Ennen illan maltillista juhlintaa kävimme molemmat lenkillä. Juoksin noin 7 kilometrin lenkin ja mukavalta tuntui juosta kahtena peräkkäisenä päivänä. Vettäkään ei tullut niskaan ihan niin paljon kuin eilen.
Välillä maraton tuntuu ihan hurjalta tavoitteelta, se on niin kauhean pitkä matka ja mitä tahansa voi sattua. Olen varma, etten ilman selkeää tavoitetta ja harjoitusohjelmaa olisi tullut juosseeksi näin säännöllisesti. Olen kyllä ennenkin yrittänyt aloittaa juoksuharrastusta, mutta vasta tämä tavoitteellisuus on saanut minut pysymään suunnitelmassa. Onneksi vielä on pari kuukautta aikaa treenailla!
Toi on niin totta, että välillä ihan kauhistuttaa oma tavoite, maraton. Sitten taas hetken päästä se tuntuu mukavalta.
VastaaPoistaJälkikäteen se tuntuu erityisen hyvältä, paitsi olo saattaa olla kaikkea muuta kuin hyvä. Tuoreessa muistissa on kuinka konkotin kun en päässyt kunnolla kävelemään. Ja kun maratonin jälkeen istahdin jollekin rappuselle syömään jätskiä niin en meinannut päästä enää ylös. Huhhuh.
Ai niin, meinas unohtua: Hyvää 16. hääpäivää!
VastaaPoistaKiitos kiitos. Nyt on taas ähky kun on syöty kakkua ja piirakkaa.
VastaaPoistaMulla aina lenkillä vauhti ja syke kiihtyvät, kun lenkillä ajattelen maratonin juoksemista. Voi kunpa se menisi hyvin!
Onnneks olkoon vaan!
VastaaPoistaHyvin se menee, usko pois. Uskon siihen vilpittömästi kun oon sun treenauksia lukenut. Pääset ehdottomasti maaliin!
Kiitos Laura! Mitenköhän kilpailujännityksen pitäisi parhaiten kurissa? Maratonkoulussa muistaakseni sivuttiin jotain mielikuvaharjoitteitakin...
VastaaPoistaAina se jännittää varmaan, vaikka olis eka tai vika. Paras keino on varmaan harjotella säännöllisesti. Ite koitin viimeks muistella aina menneitä puolimaroja, mutta jotenkin se ajatus harhautui aina sinne jalkoihin..
VastaaPoista