Wasatch Boulevard out and back

Sunnuntain pitka lenkki suuntautui tanaan Wasatch Boulevardia pitkin etelaan. Juoksin pyorille ajotiesta erotettua kaistaa pitkin viisi-kuusi kilometria ja lahes samaa reittia takaisin. Matkaan lahdin vahan ennen aamukahdeksaa ja silloin oli jo ihan valoisaa, vahan sinista taivastakin oli nakyvissa. Vuoret olivat upean nakoisia, kokonaan mustavalkoisia. Keskusta nakyi hienosti alhaalla laaksossa. Pakkasta oli muutama aste, ja mukana olleeseen vesipulloon alkoi paluumatkalla muodostua jaahiletta. Ekstriimia!

Yritin juosta (tai kavella!) koko ajan aerobisella alueella, keskisyke oli 145 ja maksimi 158. Aikaa meni tunti 26 minuuttia. Juostessa tuntui, ettei henki oikein kulje kunnolla, mika johtunee korkeasta ilmanalasta. Edellisilla reissuilla olen huomannut, etta minulla sopeutuminen siihen kestaa melko pitkaan. Muutama vuosi sitten meinasin pyortya, kun menimme heti tulopaivaa seuraavana paivana ylos kanjoniin laskettelemaan.

Lenkin jalkeen lahdimme Brightoniin, josta vuokrasimme sukset meille muille ja Atelle lumilaudan. Laskettelimme kolmisen tuntia. Atelle ja Chloelle oli Steve hankkinut yksityisopetusta lautailun saloihin, ja tosi hyvin se alkoikin molemmilta sujua.