sunnuntai 30. elokuuta 2015

Uintia ja pyöräilyä

Viikkoon mahtui torstaisen lisäksi toinenkin uinti, kun Peten kanssa kävimme eilen Oittaalla. Rannalla oli varoitus sinilevästä, mutta menimme silti, kun levää ei näkynyt ainakaan ihan kamalasti. Vesi on sen verran sameaa, että levää on vaikea havaita, jos ei ole ihan tyyntä. Hanhia oli todella paljon, mutta kyllä sinne sekaan mahtui. Juuri ketään ei ollut rannalla, mutta Angry Birds -puisto oli täynnä porukkaa. Se on todella hienolla paikalla ihan rannan tuntumassa.






Pari kertaa kiersimme poijut, ja vesi oli mukavan lämmintä. Tuuli kävi jännästi rannasta järvelle päin, mutta aaltoja ei juurikaan ollut.

Minulla oli taas kamera mukana, ja pari kertaa pysähdyin ottamaan kuvia.


Toisella kerralla Petekin suistui pysähtymään.



Rauhallinen uinti tuntui tosi hyvältä.

Tänään menimme taas samoihin maisemiin, mutta nyt maastopyörillä. Tavoite oli mennä hurraamaan Tour de Helsingin ajajia. Metsätaipaleella ajo alkoi tuntua jotenkin oudolta, ja pysähdyttyäni huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Pumpattiin se taas täyteen ja matka jatkui, mutta se tyhjeni uudelleen. Ei auttanut kuin alkaa vaihtohommiin. Siinä tuhraantui sen verran aikaa, ettemme ehtineetkään Velskolan mäkiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan jäimme Oittaan läheisyyteen pitkän ylämäen päälle odottamaan.

Noin viidentoista minuutin odottelun jälkeen tuli johtoauto ja sen perässä pari tuhatta pyöräilijää. Mukavan paljon tuttuja oli ajamassa, ja siinä ylämäessä kaikilla vauhti hiljeni niin, että useimpia ennätettiin moikatakin. Minulla oli pieni lehmänkello ja sitä kilistelin kannustamisen lomassa. Kivalta ja siistiltä näytti ajo ainakin siinä alkumatkasta.


Pyöräparaatin katselun jälkeen ajoimme Pirttimäkeen teelle ja korvapuustille. Siellä on Espoon tuoreimmat pullat ja paras pyöräkahvilatunnelma. Kotimatkalla jyrisi ukkonen, mutta säästyimme kastumiselta. Poikkesimme poluillekin, se oli pitkästä aikaa tosi jännää ja vähän haastavaakin. Jalat tuntuivat mukavan levänneiltä, ja leposykekin on hienosti laskusuunnassa.

torstai 27. elokuuta 2015

Video ja kuvia Köpiksestä

Tai ei siis oikeastaan Köpiksestä sinänsä, vaan minusta kisaamassa siellä. Otin Marathon Photon tarjoaman Digital MEGA Packin, johon sisältyi 31 valokuvaa ja yksi henkilökohtainen video. Videon alussa on yleisempi fiilistelypätkä, ja lopussa lyhyitä otoksia meikäläisestä reitin eri kohdissa pitkin päivää.

Maalisuoraltakin on kuvaa usealla eri kameralla! Ja olipa hyvä, että tulin maaliin niin myöhään, kun ei maalisuoralla juuri silloin ollut muita. Maalisuoralla oli niin kirkkaat valot ja fokus suoran päässä, etten oikein nähnyt tai kuullut mitään. Siksi digitaaliset muistot ovat tosi kivoja.



Minut erottaa uintikuvissa punaisesta lakista ja märkkärin sinisistä hihoista. Loppupäivän kisasin Helsinki Triathlonin pyörä- ja kisa-asussa.







Linkki kuviin tuli jo tiistaina, mukavan sähäkkää toimintaa Marathon Photolta. Muutaman kuvaajan näin reitin varrella, mutta kuvien määrä oli silti iloinen yllätys. Omaa videota en osannut lainkaan odottaa. Kiva, että on tämä blogi, jonne sen voi upottaa!

Maanantaista keskiviikkoon lepäsin vaan, mutta tänään jaksoin jo lähteä Märskyyn uimaan. Oli kivaa taas tuntea veden virtaus iholla, sitä olin kaivannut. Viime kesänä uin aika paljon avovedessäkin ilman märkkäriä, tänä vuonna vedet ovat olleet sen verran viileämpiä, etten ole viitsinyt. Uinti tuntui kyllä hieman tahmealta ja raskaalta, mutta se oli kai odotettavissakin.

Olo alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan normaalilta. Alkuviikosta oli kivempi istua kuin seistä, ja töissäkin kuljin hissillä kolmanteen kerrokseen. Unensaannissa oli pieniä haasteita. Leposyke ja ortostaattinen syke ovat vielä poikkeuksellisissa lukemissa, mutta kevyt liikunta varmasti auttaa palautumisessa. Syksyksi ei kalenterissa ole mitään kisoja, eikä mihinkään ole kiirettä. Rauhassa voin siis ottaa vähän rennommin vaikka kuukauden tai kaksi.

maanantai 24. elokuuta 2015

Pia, you are an Ironman!

Eilen aamulla kello soi 4:30. Pikaisten suihkujen jälkeen kävimme aamiaisella ja lähdimme metrolla Amager Strandiin, missä oli Kööpenhaminan Ironmanin uinti ja T1. Jännä fiilis oli siinä metrovaunussa, kun osa porukasta palaili yön yli kestäneistä juhlista ja osa oli menossa Ironman-kisaan. Täyttä oli, mutta onneksi kaikki mahtuivat mukaan.

Rannalla saimme pumpun ystäviltä lainaksi ja Pete kiristi venttiilit ja pumppasi molempien renkaat. Taas yksi hyvä syy osallistua oman miehen kanssa samaan kisaan! Hoidimme kaikki logistiset hommat, ja pian olimmekin jo märkkärit päällä lähtökarsinassa. Asettauduimme vasempaan reunaan noin porukan puolivälin paikkeille. 

Lähtö oli ikäryhmittäin miehet ja naiset samaan aikaan ns. rolling start -tyyliin jossa porukka käveli rauhallisesti mereen ja alkoi uida, aika lähti kulumaan ajanottomaton ylityksestä. Lähdin uimaan omaa matkavauhtia ja olo tuntui hyvälle ja onnelliselle.

Ennen viimeistä kääntöpoijua jälkeen tein virheen. Käännyin liian aikaisin takaisin rantaan päin. Siinä oli oranssi poiju, ja luulin sen olevan jo kääntöpaikka. Kuulin, kuinka joku huusi jotain tanskaksi, mutta en ymmärtänyt mitä. Uin ehkä reilun 100 metriä, kunnes edessäni oli kajakki ja sitä melonut uintivalvoja sanoi minun kääntyneen liian aikaisin. Eihän siinä auttanut muu kuin uida vastavirtaan rannassa se puuttuva matka ja aloittaa uudelleen oikealta poijulta. Myöhemmin kuulin, että jotkut muutkin olivat tehneet saman virheen. Pitäisi muistaa keskittyä koko ajan eikä alkaa haaveilla kuten minulle todennäköisesti kävi.

Mielessä kävi tietysti, että mitenköhän kauan tähän uintiin nyt oikein menee kun piti mokata, mutta rantaan noustessani näin, että aika olikin ihan hyvä, 1:10:21.

Pyöräreitti oli todella kiva. Alkuun ajettiin rantatietä, jossa oli kiva sivumyötäinen tuuli. Oikealla oli meri, purjeveneitä ja satamia, vasemmalla todella hienoja tanskalaisia minipalatseja. Ekat 20 minuuttia join vain vettä, sitten aloin ottaa 20 minuutin välein geeliä ja patukkaa. Patukat olin leikannut sopiviksi suupaloiksi. Kun kisa-aikaa oli kulunut kuusi tuntia, alkoi vatsassa kivistää. Päätin kokeilla, auttaisiko suolakapseli. Ja auttoihan se, vatsa rauhoittui taas hetkeksi.

Kolme kertaa pysähdyin vessaan, mistä päättelin nesteytyksen olevan kunnossa. Kahdessa pysähdyksessä kävin samassa, taaksepäin kallellaan olevassa Bajamajassa. Onneksi se ei kaatunut! Siinä istuessakin yritin vähän pitää painopistettä edessä, ettei kävisi hassusti. Toisella kierroksella samalla huoltopisteellä joku makaili maassa ja kysyin että onko kaikki ok. Oli kuulemma niellyt ehkä liikaa merivettä mutta ei tarvinnut apua. Kerroin hänestä kuitenkin järjestäjille ja joku lähtikin tsekkaamaan miehen vointia.

Pyöräosuudella mietin, että vaikka juoksu tuntuisi kuinka pahalta, se ei saa jäädä päällimmäisenä mieleen tästä kisasta kun uinti ja pyöräily sujuivat niin kivasti ja hyvällä fiiliksellä.

Ekalla kierroksella Petellä puhkesi rengas kahdesti. En nähnyt sitä ensimmäistä kertaa, mutta kuulin siitä kun hän ohitti minut. Toisella kerralla kiinnitin ensin huomiota paikalle pysähtyneeseen ystävääni Katjaan ja vasta ohittaessani näin, että rengashommissa hääräsikin Pete. En kuitenkaan pysähtynyt, ja jonkin aikaa harkitsin takaisin kääntymistä. Tiesin, että Petellä on kaksi vararengasta ja hiilidioksidipatruunaa, mutta minulla olisi ollut minipumppu. Soimasin itseäni ohiajamisesta ja huonoudesta vaimona, kunnes Pete ajoi reilun tunnin kuluttua taas ohitseni ja sanoi, että olin tehnyt ihan oikein. Hän oli joutunut odottamaan huoltomotskaria, kun vannenauha oli rispaantunut venttiilin kohdalta. Vannenauhatkin kantsii tsekata ennen kisaa! Minulla oli niiden kanssa ongelmia jo pari vuotta sitten Mallorcalla, mutta silti se oli unohtunut.

Katsojia oli todella kivasti myös pyöräreitin varrella, etenkin Geels Bakkella, ihan suuren maailman touhua! Oli kiva katsella ihmisiä ja pihoja reitin varrella. Peltoja ja kumpuilevaa maastoakin löytyi ja suurin osa teistä oli todella hyvässä kunnossa. Lyhyt parinsadan metrin mukulakivipätkäkin löytyi, siihen hiljensin reilusti.

Pyöräaikani oli 6:47:55, mikä on kaikkine pysähdyksineen varmaan ihan ok. Ekalla kierroksella oli enemmän ohittajia, toisen kierroksen ajoin melkein kokonaan yksin. Joitakin väsähtäneitä ohittelin.

Juoksuvaihdossa vaihdoin paidan ja laitoin päälle juoksuhameen. Se kirvoitti taas kommentteja. Joku suomalainen mies kommentoi, että minulla oli sama hame päällä jo Joroisissa. Kannustus juoksulenkillä oli todella mahtavaa, vaikka mitä kivoja asioita ihmiset keksivätkin huutaa. "Brilliant skirt!" "Lady, you look beautiful!". Suomalaisiakin kannustajia oli reitin varrella mukavasti lippuineen, kiitos kaikille! 

Juoksussa kokeilin ekaa kertaa juoda Cokista jokaisella huoltopisteellä. Muistan Jupiksen joskus sanoneen, että kun sitä ottaa, silmät rävähtävät auki. Juuri niin kävi minulle. Kokeneempi triathlonkaveri Mikko oli lauantaina aamiaiskeskustelussa kertonut, että yhdessä desissä Cokista on 10 g hiilaria, ja laskin siitä että kuudella desillä tunnissa varmistan riittävän hiilarien saannin juoksussa. Cokiksessa oli sekin hyvä puoli, että se oli lämmintä. Vesi nimittäin oli kylmää, ja siitä sain pari kertaa pienen pistoksen hetkeksi vatsaan kun otin ensin vettä ja sitten Cokista. 

Jaksoin juosta yllättävän hyvin. Vain huolloissa kävelin, ja kolmella viimeisellä kierroksella yhden jyrkän mäen. Aika paljon ohitettavia kävelijöitä oli radalla varsinkin viimeisillä kierroksilla. Köpiksen juoksureitillä näkee monessa kohdassa vastaantulijoita, ja Peten kanssa halasimmekin kolme kertaa, neljännellä tyydyimme yläfemmoihin. 

Juoksun edetessä ilta alkoi tummua ja oli kyllä ihan mieletön fiilis lopulta kaartaa noin 100 metrin pituiselle kirkkaasti valaistulle maalisuoralle. Olin siinä juuri silloin ainoa maaliintulija, ja fiilis oli loistava, kun valot loistivat, kannustajat huusivat ja oma unelma täyttyi. Kuulin, kuinka kuuluttaja sanoi ne odottamani sanat: " Pia, you are an Ironman!" Kisan johtaja oli maalissa vastaanottamassa juoksijoita. Sain Anulta Suomen lipun ja kättelin kilpailun johtajaa ja taisin siinä endorfiinipöllyssä halatakin. Heti seuraava näkemäni ihminen olikin Pete. Oma olo oli pian maaliintulon jälkeen melko hutera, pari sivuaskeltakin siinä tuli otettua mutta pysyin sentään tolpillani.

Maratoniin meni aikaa 4:48:11 ja vaihtoineen koko juttuun 13:00:46. Vaikka sykemittarini oli lopettanut toiminnan jo 15 kilsan juoksun jälkeen, siinä näkyi kuitenkin kello. Siitä tiesin viimeisellä kierroksella, että 13 tunnin alitukseen on pienoinen mahdollisuus, mutta eilen en vaan pystynyt juoksemaan kovempaa. Ehkä sitten ensi kerralla!

Hagqvistin Antti oli kameroineen paikalla juuri kun tulin maaliin. Tuossakin pitää näköjään olla aika leveä haara-asento, että pysyn pystyssä (pahoittelen pientä kuvaa, en tiedä miten ipadillä sen saisi isommaksi). 



Kävelimme Peten kanssa Athlete's Gardeniin, jossa join vähän jotain jogurttia ja yritin syödä huonolla menestyksellä. Ei vaan maistunut, ja oli etova olo. Saimme finisher-paidat sekä Street wear- ja juoksupussukat. Matkalla hotelliin kävimme hakemassa pyörät ja muut puuttuvat kamat T2:sta. Siitä oli onneksi vain parin korttelin matka hotellille. Sama huono olo jatkui hotellilla, eikä uni oikein tullut. Eipä ihme, kun olin urheillut kolmetoista tuntia ja juonut 2,5 litraa Cokista. 

Tosi hieno kisa tämä Köpiksen Ironman, voin suositella kyllä ihan kaikille! Uinti on niin suojaisessa laguunissa, ettei ole pelkoa kovin korkeista aalloista. Eilenkin oli aika kova tuuli, mutta se ei haitannut uintia yhtään. Pyöräreitti on todella kaunis ja kiva ajaa. Monenlaista maisemaa ehtii nähdä kahdella kierroksella. Huolto sujui loistavasti, kaikkea hyvää oli tarjolla ja pullojen vaihdot onnistuivat lennossa. Juoksureitti on todella tasainen, eikä yksin tarvinnut olla missään, kannustajia ja muita kilpailijoita riitti.

Rannassa aamulla kuuluttajat kertoivat Köpiksen kisan olevan maailman suurin Ironman. Suomalaisia oli ilmoittautunut 80, meitä oli ulkomaalaisista kuudenneksi eniten. Kisa on myös tosi hyvään aikaan, sillä minusta on kiva treenata kesälomalla, kun on aikaa. 

Nyt aion pitää kunnon off-seasonin ja treenailla fiiliksen mukaan. Jos palautuminen on nopeaa, ehkä jotain maratonia tai puolikasta voisi harkita. Ja pitäähän niitä ensi vuodenkin kisoja pikkuhiljaa alkaa miettiä. Tämä ei jäänyt tähän!

lauantai 22. elokuuta 2015

Ironmanin aattona

14 tunnin kuluttua kävellään Peten kanssa uimaan Kööpenhaminan Amager Strandilla. Lähtö on ikäryhmittäin miehet ja naiset samaan aikaan, ja vielä tänä vuonna olemme onneksi samassa ikäsarjassa (45-49). Minulla on vielä pari vuotta jäljellä tässä samassa, muta Pete loikkaa ensi vuonna sarjaan 50-54. Koska lähdöt ovat ikäjärjestyksessä, meillä on paljon enemmän porukkaa enemmän edessä kuin takana. Kaikkien aika lasketaan alkavaksi ajanottomaton yli kävelemisestä, joten oman suorituksen kannalta sillä ei ole väliä.

Eilen kävimme uimassa kisarannalla, ja tänään veimme sinne pyörät ja molemmat vaihtokassit. Juoksun vaihto on eri paikassa, mutta järjestäjä kuljettaa kassit ja ripustaa ne paikalleen. Vesi tuntui ihan hyvältä, ja oli paljon kirkkaampaa kuin Helsingin edustalla. Ehkä myös aavistuksen suolaisempaa. Reitti on tosi selkeä, suunnistuksen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Vähän vain mietityttää, kuinka paljon porukkaa on edellä ja miten pääsee tarvittaessa ohi. Ja tuleehan sieltä takaakin tietysti nopeampia.


Tässä ramppi, jota pitkin noustaan merestä:




Lähes suunnitelman mukaan on kaikki mennyt. Lähdemme rantaan huomenna metrolla, kun sillä pääsee niin kätevästi. Tänään rannalta palatessa metron maksuautomaatille oli kamalan pitkä jono, ja välttääksemme sen huomisaamuna ostimme 24 h metroliput. Taas on yksi asia vähemmän stressattavaksi aamulla ennen kisaa.

Viime päivinä on ollut jännä fiilis. Tuntuu, ettei jännitä, mutta leposykkeet ovat koholla (tänään jopa niin paljon, että jätin laskemisen kesken) eikä ruoka oikein ole maistunut. Lyhyellä aamulenkillä olo oli raskas, ei oikein kulkenut. Tämä kaikki kuitenkin ilmeisesti kuuluu asiaan. On se ihmiskroppa vaan ihmeellinen! Positiivinen asenne on ihan jees, mutta  leposykkeestä kyllä huomaa, että hermosto tietää jotain isoa olevan tulossa.

Mennessämme aikaisemmin tänään pyörillä lähtöpaikalle kävimme myös ajamassa pienen hetken yhdellä teollisuusalueella. Siellä oli hyvä mahdollisuus testata pyörää ja varmistaa, että kaikki toimii. Ihan hienosti oli Pete pyörän pakannut ja kasannut, kaikki tuntui olevan paikallaan ja ajaminen tuntui kivalta. Siinä pyörän kasauksessa olin toki assarina ja jouduinkin myöntämään, etten sitä itse olisi kasaan saanut. Jatkossakin menemme sitten varmaan aina samoihin kisoihin!

Maalisuoralla kävimme fiilistelemässä. Sen ohi pitää juosta kolme kertaa, ennenkuin vihdoin pääsee kaartamaan punaiselle matolle.


Pyörä paikallaan odottaa sekin huomista. Juomat, geelit ja paloitellut patukat vien aamulla.


T2, vaihto pyörästä juoksuun on ihan lähellä hotellia kuten maalikin:



Aika on kulunut nopeasti, koko vuosi ilmoittautumisesta tietenkin mutta myös nämä pari päivää Kööpenhaminassa. Kivoja tuttuja ihmisiä ollaan tavattu, ja uusiin tutustuttu. Monenlaisia hyviä vinkkejä ollaan kuultu, tärkein niistä on varmaan se, että rauhassa pitää mennä että jaksaa loppuun saakka. Tänään ollaan oltu aika paljon jalkeilla, kun on monenlaista asiaa pitänyt toimittaa. Nyt onneksi pötkötellään jo hotellissa, eikä lähdetä enää minnekään ennen huomisaamua. Koko ilta on siis aikaa miettiä niitä oleellisia juttuja, kuten laitanko lasien remmin uimalakin päälle vai alle.

maanantai 17. elokuuta 2015

Näin ajattelin Köpiksessa kisata

Pete kirjoitti Kalmarin kisaan valmistautuessaan jo pari vuotta sitten ekan kisasuunnitelmansa. Se teki minuun silloin vaikutuksen, ja päätin tehdä itse samantyyppisen plänin, jos täydelle matkalle joskus lähtisin. Noh, se hetki on pian käsillä ja suunnitelmakin onneksi lähes valmis.

Laitoin mukaan myös kuluvan viikon. Maanantaista torstaihin olen ihan normaalisti töissä. Joka illalle tuli jotain kisaan liittyvää tekemistä, jääköhän sohvalle makoiluun tarpeeksi aikaa? Joka päivä yritän muistaa juoda tarpeeksi (kivennäis)vettä ja syödä kunnolla. Parhaani mukaan yritän vältellä kaikenlaisia viruksia ja bakteereja, käsilaukusta löytyy myös käsidesi.

KISASUUNNITELMA KÖÖPENHAMINAN IRONMANILLE

Maanantai
Pyörän pesu ja vahaus, takavaihtajan kitinä? 

  • Pakkohan se pyörä oli pestä, kun se ohjelmassakin luki. Takavaihtaja ei huoltotelineessa enää kitissytkään, täytyy yrittää vielä huomenna paikallistaa oikea paikka öljylle. Tarkastin myös renkaat, ja molemmista löytyi pieni viilto, joille ei voi oikein mitään.


Tiistai
Yhdistelmätreeni: 🚲 60 min, 🏃 30 min
2000 Pyörälaukkujen haku

Keskiviikko
🚲 45 min
Pyörän pakkaus
Muiden kamppeiden pakkauksen aloitus tekemällä kunnon listat.

Torstai
Tankkaus: Maltoa mehun kanssa aamu-ja iltapv 1,5 dl
kamppeiden pakkaus
1800-2000 Ennakkolähtöselvitys matkatavaroille

Perjantai 
0720 Lento Köpikseen
1000-2000 Ilmoittautuminen, kisainfo (aina tasalta englanniksi), expo
Tankkaus: Aamu- ja iltapv 1,5 dl maltoa mehun kanssa
Uinti Amager Beachillä
1800 Pastapäivällinen

Lauantai
Pyörällä 20 min (rannalle) + juoksu 🏃 15 min
1400-1530 bike check 🚲 ja vaihtokassit rantaan. 
Kevyt pastapäivällinen
Kamppeet valmiiksi aamua varten
Mahdollisimman paljon lepoa, ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai, kisapäivä!
Herätys
Aamiainen: Kaurapuuro banaani tuoremehu
Taksilla rantaan
Mukaan pullot, märkkäri ja muut uintikamppeet sekä street wear -kassi.

Viim. 0730 after race bag järjestäjille

UINTI
Päälle: Märkkäri uimalakki toppi kisahousut uimalasit ajanottosiru

0730 high5 isostar geeli
0750 lähtö


Muista: Hienoa, jos olet lähtöviivalla terveenä! Vuosi on treenattu, nyt vain teet sen mitä varten olet harjoitellut. Rauhaa ja voimaa! Älä purista tai kiirehdi, pyri hyvään rentoon matkavauhtiin heti kun tilaa löytyy. 

PYÖRÄILY
Päälle: Pyöräilypaita kypärä ajolasit irtohihat? aurinkorasvaa? Takki takataskuun (paitsi jos on hellettä), samoin toinen vararengas. 

Evääksi nämä:
7 GU Lemon Sublime -geeliä
7 GU Salted Caramel -geeliä (kofeiinia)
2 Maxim Sweet & Salty - patukkaa kolmeen osaan paloiteltuna
Pari varapatukkaa taskuun

Lähtiessäsi liikkeelle muista koko ajan katsoa eteenpäin, älä katso jalkoihin! Rauhoita syke uinnin jälkeen anaerobisen kynnyksen alapuolelle. Pyöritä pyöritä, kantapäät alas ja hyvä kadenssi. 

Ekan 20 min aikana juo vain vettä, sitten ota eka geeli. Siitä lähtien geeli-geeli-1/3 patukkaa 20 minuutin välein pyöräilyn loppuun saakka.

Jos rengas puhkeaa, vaihda se rauhassa. Jos sataa tai tulee kylmä, takki päälle. Geelbackenin päällä on kuulemma hyvä käydä vessassa.

Huoltopisteiltä vain vettä, geelit ja patukat mukana pyörässä tai taskuissa. Jos matka kestääkin pitempään, ota huollosta myös geelejä.

Muista: Bike to run! When you feel good, eat!

JUOKSU
Päälle: Kisanumero ja vyö, heltrin juoksupaita, lippis pitääkö housut/sukat vaihtaa? 

Käy vessassa heti kun tarvetta on. 

Joka huollossa ota geeli ja vettä tai urheilujuomaa tai mikä nyt tuntuu maistuvan. Jos mikään ei tunnu maistuvan, kokeile Cokista. Sitä sit loppuun asti, jos sille tielle lähdet.

Huollossa saat kävellä, muuten pyri aina juoksemaan. Muista hymyillä ja nauttia matkasta! Loppusuoralla ei kiriä, vaan pelkkää iloa saavutuksesta!

2300 finish line party 

Kisan jälkeen, viimeistään 2359, hae pyörä ja vaihtokassit/T2

Näin sen siis pitäisi mennä ainakin periaatteessa, mutta eiköhän sieltä jotain yllätyksiä eteen tule kaikesta suunnittelusta huolimatta. Niihin pyrin reagoimaan tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa (tai useammankin kerran) tuntuu varmasti tosi pahalta, mutta treeneissäkin olen silloin tällöin huomannut, että huono olo menee ohi kun vaan jatkaa tekemistä. Toivottavasti niin käy sitten itse kisasskin.

Aikatavoitetta minulla ei ole, maaliinpääsy on sunnuntain ainoa tavoite.

perjantai 14. elokuuta 2015

Tekevälle sattuu

Eilen sattui pieni haaveri pyörällä kotimatkalla töistä, kun jäin rullaluistelijan jyräämäksi risteyksessä. Hiljainen vauhti ja nurmikko alla onneksi rajoittivat vammoja. Vain naarmuja polveen jäi muistoksi kaatumisesta. Rullaluistelija oli kovasti pahoillaan, ja minulla kaatuessa eka ajatus että ei kai kisa vaarannu. Onneksi ei.




Kuva oli huomata ja tuntea ekaa kertaa sekin, että maantieklossit irtoavat ihan helposti kolarissa. Aikaisemmin olen kaatunut pari kertaa omaa hölmöyttäni joitakin vuosia sitten, kun en saanut ajoissa kenkää irti polkimesta. 

Kolarin jälkeen kävin juoksemassa tunnin lenkin, ja polvi oli ihan ok. Lähes säikähdyksellä selvisin siis. Yllättävän paljon näitä kolhuja tuntuu sattuvan juuri kisan alla muillekin. Päätin jättää työmatkapyöräilyt elokuulta tähän, ettei sattuisi mitään uudestaan.

Olemme Peten kanssa tänä kesänä lähteneet melkein aina pyörälenkille jostain muualta kuin kotoa, Espoossa yleensä Oittaalta tai Bembölen kahvituvalta. Kotoa paras reitti maantielle kun kulkee Turvesuontietä pitkin, ja se on ollut koko kesän isossa remontissa uuden liittymän takia. Siinä on välillä hankalaa ajaa jopa autolla puhumattakaan tripyörästä; mutkia, hiekkaa jne.

Tiistaina tarjoutui mahdollisuus ajaa Kriittisen pyöräretken mukana keskustasta Tapiolaan Länsiväylää pitkin. Pakkohan se oli kokea. Vaikka kokemus sinänsä olikin hieno ja mieleenpainuva, jäi siitä vähän huono maku. Ihan kaikki osallistujat eivät muistaneet olla provosoitumatta tai provosoimatta. Välillä minulle tuli epämukava fiilis. Ei se yhteispeli liikenteessä yhtään parane sormimerkkejä näyttämällä, vaikka joku bussi ja taksi reitille eksyikin. Moottoripyöräpoliisihan oli siellä ymmärtääkseni juuri sellaisia tilanteita varten ja hoitivatkin ne hyvin. 




Uhittelu ei auta vaan pikemminkin lisää vastakkainasettelua pyöräilijöiden ja muun liikenteen välillä. Lisäksi se saa kaltaiseni konfliktinkarttajat miettimään seuraavalle kriittiselle pyöräretkelle osallistumista vähän tarkemmin. En halua olla mukana huonosti käyttäytyvässä porukassa ja valitettavasti fiiliksen pilaamiseen tarvitaan vain muutama tyyppi. 

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Viimeiset pitkät lenkit ennen Köpistä

Ensin hyvät uutiset: meidän perjantai-aamuna kadottamamme uintikassi löytyi, ja sen sisällä oli ihan kaikki mitä pitkin kännykköineen rilleineen kaikkineen. Hienoa! Joku oli tuonut sen Seurasaaren kahvilan postilaatikon viereenä. Sitä tarina ei kerro, olisiko se ollut siinä jo kun kävelimme kahvilan ohi tullessamme uimasta. Meillähän ei kummallakaan ollut silloin laseja päässä eikä kenkiä jalassa, joten voi olla ettemme olleet ihan kamalan tarkkaavaisia kun emme nähneetkään pitkälle tarkasti. Toisaalta laukku on voitu tuoda siihen myöhemminkin. No, joka tapauksessa Pete oli jo perjantaina soittanut kahvilaan, mutta silloin kukaan ei osannut sanoa kassista mitään. Lauantaina tuli mukava soitto, että se on löytynyt. Jo samana päivänä kävimme sen hakemassa ja otimme sen löytymisen kunniaksi oikein pullakahvit!

Kassin löytymistä juhlistettiin omenamehulla ja pullalla.

Eilen kävin juoksemassa viimeisen pitkän lenkin ennen Köpistä. Ihan kamalan kevyttä ei juoksu ollut, ja aamulla olivat sykkeetkin hieman koholla. Juoksin vajaat kaksi tuntia Espoon rantoja pitkin. Mukana oli vettä ja geelejä. Sykkeet eivät meinanneet pysyä pk-alueella, joten lopun vauhdinnnosto jäi vähän vajaaksi, vaikka negatiivinen splitti ehkä onnistuikin kun lähdin niin hitaasti liikkeelle.

Meri näkyy ja sykkeet huitelevat yllättävällä tasolla.

Tänään ajoin pyörällä neljä tuntia. Olin suunnitellut kivan reitin Stravassa, mutta (taas) oli ilmeisesti yhden tien pinnoite jäänyt tarkistamatta, kun edessäni olikin yllättäen hiekkatie. No, jatkoin ajamista Vanhalle Turuntielle, siinä oli helppo ajaa IM-vauhtisia vetoja. En seurannut vauhtia, vaan sykettä. Pyrin pitämään sen tietyllä alueella aina vetojen ajan. Ylä- ja alamäet tuovat tietysti sykkeiden mukaan ajamiseen oman jännityksensä, kun alamäessä syke väkisinkin laskee ja ylämäissä nousee.

Kuralantie olikin hiekkaa ja hieno 100 km ympyrälenkki kosahti siihen.

Loppumatkasta pysähdyin Veikkolan Nesteelle ja ostin pari pulloa vettä. Tyhjensin pullot omiin juomapulloihin ja kun otin ne syliin, toinen putosi lattialle enkä ollut huomannut laittaa kantta kiinni. Sitten vähän siivoiltiin. Onneksi se oli vaan vettä.

Yllättävän nopeasti se neljän tunnin lenkki meni, vaikka ensiminuuttien aikana mietin vähän että miten siinä käy kun jalat tuntuivat väsyneiltä. Verrat ja palautukset ajoin todella rauhallisesti, osin juuri siksi että sykkeet olivat olleet jo levossa hieman koholla. Kahdenkymmenen minuutin välein otin geeliä tai palan patukkaa. Köpiksessä aion noudattaa samaa käytäntöä: aina kellon piipatessa kofeiiniton geeli - geeli - 1/3 patukka ja (elektrolyytti)vettä perään. Vettä meni noin pullo tunnissa. Noin joka toiseen pulloon meinaan laittaa elektrolyyttitabletin. Ainakin tämänpäiväisellä lenkillä vatsa pysyi rauhallisena ja energiatasot korkealla.

Hienoja maisemia Niemenmäessä.

Tulevalla viikolla meinaan tehdä yksityiskohtaisen suunnitelman kisaviikkoa ja itse koitosta varten. Onneksi on nyt tuo mietittynä jo tuo energiansaanti pyörällä. Onhan sekin jo jotain!

perjantai 7. elokuuta 2015

Varas Seurasaaressa

Olen jo jonkun aikaa haaveillut aamu-uinnista Seurasaaren ympäri; siis sellaisena ihanana aamuna kun aurinko paistaa ja meri on tyyni. Tälle päivälle oli treeniohjelmassa passelisti tunnin uinti, ja eilen sääennuste lupaili juuri oikeanlaista keliä. Houkuttelin Peten  kaveriksi mukaan ja pakkasin uintikassin valmiiksi jo illalla.

Aamulla Seurasaaressa seitsemän maissa jätimme kännykän, vaihtovaatteet, pyyhkeet, silmälasit ja crocsit kassiin rannalle puun alle kun lähdimme kiertämään saarta. Kännykkä minulla oli reissulla mukana siksi, että halusin ottaa kuvia Seurasaaressa.  Nämä kuvat otin, kun kävelimme uimarannalle:

Ei ketään  missään.

Pläkä.

Reilun tunnin päästä olimme taas lähtöpaikassa. Noustuamme rantaan huomasimme ettei kassia näy missään. Voi rähmä. Vähän siinä pyörimme ilman laseja ja kenkiä, mutta ei näkynyt kamppeita edelleenkään. Onneksi oli sentään auton avain vedenpitävässä pussukassa Peten märkkärin alla, muuten olisi varmaan sekin ja katolla ollut maantiepyörä viety.  Tuohon aikaan ei avaimeen sopivaa autoa olisi kauaa tarvinnut parkkikselta etsiä.

Suunnitelmat menivät uusiksi, ja minäkin lähdin kotiin suihkuun vaikka alunperin oli tarkoitus ajaa suoraan työpaikalle fillarilla. Onneksi Petellä oli autossa aurinkolasit vahvuuksilla, ettei tarvinnut uimalasit päässä autoa ajella.

Harmittaa kaikki tämä vaiva jonkun näin typerän varkauden takia. Tein vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ja sähköisen rikosilmoituksen poliisille, vielä en tiedä korvaako kotivakuutus tällaista tapausta. Töistä sain jo onneksi uuden kännykän, mutta aika monta tuntia tässä meni hukkaan. Uudet rillitkin pitäisi hankkia, kun nämä edelliset eivät ole ihan optimaaliset nykynäön kannalta.

Seuraavalla uintikerralla taidan jättää ihan kaiken mahdollisen autoon. Kännykkääkään en tarvitse mukaan kuvaamisen takia, sillä kävin kotimatkalla ostamassa vedenpitävän kameran. Olen sellaista jo pitempään harkinnut, ja lnyt öytyi hyvä syy se ostaa. Jos arvioin oikein, kamera mahtuu märkäpuvun sisälle selkäpuolelle. Koska pukuni vetoketju aukeaa alhaalta ylös, se on sieltä kohtuuhelposti kaivettavissa myös vedessä. Seuraavalla uintikerralla meinaan kokeilla.

Ihan varmuuden vuoksi aiomme kuitenkin huomenna käydä Seurasaaren kahvilassa, sinne kun tuodaan melko usein kaikkea löytynyttä tavaraa. 

maanantai 3. elokuuta 2015

Eilen oli hyvä päivä

Eilen, tasan kolme viikkoa ennen h-hetkeä, oli viimeinen pitkä yhdistelmätreeni, jota myös big day -treeniksi kutsutaan. Tällä kertaa ei minunkaan tarvinnut pyöräillä yksin, kun olimme kutsuneet mökillemme muitakin Köpikseen lähtijöitä. Meitä oli yhteensä viisi plus 'key note speaker', viime vuonna Köpiksessä kilpaillut Jarmo.

Kahdeksan jälkeen auringonpaisteessa lähdimme uimaan noin tunnin lenkkiä järven toiseen päähän ja takaisin. Vajaa tunti, hieman vaille kolme kilsaa. Uintivauhdeissa oli eroja, mutta onneksi järvi on pieni eikä eksymisen vaaraa ollut.

Uimaan lähdössä.
Uinnin jälkeen söimme pienen aamupalan ja lähdimme pyöräilemään. Naisporukalla ajoimme Kettulasta Sammatin ja Karjalohjan kautta Perniöön. Paluumatkalla ajoimme Suomusjärven kautta.

Lähdössä. 
Perniössä.

Ja oikein poseeraten kahvilan edessä.

Pitkällä lenkillä oli mahdollisuus testata myös energiansaantia. Minulla oli kolme pulloa vahvaa urheilujuomaa. Olin laittanut jauhetta veteen sen verran, että saisin juomalla yhden pullon tunnissa juuri sopivan määrän hiilihydraattia. Se ei toiminut kovinkaan hyvin, sillä Perniössä pullot olivat tyhjät ja minulla aavistuksen etova olo. Kesäkahvilassa täytin pullot vedellä ennenkuin jatkoimme taas matkaa. Siitä eteenpäin jatkoin vesi+geeli+patukka -kombolla, joka toimi paljon paremmin. 

Täytyy varmaan vaan ottaa energiansaannille kisassakin se aika, mikä siihen menee. Patukan syöminen vaan on hitaampaa kuin urheilujuoman "nauttiminen". Ensi sunnuntain lenkillä ehdin vielä onneksi todentaa uuden suunnitelman toimivuuden. Tai toimimattomuuden, ja sitten onkin jo kiire miettiä uutta vaihtoehtoa.

Kaverit ja mun sormi.

Heti pyöräilyn jälkeen lähdimme juoksemaan Lahnajärven ympäri. Matkaa oli noin kymppi. Jo pyöräilyn viimeisillä kilsoilla oli jyrissyt ukkonen, ja pieni sadekuuro tulikin niskaan. Se ei kuitenkaan onneksi kastellut lenkkareita. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, vaikka pyörällä olin jo ehtinyt miettiä että ajoinko liian kovaa kuitenkin. Sykkeen mukaan menin (aina kun sykemittari toimi), ja nyt luulen tietäväni millaisia syketasoja lähden Köpiksessä hakemaan. Juoksussakin sykkeet pysyivät peruskestävyystasolla.

Tuntuu siltä, että Joroisten jälkeen kunto on kehittynyt oikeaan suuntaan. Lauantaina piipahdimme Lahdessa katsomassa täyden matkan SM-kisoja. Sieltä jäi päällimmäisenä mieleen se, että täytyy vielä aika tarkkaan miettiä, mitä vaatteita päälle ja etenkin vaihtopusseihin laittaa, ettei vaan joudu palelemaan pyöräosuudella, jos vaikka sattuisi kisan aikana tuulemaan ja varsinkin satamaan. 

lauantai 1. elokuuta 2015

Ihana arki

Arkinen aherrus alkoi viime maanantaina, kun kesäloma päättyi. Töissä oli ihan kiva viikko, suht rauhallista. Kyllä se tahti varmasti tästä vielä kiihtyy.


Treenit sujuivat suunnitellusti, ja ohjelmassa olikin pari vähän uudempaa juttua. Tiistaina kävimme Peten kanssa ajamassa Solvallan mäet edestakaisin. Koska treenin pituudeksi ole merkitty puolitoista tuntia, sain ajaa jyrkimmät Haltian mäet kahteen kertaan - jee! Käännöspaikalla mietin, etten varmaan ehdi ihan Haltiaan saakka mutta ehdinpä sitten kuitenkin! Jostain autosta mulle oikein taputettiin siinä jyrkimmässä mäessä.


Paluumatkalla jotenkin söhläsin vaihteiden kanssa ja ketju putosi eturattaalta. Noh, tulipa sitäkin korjaustoimenpidettä sitten treenailtua. Loppumatkan ajelin kädet ketjurasvassa, onneksi on mustat ajohousut joihin niitä pyyhkiä.


Keskiviikkona juoksin työmatkat. Aamulla tosin jatkoin bussilla 40 minuutin jälkeen, mutta kotiinpäin juoksin vähän pitempää reittiä 1 h 15 min. Vasen pohje vähän kipeytyi, ja torstaina venyttelin ja rullailun sitäkin huolellisesti.


Torstain lepo ja sen myötä lisääntynyt vapaa- aika tulikin hyvään saumaan, sillä ehdin hakemaan poikamme Santahaminasta lomalle. Ilahdutin häntä vielä leipomalla banaanileipää ja tekemällä mustikkarahkaa. Oli ihanaa saada hänet kotiin ja perhe koolle taas parin viikon tauon jälkeen! Yhä harvemmin näitä hetkiä tuntuu tulevan, kun olemme kaikki samaan aikaan kotona.


Eilen perjantaina pyyhin pölyt maantiepyörästä ja ajoin sillä työmatkat. Oli kiva ajaa läpi kesäisen Helsingin ja Espoon. Paljon oli erilaista nähtävää: turisteja, puistojumppaa, kahvittelua ja suppailua. Kotimatkalla tuli vähän vettäkin, joten vaihdoin kenkien lisäksi myös vaatteet ennen lyhyttä 20 min lenkkiä. Tosi kiva yhdistelmätreeni, jossa musat korvilla juoksukin kulki odotuksia kovempaa vauhtia kipeästä pohkeesta huolimatta.


Tänään aamupäivällä kävimme uimassa Seurasaaren ympäri. Aurinko paistoi, ja uimarannalta lähtiessä oli jonkin verran teräviä pieniä aaltoja. Ennätysaikaan (1:03) rantauduimme, vaikka matkalla pysähdyimme juttelemaankin vastaan uineiden kanssa. He uivat myötäpäivään, me aina vastapäivään. Nyt mulla on jo aika hyvät suunnistuskiintopisteetkin juuri vastapäivään uidessa (Lauttasaaren vesitorni, Salmisaaren piiput, sähkötolppa, iso kivi ja Seurasaaren silta).