Räntäsateessa otsalampun valossa

Tänään oli taas melko kehno juoksukeli: vaakaräntää ja pimeää. Onneksi ei sentään ollut liukasta... Juoksin Otaniemen rantoja pitkin Tapiolaan ja takaisin noin 11 km. Aikaa meni tunti ja 16 minuuttia, keskisyke oli 144, maksimi 162. Alussa sykemittaari ei toiminut kunnolla, joten todellinen keskisyke voi olla muutaman pykälän korkeampi.

Otaniemen koko rantareittiä ei ole valaistu, joten otin mukaan otsalampun. Se osoittautuikin tosi käteväksi vehjeeksi, sen valossa näki ihan riittävän hyvin missä se polku oikein menee.

Atte oli koulupäivän aikana potkaissut jotain jäämöhkälettä sillä seurauksella, että varpaasta meni luu poikki. Nyt pitää olla urheilematta kolme viikkoa. Lasketella kuulemma voi, jos saa monon jalkaan. Eiköhän se sitten Kalliovuorilla onnistu...