Tekniikkaviilausta

Sain eilen Päiviltä Märskyssä vähän vinkkejä siitä, miten saisin uintiini lisää vauhtia. Uiminen tuntuu useimmiten tosi hyvältä ja sujuvaltakin, mutta uintiajoissa kehitys ei näy kuten toivoisin. Onhan sekin tietysti jotain, että voi luottavaisin mielin lähteä uimaan pitempiäkin matkoja avovedessä, mutta olisi kiva saada uintiin myös lisää vauhtia. Voi tietysti olla, että odotukseni ovat ylimitoitetut, mutta aina kannattaa yrittää!

Ennakkoajatus siis oli, että uintitekniikassani on jotain viilattavaa. Ja niin olikin: jalat ovat hieman liian syvällä eikä käsiveto ole tehokas, se menee ns. "läpi". Tein Päivin opastuksella erilaisia harjoituksia liittyen mm. keskivartalon aktivoimiseen, kiertoon, käsivetoon ja pakaran käyttämiseen potkuissa. Oli aika vaikeaa yrittää eristää vain yksi lihas potkia pakaralihaksille vuorotellen. Ei tainnut onnistuakaan ihan ensimmäisillä kerroilla. Se on kuitenkin jotain sellaista, jota voin yrittää tehdä vaikkapa joka treenin alkuun.

Suuri haaste on myös saada veteen parempi ote niin, että käsiveto on koko mitaltaan tehokas ja vie eteenpäin. Se taitaa minulla olla ikuisuusprojekti, siitä on aikaisemmin ollut muidenkin uintivalkkujen kanssa puhetta.

Jalkoja sain vähän nostettua ylöspäin kun ajattelin uivani alamäkeen, ja tunsin sen myös uidessa kantapäiden välillä rikkoessa veden pinnan. Käsivetoa treenasin uimalla myyrää ja harjoittelemalla käden vientiä veteen. Varsinkin oikean käden kyynärpää tippuu heti vedon alussa. Täytyy varmaan kaivaa kaappien kätköistä esiin joskus vuosia sitten hankittu etusnorkkeli, ettei hengitys pääse häiritsemään käsivetoon keskittymistä.

Ajatushommiksi meni siis tämä uintivauhdin etsintä. Hyvä oli kuulla, mitä voisin parantaa kun pelkästään uimalla nämä jutut eivät minulla ole korjaantuneet. Onpahan taas pohdittavaa, kun seuraavan kerran pääsen altaaseen.