Leposyke

Olen edelleen jatkanut Omegawave-mittausten tekemistä lähes joka päivä. Teen mittauksen aina aamuisin samalla tavalla ennen aamiaista. Yleensä leposykkeeni on 50:n tietämillä tai vähän alle. Pirkan pyöräilyä edeltävällä viikolla leposyke oli kuitenkin useana aamuna peräkkäin yli 50 eli selvästi koholla. Syke vielä kohosi viikonloppua kohden.

Kuvassa kuusi mittausta ennen Pirkan pyöräilyä ja neljä mittausta sen jälkeen. Kaikkein korkein lukema oli Pirkan pyöräilyä jälkeisenä maanantaina, kun palautuminen oli vielä kovasti kesken. Itse kisa-aamuna en tehnyt mittausta, kun tiesin lähteväni ajamaan mittaustuloksista huolimatta enkä halunnut mitään huonoja viboja ennen kisaa muutenkaan. Tapahtumapäivän jälkeisen aamun piikin jälkeen leposyke laski seuraavien päivien aikana normaalille tasolleen. 

Normaalia korkeammasta leposykkeestä huolimatta olo oli koko viikon ennen Pirkkaa tosi hyvä. Sen verran asia kuitenkin mielessä pyöri, että mainitsin siitä Petelle. Hän sitten kertoikin, että hänellä oli ollut sama juttu ennen Kalmaria, ei vaan ollut halunnut minulle siitä mitään mainita aikanaan etten huolestu. Hyvä etten silloin tiennyt hänen kohonneista sykkeistään, oli ihan tarpeeksi jännä päivä muutenkin.  Nyt oli kuitenkin kiva kuulla, että kohonnut leposyke voi olla ihan normaali reaktio ennen fyysisesti ja henkisestikin vaativaa suoritusta.

Yli 200 kilometrin ajaminen ensimmäistä kertaa kyllä kieltämättä pyöri minulla mielessä tapahtumaa edeltävällä viikolla. En kuitenkaan mielestäni varsinaisesti jännittänyt tai ainakaan panikoinut. Lähinnä mietin sitä, miten jaksan loppuun saakka. Tätä ajatusta yritin taklata suunnittelemalla tarkkaan pysähtymiset, syömiset ja juomiset sekä tietenkin vaatteet. Minulle tämä pohdinta oli todella tärkeä osa valmistautumista, ja sunnuntai-aamuna olin kaikin tavoin valmis viihtymään pyörän päällä vaadittavat reilut kahdeksan tuntia.

Jännä nähdä, lähteekö leposyke taas nousuun ennen ensi viikon lauantain Kiskon kisaa!