tänään sunnuntaina. Kysyessäni että mites koulu maanantaina, minua valistettiin, että nythän on koululaisilla alkanut kesäloma. Välillä tulee aikamoisia oikosulkuja.
Mitään kamalan tärkeää en toivottavasti ole unohtanut. Treenit ovat onneksi puhelimen kalenterissa, joten niitä ei ole jäänyt väliin. Eilinen juhlapäivä oli tietysti lepopäivä treenien kannalta. Tänään olen ajellut pyörällä ja käynyt juoksemassakin. Hyvin tuntui kulkevan kuten aina lepopäivän jälkeen. Pyörälenkillä ajoin ensin Bodomin kautta Velskolaan. Bodominjärven tuntumassa näkyikin tuttuja seuratyyppejä liikennettä ohjaamaassa. Siellä filmattiin seuran mainosvideota. Mukaan olisi päässyt, mutta en malttanut jättää hyvin alkanutta lenkkiä väliin tai muutenkaan pitää turhia taukoja. Jatkoin siis matkaa.Velskolasta jatkoin Lepsämään ja sieltä Selkiin päin ja takaisin samaa reittiä. Kolme tuntia, kolme pulloa nestettä.
Juoksulenkilläkin oli jotain uutta ja ihmeellistä: juoksin lempireittiäni Otaniemen rantoja pitkin Tapiolaan päin, kun huomasin reitilleni pystytetyn pienen kisakeskuksen telttoineen. SUP-lautoja ja meloja näkyi siellä täällä. Kotona googlailin vähän ja sain selville, että Otaniemessä kisattiin tänään SUP Ranking -osakilpailu. Olisi ollut ihan mielenkiintoista jäädä katsomaan, mutta en kuitenkaan malttanut kun juoksukin eteni kivasti. Luulin että tuo SUPpailu olisi vain sellaista leppoisaa touhua, mutta siinäkin voi näköjään kilpailla. No missäpä ei toisaalta voisi.
Nyt juhlien jälkeen tuntuu, että Pirkan pyöräily ensi sunnuntaina tulee eteen todella nopeasti. Yritin tämän päivän pyörälenkillä hakea sitä oikeaa vauhtia Pirkkaa varten, mutta liian kovaa menin taas ainakin ne alun mäkiosuudet. Viikon päästä pitää lähteä vähän rauhallisemmin liikkeelle, että jaksan hyvin loppuun saakka. Myös pysähtymistaktiikkaa pitää pohtia, mahdollisimman vähillä pysähdyksillä yritän mennä. Ainakaan millekään keittolounaalle en meinaa pysähtyä. Mutta voihan se mieli tässä tai vielä matkan päälläkin muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti