Mennyt viikko on nyt lepäilty oikein kunnolla. Keskiviikkona kävin Sellossa pyörällä ja perjantaina kävelin Tapiolaan, siinä kaikki liikuntaan viittaava aktiviteetti koko viikon ajalta. Huomasin näet, että selkä on paljon vähemmän kipeä, kun en käy kävelyllä tai edes pyöräilemässä. Malttia täytyy olla tässä paranemisessa. Sohva on siis tullut tutuksi. Onneksi olen jotain töitäkin saanut tehtyä.
Tänään yritän selvitä ilman kolmiokipulääkettä, koska siitä tulee niin epämääräinen olo. Huomenna mulla on taas lääkäritapaaminen, ja tulehduskipulääkkeen vaihdan lievempiin pillereihin. Parempaan suuntaan tässä selvästi ollaan menossa.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
tiistai 25. elokuuta 2009
Ei juoksua moneen kuukauteen
Eilen se sitten varmistui: selässä on välilevyn pullistuma. Magneettikuvaa ei vielä tässä vaiheessa otettu. Hain määrätyt kolmiolääkkeet apteekista ja jouduin jäämään viikon sairaslomalle. Ei kiva. Seurantakäynti lääkärille on sovittu ensi maanantaiksi. Lääkkeistä tulehduskipulääke on sama, jota söin jo viikon kuurin viime viikolla, särkylääke on jotain Panadol Fortea vahvempaa kolmiojuttua. Viime viikolla vointi paranikin jonkin verran lääkekuurin aikana, ja nyt tuntuu onneksi käyvän samoin.
Uimista ja pyöräilyä voin kokeilla, ja kävely on ok. Jos sattuu, pitää lopettaa. Pyöräilyssä pysty ajoasento on suositeltava, joten omalla Crescentillä voin pistellä menemään. Juoksemaan en todennäköisesti pysty moneen kuukauteen. Se tuntuu tietysti pahalta, mutta näin kipeällä selällä ja jalalla se ei kyllä tulisi mieleenkään. Teen nyt parhaani saadakseni selän taas juoksukuntoon eli syön lääkkeitä ja liikun ja jumppailen varovasti. Joitakin varovaisia punnerruksia voin tehdä, samoin roikkumista kannattaa kokeilla, sillä se saattaa auttaa (jos ei satu).
Maratonsuunnitelmat lykkääntyivät nyt oikein kunnolla. Toivottavasti selkä paranee täysin, ja voisin juosta sen ekan maratonini ensi vuonna.
Uimista ja pyöräilyä voin kokeilla, ja kävely on ok. Jos sattuu, pitää lopettaa. Pyöräilyssä pysty ajoasento on suositeltava, joten omalla Crescentillä voin pistellä menemään. Juoksemaan en todennäköisesti pysty moneen kuukauteen. Se tuntuu tietysti pahalta, mutta näin kipeällä selällä ja jalalla se ei kyllä tulisi mieleenkään. Teen nyt parhaani saadakseni selän taas juoksukuntoon eli syön lääkkeitä ja liikun ja jumppailen varovasti. Joitakin varovaisia punnerruksia voin tehdä, samoin roikkumista kannattaa kokeilla, sillä se saattaa auttaa (jos ei satu).
Maratonsuunnitelmat lykkääntyivät nyt oikein kunnolla. Toivottavasti selkä paranee täysin, ja voisin juosta sen ekan maratonini ensi vuonna.
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Kävelyä ja makoilua
Selkä ja jalka vihoittelevat edelleen; istuminen työpöydän ääressä ei taida tehdä hyvää iskiasvaivalle. Olen töissä yrittänyt aina silloin tällöin vähän jaloitella, mutta silti loppuviikosta jo istuminenkin tuntui epämiellyttävältä ja seisomaan noustessa jalkaa vihloi oikein kunnolla kipulääkkeistä huolimatta. Viime viikolla pyöräilin keskiviikkona ja torstaina yhteensä 2,5 tuntia, mutta sen jälkeen on ollut niin kipeä olo, että torstai- ja perjantai-illat pötköttelin vain sohvalla. Korvaava harjoittelukin on nyt siis jäänyt.
Viikonloppu on nyt mennyt edelleen tosi rauhallisesti, kun käveleminenkin taas sattuu. Työterveyslääkärillä on huomenna puhelinaika, ja yritän päästä magneettikuvaukseen ja erikoislääkärille ensin sitä kautta. Jos ei se onnistu, menen yksityiselle. Kipuja on ollut jo kohta neljä viikkoa, ja vointi tuntuu valitettavasti menevän vain huonompaan suuntaan. Kipua tuntuu nyt välillä jo nilkassa ja akillesjänteessäkin, samoin häntäluussa, koko ajan kuitenkin jossain päin selkää tai jalkaa. Yhtään ei auta sekään, että eksyin eilen netissä joillekin iskias-keskustelusivuille, ja siellä kaikilla tuntui vaiva kestäneen useita kuukausia. Haluan nyt varman diagnooosin ja tarkat kuntouttamisohjeet.
Ekasta maratonista alan haaveilla vasta sitten, kun jalassa tai selässä ei ole kipuja. Juuri nyt taitaa olla turhaa tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia. Ei tämä vaiva taidakaan mennä ohi niin helposti kuin aluksi luulin.
Mukaviakin asioita on toki viikonloppuna tapahtunut; Nelli leipoi ensimmäisen kerran ihan itse leipää (nam!) ja meillä on nyt jääkaapissa monta litraa tuoreita mustikoita.
Viikonloppu on nyt mennyt edelleen tosi rauhallisesti, kun käveleminenkin taas sattuu. Työterveyslääkärillä on huomenna puhelinaika, ja yritän päästä magneettikuvaukseen ja erikoislääkärille ensin sitä kautta. Jos ei se onnistu, menen yksityiselle. Kipuja on ollut jo kohta neljä viikkoa, ja vointi tuntuu valitettavasti menevän vain huonompaan suuntaan. Kipua tuntuu nyt välillä jo nilkassa ja akillesjänteessäkin, samoin häntäluussa, koko ajan kuitenkin jossain päin selkää tai jalkaa. Yhtään ei auta sekään, että eksyin eilen netissä joillekin iskias-keskustelusivuille, ja siellä kaikilla tuntui vaiva kestäneen useita kuukausia. Haluan nyt varman diagnooosin ja tarkat kuntouttamisohjeet.
Ekasta maratonista alan haaveilla vasta sitten, kun jalassa tai selässä ei ole kipuja. Juuri nyt taitaa olla turhaa tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia. Ei tämä vaiva taidakaan mennä ohi niin helposti kuin aluksi luulin.
Mukaviakin asioita on toki viikonloppuna tapahtunut; Nelli leipoi ensimmäisen kerran ihan itse leipää (nam!) ja meillä on nyt jääkaapissa monta litraa tuoreita mustikoita.
torstai 20. elokuuta 2009
Ikävä
Sisko lähti tänä aamuna kotiin Amerikkaan tyttärineen. Vajaan kahden kuukauden aikana näimme lähes päivittäin ja ehdimme viettää viikkotolkulla aikaa yhdessä. Nyt en tiedä, koska taas tapaamme. 10000 kilometriä välissämme on pitkä matka ja ikävä saa kyyneleet silmiin.
tiistai 18. elokuuta 2009
Uusia maratonsuunnitelmia
Kävin taas tänään Teijalla hoidettavana. Kohta on mennyt kolme viikkoa juoksematta, ja näyttää siltä, ettei vielä viikkoon-kahteen juostakaan. Jalkaan sattuu edelleen, ja etenkin sukkien laittaminen on vaikeaa. Joka päivä se sujuu kuitenkin helpommin, ja paraneminen edistyy. Istuminen on vieläkin pahinta, varsinkin töissä yritän jaloitella tämän tästä. Haluan vaivan paranevan kunnolla ennenkuin alan taas rasittaa jalkaa juoksemalla.
Pyöräily on nyt korvannut juoksutreenit. Kävin pyöräilemässä torstaina ja sunnuntaina, huomenna olisi tarkoitus pyöräillä vähän pitempää reittiä töihin kuin normaalisti. On tosi kiva päästä taas hikeen, ja mukavaa myös kun tunnen taas tekeväni jotain juoksukunnon kehittämiseksi. Muuten on olo kyllä ollut aikamoista makoilua.
Rantamaraton saattaa sittenkin tulla eteen vähän liian nopeasti, koska paraneminen etenee tuskallisen hitaasti. Siksipä aloimme eilen miettiä suunnitelmaa C. Mielenkiintoisin vaihtoehto olisi Kankaanpään maraton 17.10. Siihen on vajaat kaksi kuukautta, eli ehtisin todennäköisesti treenata siihen useamman viikon eikä maratonilla tarvitsisi enää arvuutella, kestääkö jalka. Vielä kolme hyvää asiaa ajankohdan lisäksi: ei aikarajoitusta, lähtö aamupäivällä ja maratonuntuvikoille erikoispalkinto...
Kannustusjoukotkin ehkä innostuisivat reissusta, jos vielä saisimme varattua majoituksen Ikaalisten kylpylästä. Sieltä matkaa Kankaanpäähän on vain viitisenkymmentä kilometriä.
Pyöräily on nyt korvannut juoksutreenit. Kävin pyöräilemässä torstaina ja sunnuntaina, huomenna olisi tarkoitus pyöräillä vähän pitempää reittiä töihin kuin normaalisti. On tosi kiva päästä taas hikeen, ja mukavaa myös kun tunnen taas tekeväni jotain juoksukunnon kehittämiseksi. Muuten on olo kyllä ollut aikamoista makoilua.
Rantamaraton saattaa sittenkin tulla eteen vähän liian nopeasti, koska paraneminen etenee tuskallisen hitaasti. Siksipä aloimme eilen miettiä suunnitelmaa C. Mielenkiintoisin vaihtoehto olisi Kankaanpään maraton 17.10. Siihen on vajaat kaksi kuukautta, eli ehtisin todennäköisesti treenata siihen useamman viikon eikä maratonilla tarvitsisi enää arvuutella, kestääkö jalka. Vielä kolme hyvää asiaa ajankohdan lisäksi: ei aikarajoitusta, lähtö aamupäivällä ja maratonuntuvikoille erikoispalkinto...
Kannustusjoukotkin ehkä innostuisivat reissusta, jos vielä saisimme varattua majoituksen Ikaalisten kylpylästä. Sieltä matkaa Kankaanpäähän on vain viitisenkymmentä kilometriä.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Kun taas saapuu hetki sii-nii-nen...
Maratonpäiväksi saatiin loistava juoksusää ja päivä käynnistyi mökillä luottavaisin mielin. Edelliset päivät meni tankkaillessa Heavy Dexalia ja makaroonia. Olo olikin kylläinen koko lauantaipäivän, vaikka paljon ei enää syötykään.
Kannustusjoukot olivat valmistautuneet hienoilla kylteillä. Amerikan serkut ja jopa anoppikin miehineen oli innostunut reitin varteen. Ensimmäiselle maratonilleen lähti myös Amerikan serkkujen daddy Stephen, joka juoksikin mahtavan juoksun alle viiteen tuntiin!
Kannustusjoukot olivat valmistautuneet hienoilla kylteillä. Amerikan serkut ja jopa anoppikin miehineen oli innostunut reitin varteen. Ensimmäiselle maratonilleen lähti myös Amerikan serkkujen daddy Stephen, joka juoksikin mahtavan juoksun alle viiteen tuntiin!
Lähtölaukaus oli 15.00, ja joukko lähti matkaan hyvässä järjestyksessä. Ylitin lähtöviivan jo 37 sekunnin jälkeen, eikä ruuhkia ollut käytännössä sen jälkeen ollenkaan.Olo oli hyvä ja juoksu lähti kulkemaan ok. Syke vs. vauhti ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeisillä lenkeillä, mutta vähän alle 5:30 vauhtia mentiin ja syke oli noin 150-153. Ensimmäinen kymppi 55:19 brutto. Viiden km:n kohdalta meno näytti tältä:
Lauttasaaressa rupesi ensimmäistä kertaa kuulumaan ruoansulatus-osastolta viestejä, että täällä on prosessi käynnissä. Ja nämähän on viestejä joita ei halua kuulla maratonin aikana. Juoksu kuitenkin jatkui ok, vaikka nopea puskakäynti ei tilannetta parantanut.
Lauttasaaren sillan jälkeen (19 km) oli taas kannustusjoukot panemassa parastaan, ja oli hyvä jatkaa kohti keskustaa. Ja sitten oltiinkin jo takaisin Lauttasaaressa kolmenkympin kohdalla, ja Pia kannusti hienosti juoksemalla vähän aikaa yhtä matkaa:
Lauttasaaren sillan jälkeen (19 km) oli taas kannustusjoukot panemassa parastaan, ja oli hyvä jatkaa kohti keskustaa. Ja sitten oltiinkin jo takaisin Lauttasaaressa kolmenkympin kohdalla, ja Pia kannusti hienosti juoksemalla vähän aikaa yhtä matkaa:
Mutta sitten alkoivat vaikeudet. Tallbergin puistotiellä oli pakko mennä sitten ns. kakkoselle, eli bajamajaan istuskelemaan. Ei kivaa. Arvokkaita minuutteja kului ja jalat tukkoon.
Noh, sitten vaan eteenpäin, meno oli vaikeutunut ja 35 kohdalla pahimmat ylämäet meni kävelyksi. Neljän tunnin jänikset menikin ohi Lehtisaaren ylämäessä, se kyllä harmitti. Melkoisella sinnittelyllä meni sitten loppua kohti, ja 40 km kohdalla Tilkan mäen jälkeen tajusin että neljän tunnin aika oli karkaamassa. Jostain löytyi voimia ja maaliin asti mentiin noin 5:10 vauhtia ja räkä poskella. Mutta niin vaan kävi että loppuajaksi (netto) tuli 4:00:27. Maalissa yrjötti ja olo oli melkoisen hutera.
Noo, kuitenkin melko tyytyväinen olen, tavallaan olosuhteisiin nähden ok lopputulos. Mutta hampaankoloon jäi kyllä kaivettavaa, saas nähdä milloin on seuraava koitos. Kolmessakympissä väliaika oli 2:44:50, eli keskivauhtia 5:29 - eli jos olisi jatkunut samaan malliin niin loppuajaksi olisi tullut 3:52. Se olisi ollut huippusuoritus, mutta kun ei niin ei.
Maalialueella lepäillessä oli hauskaa, kun yhtäkkiä näin tutunnäköisen hahmon ja se oli kuin olikin blogi-mestari Jaanaba! Muutama sana vaihdettiin tunnelmista, oli hauska tavata!
Niin, sininen hetki... bajamajassa kun istuu 30 km:n juoksun jälkeen ja vatsassa korpeaa, samalla ajan säästämiseksi geeliä ja vettä naamariin ja hiki valuu kun muovimajassa lämpöä varmaan n. 30 astetta... se on sininen hetki se!
Noh, sitten vaan eteenpäin, meno oli vaikeutunut ja 35 kohdalla pahimmat ylämäet meni kävelyksi. Neljän tunnin jänikset menikin ohi Lehtisaaren ylämäessä, se kyllä harmitti. Melkoisella sinnittelyllä meni sitten loppua kohti, ja 40 km kohdalla Tilkan mäen jälkeen tajusin että neljän tunnin aika oli karkaamassa. Jostain löytyi voimia ja maaliin asti mentiin noin 5:10 vauhtia ja räkä poskella. Mutta niin vaan kävi että loppuajaksi (netto) tuli 4:00:27. Maalissa yrjötti ja olo oli melkoisen hutera.
Noo, kuitenkin melko tyytyväinen olen, tavallaan olosuhteisiin nähden ok lopputulos. Mutta hampaankoloon jäi kyllä kaivettavaa, saas nähdä milloin on seuraava koitos. Kolmessakympissä väliaika oli 2:44:50, eli keskivauhtia 5:29 - eli jos olisi jatkunut samaan malliin niin loppuajaksi olisi tullut 3:52. Se olisi ollut huippusuoritus, mutta kun ei niin ei.
Maalialueella lepäillessä oli hauskaa, kun yhtäkkiä näin tutunnäköisen hahmon ja se oli kuin olikin blogi-mestari Jaanaba! Muutama sana vaihdettiin tunnelmista, oli hauska tavata!
Niin, sininen hetki... bajamajassa kun istuu 30 km:n juoksun jälkeen ja vatsassa korpeaa, samalla ajan säästämiseksi geeliä ja vettä naamariin ja hiki valuu kun muovimajassa lämpöä varmaan n. 30 astetta... se on sininen hetki se!
torstai 13. elokuuta 2009
Sairaslomalla
Parin (työ)päivän istumisen jälkeen jalka oli eilen taas niin kipeä, että kävin työpaikkalääkärillekin sitä näyttämässä. Sama neljännen ja viidennen selkänikaman väli oli kipeä kuin maanantainakin, lisäksi vasemman jalan refleksit olivat ehkä hiukan hitaammat kuin terveen oikean. Lääkäri totesi iskiasvaivan ja kirjoitti reseptit kolmelle eri lääkkeelle; tulehduskipulääkettä ja kahta vaihtoehtoista särkylääkettä. Jos mahdollista, jätän sen vahvemman särkylääkkeen kokonaan ottamatta. Sain lisäksi loppuviikon sairaslomaa jalan paranteluun.
Tänään jalka tuntuu taas paremmalta. Kävin aamulla uimassa Tapiolan uimahallissa reilun kilsan. Uin aina 100 m vuorotellen rinta- ja vapaauintia. Ensimmäistä kertaa ikinä sain uida koko ajan yksin yhdellä radalla. Mitä luksusta! Jalkaa vihlaisi kipu vain käännöksissä ja joskus kontrolloimattomissa potkuissa. Uintitekniikkaa olisi kiva parantaa, mutta tekniikkakurssit ovat joko huonoon aikaan tai täyttyvät nopeasti.
Huomisaamupäiväksi suunnittelen pyörälenkkiä Peten cyclocrosserilla. Myös pyöräillessä jalka on lähes oireeton, sen kokeilin jo eilen. Mihinköhän suuntaan täältä kannattaisi lähteä, ettei koko ajan tarvitsisi pysähdellä? Rantaraitti olisi kyllä aika kiva, mutta siellä voi olla aika paljon porukkaa liikkeellä.
Enskaltakin vähän hain jo tukea tässä vaiheessa; ohjeiksi sain pyöräillä ajallisesti suunnilleen yhtä pitkiä lenkkejä kuin juostenkin, syke 5-10 lyöntiä alemmalla tasolla. Pyöräily ylläpitää hyvin kuntoa, mutta ennen maratonia pitäisi saada alle ainakin kaksi hyvää treeniviikkoa; ensin sisäänajoviikko ja sitten kunnon treeniviikko, jolla myös pitkä lenkki max 20 km ilman jalkavaivoja. Jotta voisin mennä Rantamaratonille, juoksemaan pitäisi siis päästä viimeistään puolentoista viikon kuluttua.
Hassulta tuntuu käydä uimassa ja suunnitella pyöräretkeä sairaslomalla. Vähän syyllinen olohan siitä tulee, mutta jos ei istumaan pysty kivutta niin ei kai ole fiksua tehdä koko päivää istumatyötä. Meilejä olen kyllä lukenut ja puhelimeen vastaillut, joten ei tässä nyt ihan lekkeriksi ole koko päivää heitetty!
Tänään jalka tuntuu taas paremmalta. Kävin aamulla uimassa Tapiolan uimahallissa reilun kilsan. Uin aina 100 m vuorotellen rinta- ja vapaauintia. Ensimmäistä kertaa ikinä sain uida koko ajan yksin yhdellä radalla. Mitä luksusta! Jalkaa vihlaisi kipu vain käännöksissä ja joskus kontrolloimattomissa potkuissa. Uintitekniikkaa olisi kiva parantaa, mutta tekniikkakurssit ovat joko huonoon aikaan tai täyttyvät nopeasti.
Huomisaamupäiväksi suunnittelen pyörälenkkiä Peten cyclocrosserilla. Myös pyöräillessä jalka on lähes oireeton, sen kokeilin jo eilen. Mihinköhän suuntaan täältä kannattaisi lähteä, ettei koko ajan tarvitsisi pysähdellä? Rantaraitti olisi kyllä aika kiva, mutta siellä voi olla aika paljon porukkaa liikkeellä.
Enskaltakin vähän hain jo tukea tässä vaiheessa; ohjeiksi sain pyöräillä ajallisesti suunnilleen yhtä pitkiä lenkkejä kuin juostenkin, syke 5-10 lyöntiä alemmalla tasolla. Pyöräily ylläpitää hyvin kuntoa, mutta ennen maratonia pitäisi saada alle ainakin kaksi hyvää treeniviikkoa; ensin sisäänajoviikko ja sitten kunnon treeniviikko, jolla myös pitkä lenkki max 20 km ilman jalkavaivoja. Jotta voisin mennä Rantamaratonille, juoksemaan pitäisi siis päästä viimeistään puolentoista viikon kuluttua.
Hassulta tuntuu käydä uimassa ja suunnitella pyöräretkeä sairaslomalla. Vähän syyllinen olohan siitä tulee, mutta jos ei istumaan pysty kivutta niin ei kai ole fiksua tehdä koko päivää istumatyötä. Meilejä olen kyllä lukenut ja puhelimeen vastaillut, joten ei tässä nyt ihan lekkeriksi ole koko päivää heitetty!
maanantai 10. elokuuta 2009
Hyvä juoksunumero tarjolla
Nonnih - vasemman jalan vaivan syy selvisi tänään Teijan käsittelyssä: iskiasvamma! Iskiashermo on pinteessä selkärangan neljännen ja viidennen nikaman välissä ja kipu säteilee sieltä pakaraan, reiteen ja myös pohkeeseen. Kipuilu on siis hermo- eikä lihassärkyä. Tärkeä kysymys tietysti on, lähdenkö lauantaina juoksemaan Helsinki City Marathonia.
Olisi kyllä tosi kiva juosta, sillä reitti on mahtava ja kiertelee minulle rakkailla seuduilla. Onhan tässä jo vuosi treenattukin... Toisaalta iskiasvamma voi pahentua melkoisesti ja paraneminen entisestään pitkittyä, jos nyt juoksen sen 42 kilsaa. Teija suositteli ainakin viikon juoksutaukoa, jotta paraneminen lähtisi kunnolla käyntiin. Käveleminen sattuu edelleen; joudun varomaan askeleitani ja olemaan erikoisen tarkkana äkkinäisten liikkeiden varalta.
Asioita tarkkaan pohdittuani ja itseäni fiksumpien ihmisten kanssa juteltuani olen päättänyt olla juoksematta lauantaina tai itse asiassa minään muunakaan päivänä tällä viikolla. Loppujen lopuksi päätös ei ollut kauhean vaikea, koska jalka on niin kipeä edelleen ja Espoon Rantamaraton juostaan jo vajaan kuuden viikon päästä. Lisäksi parempi puoliskoni Pete lupasi tulla sinne huoltajaksi! Olisi myös kiva olla vielä lähdössä ihan kunnossa (ja juoksukykyinen), kyllä niitä kipuja ja kolotuksia varmasti tulee ihan riittämiin sitten matkan varrella.
Ennen kuin taas pääsen juoksemaan, täytyy päästä hikeen pyöräilemällä tai kävelemällä, jos se vaan on mahdollista. Tähän hymiö!
Juoksunumeron voi muuten kisatoimistossa siirtää jollekin toiselle 5 euron hintaan. Tiedätkö ketään, joka näin lyhyellä varoitusajalla haluaisi lähteä maratonille?
Vatsallaan ei muuten satu yhtään jalkoihin.
Olisi kyllä tosi kiva juosta, sillä reitti on mahtava ja kiertelee minulle rakkailla seuduilla. Onhan tässä jo vuosi treenattukin... Toisaalta iskiasvamma voi pahentua melkoisesti ja paraneminen entisestään pitkittyä, jos nyt juoksen sen 42 kilsaa. Teija suositteli ainakin viikon juoksutaukoa, jotta paraneminen lähtisi kunnolla käyntiin. Käveleminen sattuu edelleen; joudun varomaan askeleitani ja olemaan erikoisen tarkkana äkkinäisten liikkeiden varalta.
Asioita tarkkaan pohdittuani ja itseäni fiksumpien ihmisten kanssa juteltuani olen päättänyt olla juoksematta lauantaina tai itse asiassa minään muunakaan päivänä tällä viikolla. Loppujen lopuksi päätös ei ollut kauhean vaikea, koska jalka on niin kipeä edelleen ja Espoon Rantamaraton juostaan jo vajaan kuuden viikon päästä. Lisäksi parempi puoliskoni Pete lupasi tulla sinne huoltajaksi! Olisi myös kiva olla vielä lähdössä ihan kunnossa (ja juoksukykyinen), kyllä niitä kipuja ja kolotuksia varmasti tulee ihan riittämiin sitten matkan varrella.
Ennen kuin taas pääsen juoksemaan, täytyy päästä hikeen pyöräilemällä tai kävelemällä, jos se vaan on mahdollista. Tähän hymiö!
Juoksunumeron voi muuten kisatoimistossa siirtää jollekin toiselle 5 euron hintaan. Tiedätkö ketään, joka näin lyhyellä varoitusajalla haluaisi lähteä maratonille?
Vatsallaan ei muuten satu yhtään jalkoihin.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Vihdoinkin taas lenkillä
Maratoniin on enää vajaa viikko aikaa, ja jalkaongelmat sen kun jatkuvat. Eilen olimme päivän Tallinnassa, ja sekä auton että Linda Linen pehmeillä penkeillä istuminen (yhteensä noin 5 tuntia!) oli myrkkyä kipeille jaloilleni. Kotimatkalla en meinannut päästä istumaan tai edes ylös, sattui niin kovasti. Myös kävellessä vasenta takareittä vihloi. Olin vielä innostuksissani ajatellut, etten ota kuin kaksi Buranaa päivän aikana normaalin kolmen sijaan. No, se kostautui kyllä.
Tänään oli kuitenkin se päivä, kun piti taas yrittää mennä lenkille. Päätin taas kiertää Mankkaan kaatopaikan, se on mukavan tasainen reitti. Alkuun kävelin noin 5o0 metriä, ja sitten pistin juoksuksi. Ei onneksi sattunut, vähän vaan "tuntui". Juoksin viitisen kilometriä, 35 minuuttia, ja kävelin lopuksi pari kilsaa. Nyt suihkun jälkeen pehmeällä tuolilla istuessani vähän taas takareittä jomottaa, mutta juoksu sinänsä ei tosiaan tuntunut hullummalta.
Edelleen tuntuu siltä, että pääsen osallistumaan HCM:lle, ja ensimmäiset sääennusteetkin lupaavat sinne ihan mukavaa keliä; puolipilvistä ja 19 astetta. Se voi tietysti vielä muuttua monta kertaa ennen lauantaita.
Huomenna pääsen taas hierontaan Teijalle, seuraava ja viimeinen lenkki ennen maratonia on 4-5 km keskiviikkona.
Tänään oli kuitenkin se päivä, kun piti taas yrittää mennä lenkille. Päätin taas kiertää Mankkaan kaatopaikan, se on mukavan tasainen reitti. Alkuun kävelin noin 5o0 metriä, ja sitten pistin juoksuksi. Ei onneksi sattunut, vähän vaan "tuntui". Juoksin viitisen kilometriä, 35 minuuttia, ja kävelin lopuksi pari kilsaa. Nyt suihkun jälkeen pehmeällä tuolilla istuessani vähän taas takareittä jomottaa, mutta juoksu sinänsä ei tosiaan tuntunut hullummalta.
Edelleen tuntuu siltä, että pääsen osallistumaan HCM:lle, ja ensimmäiset sääennusteetkin lupaavat sinne ihan mukavaa keliä; puolipilvistä ja 19 astetta. Se voi tietysti vielä muuttua monta kertaa ennen lauantaita.
Huomenna pääsen taas hierontaan Teijalle, seuraava ja viimeinen lenkki ennen maratonia on 4-5 km keskiviikkona.
torstai 6. elokuuta 2009
Mitä tästä opin?
Eilen sain vihdoin apua takareisien kireyteen ja kipuihin, kun kävin Teijalla hierottavana. Se tuntui tosi hyvältä. Sovin seuraavan hieronnan maanantaiksi, ja yhden vielä maratonin jälkeiselle viikolle. Molemmat jalat ovat aika tukossa, mutta vain vasemmassa on kipuja. Joka aamu ensimmäiseksi kuulostelen jalan vointia, nyt en enää onneksi heräile kipuun yöllä kääntyessäni. Parempaan suuntaan ollaan menossa, ja tänäänkin meinaan kävellä ja ehkä vähän pyöräilläkin.
Tästä episodista olen oppinut ainakin nämä asiat:
Vesijuoksua olen kokeillut joskus pari vuotta sitten Vierumäellä ja se oli kyllä maailman tylsintä puuhaa! En ymmärrä, miksei vedessä voisi samantien uida. Koska Teija kuitenkin vesijuoksua suositteli, kokeilin sitä nyt aamu-uinnilla ilman sitä vyötä, kun sitä ei ole. Aika nopeasti alkoi puuskututtamaan ja eteneminen oli tosi hidasta. Pysyin kuitenkin pinnalla! Jalkoihinkaan ei sattunut, joten saatan tehdä vielä toisenkin lyhyen vesijuoksulenkin tänään.
Eilen oli tosi mahtava täysikuu, ja sisko otti siitä tämän upean kuvan:
Tästä episodista olen oppinut ainakin nämä asiat:
- lämpimällä ilmalla pitää juoda tarpeeksi, jotta kudokset saavat nestettä (varmasti on ollut vajetta)
- magnesiumista voi olla hyötyä toipumisessa (ostin apteekista Diasporalia)
- kovalla treeniviikolla ei kannata mennä mustikkametsään tai kantarellijahtiin, lihaskuntotreenitkin kannattaa jättää vähemmälle
- kunnon venyttelyt pitää tehdä vasta 2-3 tuntia lenkin jälkeen, ei heti kuten valitettavan usein olen tehnyt
- jatkossa käyn hieronnassa 1-2 kertaa kuussa
- vesijuoksua voisi kokeilla korvaavana harjoitteena
Vesijuoksua olen kokeillut joskus pari vuotta sitten Vierumäellä ja se oli kyllä maailman tylsintä puuhaa! En ymmärrä, miksei vedessä voisi samantien uida. Koska Teija kuitenkin vesijuoksua suositteli, kokeilin sitä nyt aamu-uinnilla ilman sitä vyötä, kun sitä ei ole. Aika nopeasti alkoi puuskututtamaan ja eteneminen oli tosi hidasta. Pysyin kuitenkin pinnalla! Jalkoihinkaan ei sattunut, joten saatan tehdä vielä toisenkin lyhyen vesijuoksulenkin tänään.
Eilen oli tosi mahtava täysikuu, ja sisko otti siitä tämän upean kuvan:
maanantai 3. elokuuta 2009
Lääkärissä
Sen verran alkoi tämä makoilu ja reiden poteminen jo ottaa pannuun, että menin Dextran päivystykseen vaivoineni. Siellä sattui olemaan päivystysvuorossa ortopediaan erikoistuva lääkäri, joten kävi hyvä tuuri. Reilun tunnin odottelun (josta osa onneksi Fazerin kahvilassa) jälkeen pääsin vihdoinkin lääkärin pakeille.
Ammattitaitoisen oloisesti lekuri jalkojani väänteli erilaisiin asentoihin ja päätteli lopuksi, että takareidet ovat kireät kuin viulunkielet, muuta vikaa ei löytynyt. Ehkäpä maratonharjoittelun viimeistely ja muu puuhailu on vaan ollut niille vähän liikaa. Juoksuharrastuksen aloittavilla naisilla voi kuulemma (reisi)lihasten kasvun myötä myös lantion asento muuttua. Voisikohan myös piriformis-vaivani johtua siitä? Takareisien venytykset hän kehoitti tekemään siksi suoralla selällä. Lääkkeeksi määrättiin Buranaa sekä pyöräily- ja kävelylenkkejä ja venyttelyä tälle viikolle. Ensi viikolla voin sitten kokeilla juoksua ja mennä maratonille, jos siltä tuntuu. Mahdollista kuulemma on, että takareidet kramppaavat maratonilla. Sillehän ei sitten enää voi mitään. Jos en pääse Helsingissä maaliin, yritän sitten uudelleen Espoossa syyskuussa. Kyllä se tästä iloksi muuttuu!
Keskiviikkona pääsen onneksi Teijan käsittelyyn, takareidet tuntuvat varmasti jo torstaina paremmilta. Voi kun pääsisin jo juoksemaan!
Ammattitaitoisen oloisesti lekuri jalkojani väänteli erilaisiin asentoihin ja päätteli lopuksi, että takareidet ovat kireät kuin viulunkielet, muuta vikaa ei löytynyt. Ehkäpä maratonharjoittelun viimeistely ja muu puuhailu on vaan ollut niille vähän liikaa. Juoksuharrastuksen aloittavilla naisilla voi kuulemma (reisi)lihasten kasvun myötä myös lantion asento muuttua. Voisikohan myös piriformis-vaivani johtua siitä? Takareisien venytykset hän kehoitti tekemään siksi suoralla selällä. Lääkkeeksi määrättiin Buranaa sekä pyöräily- ja kävelylenkkejä ja venyttelyä tälle viikolle. Ensi viikolla voin sitten kokeilla juoksua ja mennä maratonille, jos siltä tuntuu. Mahdollista kuulemma on, että takareidet kramppaavat maratonilla. Sillehän ei sitten enää voi mitään. Jos en pääse Helsingissä maaliin, yritän sitten uudelleen Espoossa syyskuussa. Kyllä se tästä iloksi muuttuu!
Keskiviikkona pääsen onneksi Teijan käsittelyyn, takareidet tuntuvat varmasti jo torstaina paremmilta. Voi kun pääsisin jo juoksemaan!
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Edelleen sohvalla
Kyllä harmittaa, kun jäi 15 km:n lenkki kipeän pakaran vuoksi tänään juoksematta. Nyt makailen kotisohvalla, koska istuminenkin (varsinkin pehmeällä alustalla) sattuu kankkuun. Jalassa on ehkä joku lihas vähän krampissa, koska viiltävää kipua tuntuu aina joissakin sopivissa asennoissa. On se toki jo helpottanut torstaista, joten parempaan suuntaan ollaan kai menossa. Mieli tekisi tietenkin kovasti jo juoksemaan, mutta pakko se kuitenkin uskoa, ettei kipeänä kannata treenailla.
Lapsille oli luvattu yksi Lintsi-päivä tänä kesänä, ja se oli tänään. Kivasti pääsivät melkein kaikkiin laitteisiin lähes jonottamatta. Kävimme syömässä uudessa Linnangrilli-ravintolassa. Todella kallista oli eikä ruoka (kermainen kanapasta) ollut kummoista, minkä toki arvasimme jo etukäteen. Lähdin ruuan jälkeen kotiin potemaan pakaraani, muu perhe hurvittelee varmasti myöhään iltaan.
Lapsille oli luvattu yksi Lintsi-päivä tänä kesänä, ja se oli tänään. Kivasti pääsivät melkein kaikkiin laitteisiin lähes jonottamatta. Kävimme syömässä uudessa Linnangrilli-ravintolassa. Todella kallista oli eikä ruoka (kermainen kanapasta) ollut kummoista, minkä toki arvasimme jo etukäteen. Lähdin ruuan jälkeen kotiin potemaan pakaraani, muu perhe hurvittelee varmasti myöhään iltaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)