Tytär täyttää tänään 14 vuotta. Se ihan kamala klisee siitä, että aika kuluu nopeasti, todellakin pitää paikkansa. Pienestä kääröstä on ihan muutamassa vuodessa sukeutunut ihana teini. Vähän haikeana välillä muistelen menneitä pikkulapsivuosia, mutta osaan kyllä nauttia tästä uudesta vapaudestakin, kun voin taas tehdä enemmän omia juttuja. Niinpä herätin tyttären onnittelulaululla jo ennen puolta seitsemää, ja lähdin pyörälenkille.
Kalenteriin oli merkitty 3x10 min kisavauhtista 7 minuutin palautuksilla, joten ihan normityömatka oli liian lyhyt. En ole ihan varma, mikä se kisavauhtini nyt oikeastaan sitten on, mutta reipasta vauhtia menin. Lähdin ajelemaan maantiepyörällä Kehä ykköstä itään. Kehältä jatkoin Vihdintietä Pitäjänmäellä, siellä ajoin vähän Pitäjänmäentietä eestaas kun siinä on niin hyvä pyörätie ja ajoin vauhdilla ohi siitä, mistä pääsee radan varteen ajelemaan. Lopun matkaa ajoin radan vartta keskustaan. Sanomatalon kulmalla on taas menossa aikamoinen myllerrys, ja tarkkana saa olla muun liikenteen ja tiellä olevan soran kanssa. Aurinkoisessa aamussa oli kuitenkin tosi mukavaa polkea, ja ihan hyvin ehdin pilates-tunnillekin.
Kotiinpäin ajelin taas vähän eri reittiä välttääkseni soratiet. Kuusisaaressa oli ihan mielettömät ruuhkat todennäköisesti jonkun diplomaattijutun takia, ja oli kiva ohitella matelevia autojonoja. Kyllä se maantiepyörä vaan on ihan erilainen menopeli kuin hybridi, täytyy varmaan ottaa se mukaan työmatkalle vähän useammin. Kotona pesin pyörän ja rasvasin ketjut, vähän oli taas voimansiirtoon kerääntynyt töhnää.
tiistai 31. toukokuuta 2011
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Sivutuulta
Aamulla Pete lähti lenkille jo seitsemältä, jotta ehtisimme ajoissa kotiin valmistelemaan lasten synttärijuhlia. Sovittiin, että leivon pari piirakkaa ja lähden sitten ajamaan fillarilla mökiltä kotiin. Pete ehtikin tulla mökille (kovan vastatuulen takia kiukkuisena kuin ampiainen) lenkiltään ennenkuin minun oli aika lähteä, ja lupasi viedä minut autolla maantien varteen. Koska olo oli jo ennen lenkkiä vähän voipunut, pyysin häntä ajamaan samantien Saukkolaan asti. Sieltä olikin kotiin vain reilun parin tunnin pyörämatka.
Sää oli lähtiessä pilvinen ja viileä, ja Lohjanharjulla alkoi vihmoa vettä. Ei satanut kunnolla, esimerkiksi asfaltti ei kastunut, mutta lasit, kypärä ja vaatteet kyllä. Ämmässuon paikkeilla sade onneksi lakkasi. Koko ajan tuuli melko reippaasti oikealta, mutta ei se varsinaisesti ajoa haitannut. Myötätuuli olisi kyllä ollut kivempi. Hiidenvedellä pysähdyin käydäkseni vessassa, muuten ajelin pysähtymättä Espooseen saakka.
Loppulenkistä tein 6x15 sekunnin kiihdytyksiä. Onneksi ne olivatkin niin lyhyitä kun jaloissa tuntui vielä eilinenkin lenkki. Ihan kotikulmilla reitti vielä piteni, kun Turuntien alikulku K-Supermarket Mankkaan takana olikin tietyön takia suljettu ja jouduin kiertämään Nihtisillan kautta. Kotiin tultuani kävin vielä reilun vartin hölkkäilemässä.
Sää oli lähtiessä pilvinen ja viileä, ja Lohjanharjulla alkoi vihmoa vettä. Ei satanut kunnolla, esimerkiksi asfaltti ei kastunut, mutta lasit, kypärä ja vaatteet kyllä. Ämmässuon paikkeilla sade onneksi lakkasi. Koko ajan tuuli melko reippaasti oikealta, mutta ei se varsinaisesti ajoa haitannut. Myötätuuli olisi kyllä ollut kivempi. Hiidenvedellä pysähdyin käydäkseni vessassa, muuten ajelin pysähtymättä Espooseen saakka.
Loppulenkistä tein 6x15 sekunnin kiihdytyksiä. Onneksi ne olivatkin niin lyhyitä kun jaloissa tuntui vielä eilinenkin lenkki. Ihan kotikulmilla reitti vielä piteni, kun Turuntien alikulku K-Supermarket Mankkaan takana olikin tietyön takia suljettu ja jouduin kiertämään Nihtisillan kautta. Kotiin tultuani kävin vielä reilun vartin hölkkäilemässä.
lauantai 28. toukokuuta 2011
Huono ostos
Meillä on pyörienkuljetusongelma. Vuosi sitten ostimme autoomme kattotelineen ja kaksi siihen kiinnitettävää pyörätelinettä. Niitä oli kahdenlaisia; halvempia ja kalliimpia. Lopulta päädyimme ostamaan yhden halvemman ja yhden kalliimman. Kalliimpi päätettiin ostaa siksi, että siinä piti olla joku hieno apukäsisysteemi, jolla pyörän saisi nostettua katolle todella helposti ilman suurta voimaakin. Ajatus oli, että saisin kipeälläkin selällä yksin pyörän hyvin kyytiin. Käytännössä se on kuitenkin paljon hankalampi systeemi, emmekä ole käyttäneet molempia telineitä yhtä aikaa sitten viime kevään. Yksin kulkiessani pyörä mahtuu hyvin autoon sisälle, mitä en silloin vuosi sitten tietenkään osannut arvata. Nyt on varmasti edessä vielä kolmannen telineen osto... Ihmeen paljon harmittaa huono ostos näin yhden vuoden jälkeenkin.
Eilen näiden telinehäslinkien vuoksi ajoin yhden ylimääräisen kerran mökiltä kotiin ja takaisin mökille, jotta sain omankin pyöräni tänne mukaan. Peten kanssa kävimme ajamassa kovassa tuulessa kivan lenkin. Sports-Tracker on alkutaipaleella näköjään ollut vähän aikaa pois päältä, ei me ihan noin suoraan pitkin metsiä ajeltu. Alussa ja lopussa oli reilun kolmen kilsan hiekkatiepätkät, ja edelleen olen niistä selvinnyt ilman rengasrikkoja. Toivottavasti onni jatkuu huomenna, kun ajan takaisin kotiin Espooseen.
Eilen näiden telinehäslinkien vuoksi ajoin yhden ylimääräisen kerran mökiltä kotiin ja takaisin mökille, jotta sain omankin pyöräni tänne mukaan. Peten kanssa kävimme ajamassa kovassa tuulessa kivan lenkin. Sports-Tracker on alkutaipaleella näköjään ollut vähän aikaa pois päältä, ei me ihan noin suoraan pitkin metsiä ajeltu. Alussa ja lopussa oli reilun kolmen kilsan hiekkatiepätkät, ja edelleen olen niistä selvinnyt ilman rengasrikkoja. Toivottavasti onni jatkuu huomenna, kun ajan takaisin kotiin Espooseen.
torstai 26. toukokuuta 2011
Vilskettä
Juoksimme Peten kanssa Espoon Rantamaratonin reittiä Otaniemen urheilukentälle, tosin vastapäivään. Päivän treeni oli 3x800 m vetoja 400 m palautuksella. Juoksin ensimmäisen vedon noin 5 pykälää aerpbista kynnystä korkeammalla sykkeellä, ja seuraavat kaksi 10 pykälää korkeammalla. Syketasoni on tosin mitattu viimeksi pari vuotta sitten, enkä ole ihan varma vieläkö lukemat pätevät. Ihan kevyeltä kuitenkin tuntui, ensi kerralla voisin ehkä vähän kiristää vauhtia. Pete ohitti minut kierroksella, joten siinä mielessä ainakaan mikään ei ole muuttunut.
Otaniemessä oli samaan aikaan menossa jotkut suunnistuskilpailut, ja kylläpäs ne suunnistajat juoksivatkin (ällöttävän) kovaa! Radalla puolestaan treenailivat paidoista päätellen Espoon Tapioiden maratonkoululaiset, joiden päättelimme juoksevan jotain kympin testiä. Heilläkään vauhti ei ollut ihan suunnistajien luokkaa.
Eilen kävimme Märskyssä uimassa reilun tunnin. Treenissä oli vähän tekniikkaa ja erivauhtisia satasia kolmen seteissä. Tehoviikko jatkuu huomenna aamu-uinnilla Stadikalla ja kuntopiirillä, viikonlopuksi on suunnitteilla vielä pari pyörälenkkiä, vähän avovesiuintia ja lyhyt juoksupyrähdys. Joka päivä jotain kivaa!
Otaniemessä oli samaan aikaan menossa jotkut suunnistuskilpailut, ja kylläpäs ne suunnistajat juoksivatkin (ällöttävän) kovaa! Radalla puolestaan treenailivat paidoista päätellen Espoon Tapioiden maratonkoululaiset, joiden päättelimme juoksevan jotain kympin testiä. Heilläkään vauhti ei ollut ihan suunnistajien luokkaa.
Eilen kävimme Märskyssä uimassa reilun tunnin. Treenissä oli vähän tekniikkaa ja erivauhtisia satasia kolmen seteissä. Tehoviikko jatkuu huomenna aamu-uinnilla Stadikalla ja kuntopiirillä, viikonlopuksi on suunnitteilla vielä pari pyörälenkkiä, vähän avovesiuintia ja lyhyt juoksupyrähdys. Joka päivä jotain kivaa!
tiistai 24. toukokuuta 2011
Seikkailun makua
Treenikalenterissa oli tänään 10 km tempo, joten päätin ajella töihin vähän pitempää reittiä Länsiväylän vartta. Jotenkin se matka kuitenkin loppui kesken, koska kilsoja tulikin vain 12. Ei se pitempi reitti sitten niin paljon normaalia pitempi ollutkaan, joten verrat jäivät verrattain lyhyiksi. Keskustassa alkoi kyllä vähän ottaa päähän, kun oli vaikea päästä perille pyöräteitä pitkin. Ne näyttävät ainakin Kampin kulmilla alkavan ja päättyvän ihan miten sattuu, eikä missään ole mitään ohjausta pyörätien mahdolliselle jatkolle. Vähän poukkoillen pääsin perille.
Tein aamulla pikapidot ja pienen selkäjumpan ennen pilatesta. Heti työpäivän jälkeen lähdin bussilla Klaukkalaan, jossa pääsin melomaan jo toisen kerran viikon sisällä. Tällä kertaa melottiin inkkarikanooteilla, ja mukana olivat Jola ja Sarianna seikkailijatiimi Team Mam Adventuresta sekä Jolan ystävä Aino, jonka tapasin jo HelTrin leirillä pari viikkoa sitten.
Vuokrasimme kanootit Welhonpesästä, ja kärräsimme ne muutaman sadan metrin päähän joelle. Melominen oli vähän erilaista kuin kajakilla, varsinkin takana ohjaaminen oli aika haastavaa - pääasiassa meloin siis edessä. Ainon kanssa jäimme pari kertaa jumiin kivien päälle, ja joitakin kertoja piti nousta kanootista jokeen, jotta pääsimme muutaman pienen kosken tai kaatuneen puun yli. Kerran koskessa seisoessani tennarini yli hypähti pieni hopeakylkinen kala. Oli hieno fillis meloskella paikoin lähes tyynellä koskella, kun veden pinnassa oli satoja pieniä tuomenkukkia. Näimme myös pari pientä poikaa äiteineen ongella ja todella monia lintuja, ainakin sorsia ja västäräkkejä. Olen kai aikaisemminkin maininnut, ettei minussa ole ornitologin vikaa...
Meloimme Luhtajoelta Vantaanjoelle ja takaisin, noin kaksi ja puoli tuntia. Mahtavaa tuntea ihmisiä, joiden kanssa voi tehdä näin upeita juttuja ihan tavallisena tiistaina! Kiitos Jola, Aino ja Sarianna!
Tein aamulla pikapidot ja pienen selkäjumpan ennen pilatesta. Heti työpäivän jälkeen lähdin bussilla Klaukkalaan, jossa pääsin melomaan jo toisen kerran viikon sisällä. Tällä kertaa melottiin inkkarikanooteilla, ja mukana olivat Jola ja Sarianna seikkailijatiimi Team Mam Adventuresta sekä Jolan ystävä Aino, jonka tapasin jo HelTrin leirillä pari viikkoa sitten.
Vuokrasimme kanootit Welhonpesästä, ja kärräsimme ne muutaman sadan metrin päähän joelle. Melominen oli vähän erilaista kuin kajakilla, varsinkin takana ohjaaminen oli aika haastavaa - pääasiassa meloin siis edessä. Ainon kanssa jäimme pari kertaa jumiin kivien päälle, ja joitakin kertoja piti nousta kanootista jokeen, jotta pääsimme muutaman pienen kosken tai kaatuneen puun yli. Kerran koskessa seisoessani tennarini yli hypähti pieni hopeakylkinen kala. Oli hieno fillis meloskella paikoin lähes tyynellä koskella, kun veden pinnassa oli satoja pieniä tuomenkukkia. Näimme myös pari pientä poikaa äiteineen ongella ja todella monia lintuja, ainakin sorsia ja västäräkkejä. Olen kai aikaisemminkin maininnut, ettei minussa ole ornitologin vikaa...
maanantai 23. toukokuuta 2011
Talkoot
Sunnuntai-aamuna meillä oli kello soimassa seitsemän maissa, jotta ehtisimme pyörälenkille ennen taloyhtiön talkoiden alkamista. Yhtiössämme on vain kuusi asuntoa, ja talkoihin on sellainen ihan positiivinen pikku pakko osallistua. Ajelimme siis Peten kanssa Bemböleen ja sieltä Tour de Helsingin reittiä Velskolaan ja Lepsämään, kunnes käännyimme takaisin ja ajoimme samaa reittiä takaisin. Keli oli mitä parhain pyöräilemiseen, ja varsinkiin ajaessamme kotiinpäin tuli paljon muita pyöräilijöitä vastaan. Kunnarlantiellä on asfaltti jo aika huonossa kunnossa. Kahdestaan siinä on vielä ihan ok ajella, mutta Tour de Helsingissä pitää olla siellä varovainen, jos ei railoja sitä ennen korjata.
Kotiin tultuamme kävin vielä 15 minuutin lyhyellä lenkillä. Just ja just ehdin käydä suihkussa ja syödä pari leipää ennen talkoiden alkua. Kamala nälkä ehti tulla siinä kukkapenkkejä kitkiessä, ja kun ruokailun aika koitti, söin vuoden todennäköisesti ainoan makkaran. Ihan hyvää se oli, mutta kyllä se yksi silti minulle riittää.
Kotiin tultuamme kävin vielä 15 minuutin lyhyellä lenkillä. Just ja just ehdin käydä suihkussa ja syödä pari leipää ennen talkoiden alkua. Kamala nälkä ehti tulla siinä kukkapenkkejä kitkiessä, ja kun ruokailun aika koitti, söin vuoden todennäköisesti ainoan makkaran. Ihan hyvää se oli, mutta kyllä se yksi silti minulle riittää.
lauantai 21. toukokuuta 2011
Kotikuntopiiri
Eilen oli taas kiire päivä, kun aamulla kävin uimassa Stadikalla, päivällä lounaslenkillä ja ajelin vielä tyämatkafillarilla kolmisenkymmentä kilsaa. Normaalin työmatkan lisäksi ajoin töistä Uunisaareen ja sieltä rantoja pitkin Länsiväylän viertä kotiin. Mahtava keli olli uida, juosta ja pyöräillä. Töölönlahdella oli lenkin aikaan juuri alkamassa joku yritysmaratonviesti. Juttelimme lenkkikaverien kanssa, että ensi vuonna olisi siihen tosi kiva osallistua. Iltasella piti Espalla ja Kauppatorin liepeillä varoa kuvia ottavia turisteja, heitä oli todella paljon liikkeellä. Taitaa kaupungissa olla jotain risteilyaluksia.
Heltri cupin duathlon ajettiin tänään Kuusijärvellä, ja olin siellä toimitsijana. Pääsin sentään itsekin liikkumaan, kun tein kotikuntopiirin illalla. Alkuun ja loppuun lisäsin vähän pitoja.
Heltri cupin duathlon ajettiin tänään Kuusijärvellä, ja olin siellä toimitsijana. Pääsin sentään itsekin liikkumaan, kun tein kotikuntopiirin illalla. Alkuun ja loppuun lisäsin vähän pitoja.
 |
| Pienen alkuhässäkän jälkeen Pete sai tietotekniikan tukemaan harjoittelua. |
 |
| Selkäliike |
 |
| Päkiähyppy |
torstai 19. toukokuuta 2011
Jeah - urheilua työajalla!
Kaikissa hyvissä projekteissa on aina kick-off, ja töissä pääsin mukaan yhteen hyvään projektiin. Kerrankin oli minulle mieleinen ohjelma kick-offissa: melontaa Vuosaaressa. Ajelimme bussilla melkein suoraan rantaan, puimme päälle kaikki tarvittavat releet ja meloimme Malkasaareen kahvittelemaan. Vastatuuli oli melko kova, sadetta ripsi niskaan, kajakki keinui aalloilla ja välillä tuntui, etten päässyt eteenpäin. Vähän samanlainen fiilis oli kuin talvipyöräilyssä, että olosuhteet ovat mitä ovat mutta tässä sitä vaan mennään ja mahtavalta tuntuu. Kahvittelun jälkeen meloimme saman matkan myötätuuleen, mikä tuntui paljon helpommalta ja vauhdikkaammalta. Aktiivista melonta-aikaa kertyi noin tunti.
Selkä ei ollut melonnasta moksiskaan, pikemminkin tuntui että vatsa- ja selkälihaksia tuli harjoitettua ihan optimaalisella tavalla kun koko yläkroppa piti saada liikkeeseen. Varmasti lähden uudelleen melomaan, niin kiva oli ensikosketus tähän lajiin. Taas yksi uusi juttu, jota olisi kiva tehdä koko perheen kesken.
Selkä ei ollut melonnasta moksiskaan, pikemminkin tuntui että vatsa- ja selkälihaksia tuli harjoitettua ihan optimaalisella tavalla kun koko yläkroppa piti saada liikkeeseen. Varmasti lähden uudelleen melomaan, niin kiva oli ensikosketus tähän lajiin. Taas yksi uusi juttu, jota olisi kiva tehdä koko perheen kesken.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Kehitystä
Liityin Helsinki Triathloniin reilu vuosi sitten aavistamatta yhtään etukäteen kuinka paljon iloa ja hyötyä siitä olisi. Olin joutunut jättämään juoksemisen ja aloittanut uintitekniikan opettelun muutama kuukausi aikaisemmin. Heltrin kautta olen ennenkaikkea tutustunut moniin todella mukaviin ihmisiin, oppinut paljon treenailusta ja päässyt mukaan hienoihin yhteistreeneihin, seuran harjoituskisoihin ja jo parillekin leirille.
Nyt kun olen vuoden päivät treenaillut, olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen mitä ja miten harjoittelen. Kun niitä harjoitustunteja nyt kertyy, olisi kiva tietää tekevänsä oikeita asioita. Ostin Joe Frielin kirjan, tilasin hänen Twitter-feedinsä ja selailin ulkomaisia harjoitustietoutta pullistelevia nettisivustoja mutta en kaikesta saatavilla olevasta tiedosta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) ole päässyt harjoitteluohjelman suunnittelussa eteenpäin. Niipä pyysin apua Jupikselta, joka ilokseni suostui auttamaan sekä minua että Peteä. Yhteistyö on vasta alussa ja hakee vielä muotoaan, mutta olen varma, että se on meille molemmille tosi hyvä juttu!
Eilen ohjelmassa oli 40 minuutin rauhallinen juoksu, ja kävimmekin Laajalahden luonnonsuojelualueella juoksemassa polkuja ja pitkospuita. Selälle on tainnut viime päivien aikana tulla liikaa rasitusta ja se kipeytyi illalla. Tänään oli vähän vaikea istua koko päivä koneen äärellä, ja päätinkin siksi pitää tänään lepopäivän. Pyöräilemäänkään en voi mennä, kun kypärä on hajonnut. En yhtään tiedä, missä vaiheessa sen olen johonkin kolauttanut, mutta pala irtosi enkä vielä ole ehtinyt hankkia uutta.
Kaiken kukkuraksi jääkaappimme termostaatti hajosi, ja vain sen kaksi alinta laatikkoa pysyy jotenkuten viileänä. Korjaaja kävi sitä jo perjantaina katsomassa, mutta ei voinut korjata sitä paikan päällä. Kaappi pitää viedä pajalle pariksi viikoksi, ja siksi aikaa saamme toivottavasti varakaapin. Vielä ei ole korjausliikkeestä mitään kuulunut, toivottavasti eivät ole meitä unohtaneet ja tulevat hakemaan kaapin piakkoin. Siihen saakka meillä käydään joka päivä kaupassa ja ruokavalikoima on normaalia rajatumpi.
Täällä siis istun nälissäni kotona enkä pääse treenaamaan, vaikka mieli tekisi. Ja loppuun hymiö.
Nyt kun olen vuoden päivät treenaillut, olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen mitä ja miten harjoittelen. Kun niitä harjoitustunteja nyt kertyy, olisi kiva tietää tekevänsä oikeita asioita. Ostin Joe Frielin kirjan, tilasin hänen Twitter-feedinsä ja selailin ulkomaisia harjoitustietoutta pullistelevia nettisivustoja mutta en kaikesta saatavilla olevasta tiedosta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) ole päässyt harjoitteluohjelman suunnittelussa eteenpäin. Niipä pyysin apua Jupikselta, joka ilokseni suostui auttamaan sekä minua että Peteä. Yhteistyö on vasta alussa ja hakee vielä muotoaan, mutta olen varma, että se on meille molemmille tosi hyvä juttu!
Eilen ohjelmassa oli 40 minuutin rauhallinen juoksu, ja kävimmekin Laajalahden luonnonsuojelualueella juoksemassa polkuja ja pitkospuita. Selälle on tainnut viime päivien aikana tulla liikaa rasitusta ja se kipeytyi illalla. Tänään oli vähän vaikea istua koko päivä koneen äärellä, ja päätinkin siksi pitää tänään lepopäivän. Pyöräilemäänkään en voi mennä, kun kypärä on hajonnut. En yhtään tiedä, missä vaiheessa sen olen johonkin kolauttanut, mutta pala irtosi enkä vielä ole ehtinyt hankkia uutta.
Kaiken kukkuraksi jääkaappimme termostaatti hajosi, ja vain sen kaksi alinta laatikkoa pysyy jotenkuten viileänä. Korjaaja kävi sitä jo perjantaina katsomassa, mutta ei voinut korjata sitä paikan päällä. Kaappi pitää viedä pajalle pariksi viikoksi, ja siksi aikaa saamme toivottavasti varakaapin. Vielä ei ole korjausliikkeestä mitään kuulunut, toivottavasti eivät ole meitä unohtaneet ja tulevat hakemaan kaapin piakkoin. Siihen saakka meillä käydään joka päivä kaupassa ja ruokavalikoima on normaalia rajatumpi.
Täällä siis istun nälissäni kotona enkä pääse treenaamaan, vaikka mieli tekisi. Ja loppuun hymiö.
 |
| Kumisee tyhjyyttään. Ja on lämmin. |
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Leireilyä
Torstain kirjoitus kommentteineen on näköjään edelleen hävyksissä. Blogger on lupaillut Twitterissä palauttavansa kaikki postaukset kommentteineen tämän viikonlopun aikana, eli kaipa se sieltä joskus esille pullahtaa.
Perjantaina jätimme lapset ensimmäistä kertaa yöksi kahdestaan kotiin ja lähdimme Vierumäelle Heltrin kevätleirille. Lapset olivat vain yhden yön kahdestaan ja menivät lauantaina papalle yökylään. Kamala ruuhka oli Kehä ykkösellä, mutta ehdimme nippanappa majoittua Ilkkaan ennen 17.30 alkanutta juoksutekniikkatreeniä. Alkuun tehtiin polvennostokävelyä, pakarajuoksua ja kaikkea muuta tuttua, lopussa vähän vaikeampia juttuja eli kuopsauksia ja konkkausta. Konkkauksessa hypitään yhdellä jalalla niin, että jalka osuu ilmassa pakaraan. Melkein mahdotonta minulle, joka toinen onnistui jotenkuten toisella jalalla, toisella ei mitään tekoa.
Tekniikkatreenin jälkeen juostiin conconi-testi. Vauhtia lisättiin aina joka kierroksella (400 m), ja sykkeet huudettiin aikaa ottavalle kaverille. Vaikka juoksinkin hitaamman alkuvauhdin ryhmässä, vauhti taisi olla minulle sittenkin liikaa. Jaksoin juosta viisi kierrosta, enkä oikein saanut testituloksesta mitään selville. Illalla testin purkutilaisuudessa kiisteltiin siitä, selviääkö testin avulla aerobinen vai anaerobinen kynnys ja kuinka luotettava tämä menetelmä nyt oikeastaan onkaan. Minulle selvisi ainakin, että juoksuvauhtini on tuossa porukassa hidas, ja että nopeasti alkaa puuskututtamaan. Se oli tietenkin positiivista, että ylipäätään pystyin juoksemaan.
Lauantaina osallistuin kokeneiden uimarien harjoitukseen heti aamusta. Vähän mietin, riittääkö vauhti kokeneiden ryhmään, mutta hyvinhän se riitti se kun uin laitimmaisella, hitaampien radalla. Uimme Kristan tekemää monipuolista ohjelmaa yhteensä 4200 metriä. Uinti päättyi 6x25 sprintteihin, jotka uitiin pareittain täysiä. Parini oli seurakaveri, jonka kanssa nousimme samaan aikaan järvestä jo Kiskossa viime vuonna. Kiva vauhtitreeni.
Ennen lounasta ohjelmassa oli luento pyörän huollosta. Kaikki hommat ovat sellaisia, että niistä voisi itsekin selvitä, ja Youtubesta löytyy kuulemma tosi hyviä videoita. Saas nähdä pystynkö huoltamaan pyörää itse. Ainakin osaan pitää sen jo puhtaana.
Iltapäivällä meillä oli sama pyörä-juoksu -treeni kuin viimekin vuonna; pyörällä maantiellä 30 minuuttia, juoksua radalla 10 minuuttia kolme kertaa. Tänä vuonna tuuli oli lähtiessä vastainen, ja harjoitus tuntui mukavalta. Kovaa meni pyöriä taas ohi mennessä ja tullessa, mutta pystyin taas juoksemaan ne kymmenminuttiset pyöräilyjen välissä. Kädet tuppasivat tippumaan, yritin keskittyä niihin.
Illalla oli vielä luento intervalliharjoittelusta ja venyttelyjä, sen jälkeen olinkin jo ihan valmis lähtemään nukkumaan.
Tänään sunnuntaina kävin parin seurakaverin kanssa avaamassa avovesiuintikauden. Vaikea arvioida uitua matkaa, ehkäpä noin 250 metriä uitiin 18 minuutissa. Märkäpuvun ja neopreenihatun lisäksi minulla oli myös neopreenisukat ja ne olivat loistavat; pysyivät hyvin jalassa ja pitivät ne lämpiminä. Alussa oli taas tosi vaikea puhaltaa ilmaa veteen, liekö joku primitiivireaktio kun se oli niin kamalan kylmää. Kaikkeen tottuu tai ainakin turtuu.
Uinnin jälkeen olikin jo kiire lähteä maantieajelulle. Lähdimme Peten kanssa 25 km/h-ryhmään ajamaan 90 kilsan lenkkiä. Välillä käytiin kaffella ja pari muutakin pysähdystä tehtiin. Sports Trackerin mukaan keskari oli vajaat 24, mutta Peten pyörän mittarin mukaan se oli jopa 25,3. Ehkä jotain epätarkkuutta pysähdysten yhteydessä? Pyöräileminen oli ihan mahtavaa, kun päästiin Jaalan ohi ja ajamaan Heinolan suuntaan tasaiselle hyvälle asfaltille myötätuuleen. Tuuli suhisee korvissa, ja jalat pyörivät, pyörä hyrisee. Ylämäissä sitten tietysti tuntuivat eiliset juoksut ja ajelut. Pyöräilyn jälkeen juoksimme pari kilsaa radalla. Yllättävän helpolta tuntui juoksu.
Nyt on kroppa kyllä saanut sellaiset määrät uutta ärsykettä, että superkompensaatiota voi odotella lepäillen ainakin päivän tai ehkä kaksi.
Perjantaina jätimme lapset ensimmäistä kertaa yöksi kahdestaan kotiin ja lähdimme Vierumäelle Heltrin kevätleirille. Lapset olivat vain yhden yön kahdestaan ja menivät lauantaina papalle yökylään. Kamala ruuhka oli Kehä ykkösellä, mutta ehdimme nippanappa majoittua Ilkkaan ennen 17.30 alkanutta juoksutekniikkatreeniä. Alkuun tehtiin polvennostokävelyä, pakarajuoksua ja kaikkea muuta tuttua, lopussa vähän vaikeampia juttuja eli kuopsauksia ja konkkausta. Konkkauksessa hypitään yhdellä jalalla niin, että jalka osuu ilmassa pakaraan. Melkein mahdotonta minulle, joka toinen onnistui jotenkuten toisella jalalla, toisella ei mitään tekoa.
Tekniikkatreenin jälkeen juostiin conconi-testi. Vauhtia lisättiin aina joka kierroksella (400 m), ja sykkeet huudettiin aikaa ottavalle kaverille. Vaikka juoksinkin hitaamman alkuvauhdin ryhmässä, vauhti taisi olla minulle sittenkin liikaa. Jaksoin juosta viisi kierrosta, enkä oikein saanut testituloksesta mitään selville. Illalla testin purkutilaisuudessa kiisteltiin siitä, selviääkö testin avulla aerobinen vai anaerobinen kynnys ja kuinka luotettava tämä menetelmä nyt oikeastaan onkaan. Minulle selvisi ainakin, että juoksuvauhtini on tuossa porukassa hidas, ja että nopeasti alkaa puuskututtamaan. Se oli tietenkin positiivista, että ylipäätään pystyin juoksemaan.
Lauantaina osallistuin kokeneiden uimarien harjoitukseen heti aamusta. Vähän mietin, riittääkö vauhti kokeneiden ryhmään, mutta hyvinhän se riitti se kun uin laitimmaisella, hitaampien radalla. Uimme Kristan tekemää monipuolista ohjelmaa yhteensä 4200 metriä. Uinti päättyi 6x25 sprintteihin, jotka uitiin pareittain täysiä. Parini oli seurakaveri, jonka kanssa nousimme samaan aikaan järvestä jo Kiskossa viime vuonna. Kiva vauhtitreeni.
Ennen lounasta ohjelmassa oli luento pyörän huollosta. Kaikki hommat ovat sellaisia, että niistä voisi itsekin selvitä, ja Youtubesta löytyy kuulemma tosi hyviä videoita. Saas nähdä pystynkö huoltamaan pyörää itse. Ainakin osaan pitää sen jo puhtaana.
Iltapäivällä meillä oli sama pyörä-juoksu -treeni kuin viimekin vuonna; pyörällä maantiellä 30 minuuttia, juoksua radalla 10 minuuttia kolme kertaa. Tänä vuonna tuuli oli lähtiessä vastainen, ja harjoitus tuntui mukavalta. Kovaa meni pyöriä taas ohi mennessä ja tullessa, mutta pystyin taas juoksemaan ne kymmenminuttiset pyöräilyjen välissä. Kädet tuppasivat tippumaan, yritin keskittyä niihin.
Illalla oli vielä luento intervalliharjoittelusta ja venyttelyjä, sen jälkeen olinkin jo ihan valmis lähtemään nukkumaan.
Tänään sunnuntaina kävin parin seurakaverin kanssa avaamassa avovesiuintikauden. Vaikea arvioida uitua matkaa, ehkäpä noin 250 metriä uitiin 18 minuutissa. Märkäpuvun ja neopreenihatun lisäksi minulla oli myös neopreenisukat ja ne olivat loistavat; pysyivät hyvin jalassa ja pitivät ne lämpiminä. Alussa oli taas tosi vaikea puhaltaa ilmaa veteen, liekö joku primitiivireaktio kun se oli niin kamalan kylmää. Kaikkeen tottuu tai ainakin turtuu.
Uinnin jälkeen olikin jo kiire lähteä maantieajelulle. Lähdimme Peten kanssa 25 km/h-ryhmään ajamaan 90 kilsan lenkkiä. Välillä käytiin kaffella ja pari muutakin pysähdystä tehtiin. Sports Trackerin mukaan keskari oli vajaat 24, mutta Peten pyörän mittarin mukaan se oli jopa 25,3. Ehkä jotain epätarkkuutta pysähdysten yhteydessä? Pyöräileminen oli ihan mahtavaa, kun päästiin Jaalan ohi ja ajamaan Heinolan suuntaan tasaiselle hyvälle asfaltille myötätuuleen. Tuuli suhisee korvissa, ja jalat pyörivät, pyörä hyrisee. Ylämäissä sitten tietysti tuntuivat eiliset juoksut ja ajelut. Pyöräilyn jälkeen juoksimme pari kilsaa radalla. Yllättävän helpolta tuntui juoksu.
Nyt on kroppa kyllä saanut sellaiset määrät uutta ärsykettä, että superkompensaatiota voi odotella lepäillen ainakin päivän tai ehkä kaksi.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Lepoa
Tiistaista on tullut minulle tosi aktiivinen liikuntapäivä. Vielä toukokuun loppuun saakka jatkuu työpaikalla aamupilates, sen jälkeen aion käydä pari kertaa saman ohjaajan tunnilla Kruunuhaassa hot-pilateksessa perjantai-aamuisin seitsemältä. Ennen pilatesta ehdin tehdä pari penkkipunnerrussarjaa (pelkällä tangolla) ja selkäjumpan. Puolitoista tuntia vierähti salilla ja pilateksessa, ja työmatkapyöräilyt vielä päälle. Tein reittiennätyksen, tunti ja kolme minuuttia edestakaisin. Kevyesti kulki t-paidassa ja shortseissa.
Illemmalla kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Samalle radalle pulahti muuten se vaalea kaveri, jonka lämmittely viime viikolla kiinnitti tehokkaasti huomiomme. Sama kuvio jatkui tälläkin viikolla, eikä hänen saapumisensa jäänyt nytkään huomiotta. Sopuisasti mahduimme tietenkin samalle radalle kaikki kolme.
Tänään keskiviikkona olen pitänyt lepopäivän, kun pitää kerätä voimia Vierumäen-leiriä varten. Ihan mahtava viikonloppu tulossa!
Illemmalla kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Samalle radalle pulahti muuten se vaalea kaveri, jonka lämmittely viime viikolla kiinnitti tehokkaasti huomiomme. Sama kuvio jatkui tälläkin viikolla, eikä hänen saapumisensa jäänyt nytkään huomiotta. Sopuisasti mahduimme tietenkin samalle radalle kaikki kolme.
Tänään keskiviikkona olen pitänyt lepopäivän, kun pitää kerätä voimia Vierumäen-leiriä varten. Ihan mahtava viikonloppu tulossa!
maanantai 9. toukokuuta 2011
Kisasuunnitelmia
Päätin sittenkin jättää lähtemättä Pirkan pyöräilyyn kesäkuun alussa, kun aloin miettiä reissuun liittyviä yksityiskohtia: Tampereelle olisi pitänyt lähteä jo lauantaina ja jäädä hotelliin yöksi tai sitten anivarhain sunnuntai-aamuna. Poikamme on ko. viikon leirillä, ja palaa kotiin lauantaina, 16. syntymäpäivänään. Tuntuu vähän liian hankalalta ja epäsopivalta se Tampereen reissu juuri sinä viikonloppuna. Pitkä lenkki on kuitenkin paljon helpompi ajaa joko täällä Espoossa tai mökillä, eikä silloin tarvitse istua autossa montaa tuntia.
Lauantaina kävimme lasten kanssa kannustamassa Peteä Helsinki City Runilla. Juoksu meni lähes minuutilleen kuten Pete oli kaavaillutkin, loppuaika oli 1.48 ja osia. Onnittelut mahtavasta juoksusta oppimiehelle!
Heti HCR:n jälkeen lähdimme ajamaan mökille. Pysähdyimme Lohjan ABC:llä ruokaostoksilla, kun emme halunneet jättää ruokakasseja moneksi tunniksi lämpimään autoon odottamaan. Kaikkea löytyi, ja porukkaa riitti kuten siellä aina.
Eilen kävimme Peten kanssa yhdessä lenkillä, ja yritin kovasti opetella uutta juoksutyyliä. Juoksimme 6-7 kilsaa, 42 minuuttia. Ihan tarkkaa lukemaa minulla ei ole, kun olin niin viikonloppumoodissa että kännykkä unohtui. Sykemittaristakaan ei ollut kamalasti iloa, kun se tilttasi kesken matkan. Lukemat vain jämähtivät, eikä kellokaan enää käynyt. Tämä taisi olla jo kolmas kerta, kun niin käy. Pete kyllä pari kertaa huomautti minulle niistä käsistä että isompaan koukkuun vaan. Uusi juoksutyyli tuntui aktiivisemmalta ja askel sopivan lyhyeltä. Juoksu tuntui pohkeissakin eri tavalla kuin aikaisemmin.
Päivän kruunasi tyttäreni leipoma, todella maukas äitienpäiväkakku. Kakun syömisessä auttoivat myös oma äitini miehineen ja mökkinaapurit. Niin herkkua oli, että kaikki meni!
Lauantaina kävimme lasten kanssa kannustamassa Peteä Helsinki City Runilla. Juoksu meni lähes minuutilleen kuten Pete oli kaavaillutkin, loppuaika oli 1.48 ja osia. Onnittelut mahtavasta juoksusta oppimiehelle!
 |
| Kannustusjoukot |
 |
| 5179 on Pete. |
Eilen kävimme Peten kanssa yhdessä lenkillä, ja yritin kovasti opetella uutta juoksutyyliä. Juoksimme 6-7 kilsaa, 42 minuuttia. Ihan tarkkaa lukemaa minulla ei ole, kun olin niin viikonloppumoodissa että kännykkä unohtui. Sykemittaristakaan ei ollut kamalasti iloa, kun se tilttasi kesken matkan. Lukemat vain jämähtivät, eikä kellokaan enää käynyt. Tämä taisi olla jo kolmas kerta, kun niin käy. Pete kyllä pari kertaa huomautti minulle niistä käsistä että isompaan koukkuun vaan. Uusi juoksutyyli tuntui aktiivisemmalta ja askel sopivan lyhyeltä. Juoksu tuntui pohkeissakin eri tavalla kuin aikaisemmin.
Päivän kruunasi tyttäreni leipoma, todella maukas äitienpäiväkakku. Kakun syömisessä auttoivat myös oma äitini miehineen ja mökkinaapurit. Niin herkkua oli, että kaikki meni!
 |
| Leipoja ja kakku. |
lauantai 7. toukokuuta 2011
Palautetta juoksutekniikasta
Osallistuimme Peten kanssa triathlonseuran junailemaan juoksun videokuvaukseen Esport Arenassa. Sen veti James Dunne, erittäin mukavan ja pätevän oloinen britti. Pienen alkulämmittelyn jälkeen juoksimme jonossa pk-vauhtia videokameran ohi ja sen jälkeen toisen kerran huomattavasti kovemmalla vauhdilla. Juoksupyrähdysten jälkeen keräännyimme yhteen katsomaan videoita ja kuulemaan kommentteja.
Minulla ensimmäinen korjattava asia olivat kädet, ne olivat sivulla melkein suorana. Käsien pitäisi olla noin 90 asteen kulmassa, ja kyllä se uudelleen kokeillessa ihan hyvältä tuntui sekin. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tekniikkakin muuttuu juoksuvauhdin muuttuessa. Hitaammin juostessa minulla (ja Petellä) jalan etupuolen lihakset (etureidet, lonkan koukistajat) tekevät melkein kaiken työn. Kovempaa juostessa myös jalan takaosan lihakset alkavat töihin ja kantapää nousee takana kivasti ylöspäin kuten pitääkin. Tavoite on, että hitaammallakin vauhdilla saisin aktivoitua jalan takaosankin lihakset hommiin. Tähän opittiin yksi täsmädrillikin: juostessa kiinnitettiin huomiota myös pohkeisiin ja takareisiin ja pyrittiin nostamaan hieman kantapäätä ylöspäin. Silloin polvi nousee eteen ja ylös kuin itsestään.
Toisessa harjoituksessa keskityttiin lantion asentoon ja syviin lihaksiin: seisoimme yhdellä jalalla hieman eteenpäin kallistuneena (5-10 astetta) ja hyppelimme rataviivan ylitse valmiina pysähtymään heti käskystä. Pysähtymään pitäisi pystyä huojumatta.
Kolmannessa harjotuksessa keskityttiin käteen ja siihen miten ne juoksua rytmittävät. Juoksimme siinä kädet ihan normaalisti, sitten tuplanopeudella ja hidastettuna Baywatch-tyyliin ja olihan se helppo huomata miten juoksun kadenssi heti muuttui vastaavasti. Käsiä kannattaa siis käyttää hyväksi!
Lopuksi juoksimme vielä kerran radan ympäri ja huomasin selvästi, miten askel lyheni ja ryhtikin varmaan koheni, kun yritin aktivoida jalan takareisiä ja pohkeita ja pitää kädetkin hyvässä kulmassa aktiivisesti mukana. Selällekin tulee paljon pienempi tärähdys, kun kantapää osuu maahan vartalon alla eikä edessä.
Jamesilla on muutamia videoita myös YouTubessa. Tähän hätään en löytänyt näitä meidän drillejä, mutta dynaamisen alkulämmittelyn kylläkin: http://www.youtube.com/watch?v=CQEe7bSHg6o
Kohta on jo aika lähteä katsomaan Helsinki City Runia! Ihan uudelle mielenkiinnolla on kiva tarkkailla myös juoksutekniikkaa. Tsemppiä kaikille juoksijoille!
Minulla ensimmäinen korjattava asia olivat kädet, ne olivat sivulla melkein suorana. Käsien pitäisi olla noin 90 asteen kulmassa, ja kyllä se uudelleen kokeillessa ihan hyvältä tuntui sekin. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tekniikkakin muuttuu juoksuvauhdin muuttuessa. Hitaammin juostessa minulla (ja Petellä) jalan etupuolen lihakset (etureidet, lonkan koukistajat) tekevät melkein kaiken työn. Kovempaa juostessa myös jalan takaosan lihakset alkavat töihin ja kantapää nousee takana kivasti ylöspäin kuten pitääkin. Tavoite on, että hitaammallakin vauhdilla saisin aktivoitua jalan takaosankin lihakset hommiin. Tähän opittiin yksi täsmädrillikin: juostessa kiinnitettiin huomiota myös pohkeisiin ja takareisiin ja pyrittiin nostamaan hieman kantapäätä ylöspäin. Silloin polvi nousee eteen ja ylös kuin itsestään.
Toisessa harjoituksessa keskityttiin lantion asentoon ja syviin lihaksiin: seisoimme yhdellä jalalla hieman eteenpäin kallistuneena (5-10 astetta) ja hyppelimme rataviivan ylitse valmiina pysähtymään heti käskystä. Pysähtymään pitäisi pystyä huojumatta.
Kolmannessa harjotuksessa keskityttiin käteen ja siihen miten ne juoksua rytmittävät. Juoksimme siinä kädet ihan normaalisti, sitten tuplanopeudella ja hidastettuna Baywatch-tyyliin ja olihan se helppo huomata miten juoksun kadenssi heti muuttui vastaavasti. Käsiä kannattaa siis käyttää hyväksi!
Lopuksi juoksimme vielä kerran radan ympäri ja huomasin selvästi, miten askel lyheni ja ryhtikin varmaan koheni, kun yritin aktivoida jalan takareisiä ja pohkeita ja pitää kädetkin hyvässä kulmassa aktiivisesti mukana. Selällekin tulee paljon pienempi tärähdys, kun kantapää osuu maahan vartalon alla eikä edessä.
Jamesilla on muutamia videoita myös YouTubessa. Tähän hätään en löytänyt näitä meidän drillejä, mutta dynaamisen alkulämmittelyn kylläkin: http://www.youtube.com/watch?v=CQEe7bSHg6o
Kohta on jo aika lähteä katsomaan Helsinki City Runia! Ihan uudelle mielenkiinnolla on kiva tarkkailla myös juoksutekniikkaa. Tsemppiä kaikille juoksijoille!
perjantai 6. toukokuuta 2011
Suuri suu
Lounaslenkille pinkaistiin taas työkaverin kanssa. Ihan samat kaksi kierrosta kuin viime viikolla, mutta vähän nopeammin. Tässä linkki kaverin Sports Trackeriin, kun en omaa seurantaa ottanut mukaan. Toisen kierroksen alussa, ison alamäen jälkeen katsoin sykkeitä ja sanoinkin Martsalle, että pk-alueella mennään vaikka ajatuksena oli juosta vk-lenkki. Jotenkin se vauhti sen jälkeen sitten nousi...
Eilen työmatkapyöräilyn jälkeen ja tänään ennen juoksua tein kuntopiiristä tutun syvien lihasten testin, eihän siihen onneksi mene kuin juuri se kolme minuuttia!
Hieno ilma, hieno lenkki! Ja varmasti eniten vastaantulevia juoksijoita kuin kertaakaan aikaisemmin tänä vuonna. Jalkaan säteilee vähän hermokipua lenkin jälkeen, mutta se on pieni hinta mahtilenkistä hyvässä seurassa!
Eilen työmatkapyöräilyn jälkeen ja tänään ennen juoksua tein kuntopiiristä tutun syvien lihasten testin, eihän siihen onneksi mene kuin juuri se kolme minuuttia!
Hieno ilma, hieno lenkki! Ja varmasti eniten vastaantulevia juoksijoita kuin kertaakaan aikaisemmin tänä vuonna. Jalkaan säteilee vähän hermokipua lenkin jälkeen, mutta se on pieni hinta mahtilenkistä hyvässä seurassa!
torstai 5. toukokuuta 2011
Lisää uintikarkkia
Kävin Jani Sievisen tekniikkatunnilla, joka oli suunnattu jo vapaauintia osaaville. Oppilaita oli yhteensä kahdeksan, ja aika perussettiä mentiin; potkuja, tarzanuintia, tahdistusta, kädet nyrkissä, lisää potkuja, vaparia hitaasti ja kovempaa. Kovaa uidessa käsiveto jää kuulemma hieman vajaaksi, sitä voisi pidentää. Muuta kehitettävää ei tällä kertaa löytynyt, mutta ne uintini virheet näkyisivätkin paremmin vedestä ja videolta. Jani Sievinen ei muuten osaa kellua, se selvisi kun kelluin vähän ennen tunnin alkua. Hänen jalkansa painuvat kuulemma aina pohjaan. Ja toinenkin paljastus: hän hengittää vaparissa aina vain toiselta puolelta, vaikka osaa kyllä hengittää molemmilta puolilta.
Luulin, että tunnilla uitaisiin matkaa, ja siksi olin vähän pettynyt että ohjelmassa oli ihan perustekniikkadrillejä. Sellaiseksi tämä tunti oli melko hintava, 25 euroa. Ihan oma moka, en ollut tarpeeksi tarkkaan lukenut tuntikuvausta. Samalla hinnalla saa HelTrin uinnit koko kevääksi. Lisäksi Kristan treenit ovat paljon tämänpäiväisiä monipuolisempia. Toisaalta oli ihan kiva tavata uusia ihmisiä. Yksi nuori nainen oli lähdössä kesällä Swimtrek-reissulle Sardiniaan. Siinäpä ihan mahtava haave tuleville vuosille: avovesiuintia ohjatusti loman jokaisena päivänä jossain lämpimässä paikassa.
Työmatkalla pyöräillessäkin tutustuin yhteen uuteen ihmiseen. Minua ohittamassa ollut pyöräillijä jäikin rinnalle juttelemaan monen kilometrin ajaksi. Juteltiin pyöristä, pyöräilyistä ja tietenkin sairauksista. Hänellä oli Parkinsonin tauti, eikä hän siksi uskalla ajaa lukkopolkimilla, vaan pelkää ettei saisikaan niitä auki riittävän nopeasti tarpeen tullen. Taisi olla lääkäri matkalla Meilahteen.
Luulin, että tunnilla uitaisiin matkaa, ja siksi olin vähän pettynyt että ohjelmassa oli ihan perustekniikkadrillejä. Sellaiseksi tämä tunti oli melko hintava, 25 euroa. Ihan oma moka, en ollut tarpeeksi tarkkaan lukenut tuntikuvausta. Samalla hinnalla saa HelTrin uinnit koko kevääksi. Lisäksi Kristan treenit ovat paljon tämänpäiväisiä monipuolisempia. Toisaalta oli ihan kiva tavata uusia ihmisiä. Yksi nuori nainen oli lähdössä kesällä Swimtrek-reissulle Sardiniaan. Siinäpä ihan mahtava haave tuleville vuosille: avovesiuintia ohjatusti loman jokaisena päivänä jossain lämpimässä paikassa.
Työmatkalla pyöräillessäkin tutustuin yhteen uuteen ihmiseen. Minua ohittamassa ollut pyöräillijä jäikin rinnalle juttelemaan monen kilometrin ajaksi. Juteltiin pyöristä, pyöräilyistä ja tietenkin sairauksista. Hänellä oli Parkinsonin tauti, eikä hän siksi uskalla ajaa lukkopolkimilla, vaan pelkää ettei saisikaan niitä auki riittävän nopeasti tarpeen tullen. Taisi olla lääkäri matkalla Meilahteen.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Intro
Nyt jo toista päivää peräkkäin menin pyörällä töihin. Eilen lähdin matkaan shortseissa, ja vaikkei niissä ihan kamalan kylmä tullutkaan, laitoin tänään pitempää päälle. Niin rutinoitunut olen aamutoimissa, että eilen olin Olympiastadionin kulmalla klo 7:13, tänään vain minuuttia myöhemmin. Työmatkalla on toinenkin kiva virstanpylväs: jos ehdin Paciuksentien valoihin alle 18:ssa minuutissa, on hyvä vauhti päällä. Jos kaikki menee sopivasti, se on ainoa varsinainen pysähdys koko matkalla.
Aika paljon on jo pyöriä liikenteessä, eikä kaikki aina suju hienosti kuin Strömsössä. Tänäänkin Huopalahdessa 50-60 metriä edelläni ajoi 4 pyöräilijää koko kevyen liikenteen väylän leveydeltä niin, etteivät vastakkaisesta suunnasta tulevat meinanneet mahtua ajamaan lainkaan. Joku oli juuri alamäessä ohittamassa jotakuta, ja melkein kaikki olivat kääntymässä oikealle. Hyvä että kolarilta kuitenkin vältyttiin! Jälkipuheilta ja ihmettelyiltä ruotsiksi kuitenkaan ei...
Kävimme Peten kanssa hiljaisessa Mäkelänrinteessä vähän polskimassa. Tällainen oli setti:
alkuverra: 2x150 m, 100 m potkuja, 50 m 3 vetoa vaparia, 4 vetoa selkäuintia jne
4 x (2x25 tahdistus, 2x25 myyrä, 4x25 kiihdyttäen)
1x600 m vaparia
loppuverra 150 m
Just kun oltiin nousemassa altaasta asteli paikalle leveäharteinen, kapealanteinen, blondattu nuorimies, joka alkoi heti vimmatun käsien pyörittelyn, läpsyttelyn ja venyttelyn, päästipä muuutaman ähkäisynkin samalla. Hän teki kaikki liikkeet, jotka opimme triathlon-kurssilla ja vielä monen monta muuta. Niin hyvä oli intro, että pakkohan se oli jäädä katsomaan miten itse uinti häneltä sujui. Aika pitkään saimme siinä venytellä odotellen, että hän hyppäisi altaaseen. Ei tarvinnut pettyä - ihan uimarin menolta se uinti lopulta näytti.
Aika paljon on jo pyöriä liikenteessä, eikä kaikki aina suju hienosti kuin Strömsössä. Tänäänkin Huopalahdessa 50-60 metriä edelläni ajoi 4 pyöräilijää koko kevyen liikenteen väylän leveydeltä niin, etteivät vastakkaisesta suunnasta tulevat meinanneet mahtua ajamaan lainkaan. Joku oli juuri alamäessä ohittamassa jotakuta, ja melkein kaikki olivat kääntymässä oikealle. Hyvä että kolarilta kuitenkin vältyttiin! Jälkipuheilta ja ihmettelyiltä ruotsiksi kuitenkaan ei...
Kävimme Peten kanssa hiljaisessa Mäkelänrinteessä vähän polskimassa. Tällainen oli setti:
alkuverra: 2x150 m, 100 m potkuja, 50 m 3 vetoa vaparia, 4 vetoa selkäuintia jne
4 x (2x25 tahdistus, 2x25 myyrä, 4x25 kiihdyttäen)
1x600 m vaparia
loppuverra 150 m
Just kun oltiin nousemassa altaasta asteli paikalle leveäharteinen, kapealanteinen, blondattu nuorimies, joka alkoi heti vimmatun käsien pyörittelyn, läpsyttelyn ja venyttelyn, päästipä muuutaman ähkäisynkin samalla. Hän teki kaikki liikkeet, jotka opimme triathlon-kurssilla ja vielä monen monta muuta. Niin hyvä oli intro, että pakkohan se oli jäädä katsomaan miten itse uinti häneltä sujui. Aika pitkään saimme siinä venytellä odotellen, että hän hyppäisi altaaseen. Ei tarvinnut pettyä - ihan uimarin menolta se uinti lopulta näytti.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vappuajelu
Kävimme eilen Peten kanssa uimassa lähes tyhjässä Mäkelänrinteen uimahallissa Kristan tekemän treenin viime syyskuulta. Olen sen uinut jo muutaman kerran, ja aina on tuntunut yhtä kivalta. Ehkä siinä on hyvässä suhteessa drillejä ja uintia tai jotain. Tein välillä potkutreeneissä myös delffareita. Tykkään eniten kylkidelffareista, vaikka ne raskaalta tuntuvatkin.
Pitkän pyörälenkin vuoro oli tänään. Koska syke aina välillä karkailee myös pyöräillessä vk-alueelle, pistin tavoitteeksi ajaa koko matkan pk-alueella. Suurin piirtein siinä varmaan onnistuinkin, keskisyke oli 134. Alussa mittari näytti taas jotain ihme lukemia (181), mutta rauhoittui sekin sitten. Tuuli oli melko kovaa, mutta aurinko paistoi. Lenkillä oli mittaa kuutisenkymmentä kilsaa, keskivauhti oli 21,4 km/h. Pari geeliä ja pullon vettä otin, pysähdyksiä 0 (paitsi kun oli pakko valojen tai etuajo-oikeutettujen autojen vuoksi). Kauklahdessa ovat pyörätiet vieläkin vaiheessa, ja piti poukkoilla pyörätieltä ajotielle ja takaisin. Se oli vähän rasittavaa. Vieläkään en ole löytänyt tosi hyvää reittiä meiltä Vanhalle Turuntielle. Kaikissa tähänastisissa vaihtoehdoissa on aika paljon valoja ja joissakin jopa soratiepätkiä. Täytynee jatkaa etsimistä.
Palattuani kotipihalle koin pienen paniikkihetken, kun luulin avainteni pudonneen matkan varrelle avoimeksi jääneestä takataskusta. Mietin jo, että miten jaksaisin ajaa koko lenkin uudelleen niitä etsiskellen. Samassa nipussa on mulla kaikki; avaimet mökille, kotiin, autoon, pyörän lukkoon ja töihin. Olisi tullut melko kalliiksi ja hankalaksikin alkaa hankkia uutta settiä. Kun hädissäni huikkailin avainasiaa lapsille ovenraosta, tuli poikani onneksi sanomaan, että olin unohtanut avaimet pihalle ja Pete oli ne huomattuaan laittanut avaimet talteen. Huh helpotusta ja kiitos!
Lopuksi pyrähdin lähipuistossa 15 minuutin lenkin. Aika pahalta tuntui, kun lähdin juoksemaan melko kovaa, mutta kyllä se siitä tasaantui. Sports Trackerissä oli jotain häikkää enkä saanut juoksun tietoja talteen.
Pitkän pyörälenkin vuoro oli tänään. Koska syke aina välillä karkailee myös pyöräillessä vk-alueelle, pistin tavoitteeksi ajaa koko matkan pk-alueella. Suurin piirtein siinä varmaan onnistuinkin, keskisyke oli 134. Alussa mittari näytti taas jotain ihme lukemia (181), mutta rauhoittui sekin sitten. Tuuli oli melko kovaa, mutta aurinko paistoi. Lenkillä oli mittaa kuutisenkymmentä kilsaa, keskivauhti oli 21,4 km/h. Pari geeliä ja pullon vettä otin, pysähdyksiä 0 (paitsi kun oli pakko valojen tai etuajo-oikeutettujen autojen vuoksi). Kauklahdessa ovat pyörätiet vieläkin vaiheessa, ja piti poukkoilla pyörätieltä ajotielle ja takaisin. Se oli vähän rasittavaa. Vieläkään en ole löytänyt tosi hyvää reittiä meiltä Vanhalle Turuntielle. Kaikissa tähänastisissa vaihtoehdoissa on aika paljon valoja ja joissakin jopa soratiepätkiä. Täytynee jatkaa etsimistä.
Palattuani kotipihalle koin pienen paniikkihetken, kun luulin avainteni pudonneen matkan varrelle avoimeksi jääneestä takataskusta. Mietin jo, että miten jaksaisin ajaa koko lenkin uudelleen niitä etsiskellen. Samassa nipussa on mulla kaikki; avaimet mökille, kotiin, autoon, pyörän lukkoon ja töihin. Olisi tullut melko kalliiksi ja hankalaksikin alkaa hankkia uutta settiä. Kun hädissäni huikkailin avainasiaa lapsille ovenraosta, tuli poikani onneksi sanomaan, että olin unohtanut avaimet pihalle ja Pete oli ne huomattuaan laittanut avaimet talteen. Huh helpotusta ja kiitos!
Lopuksi pyrähdin lähipuistossa 15 minuutin lenkin. Aika pahalta tuntui, kun lähdin juoksemaan melko kovaa, mutta kyllä se siitä tasaantui. Sports Trackerissä oli jotain häikkää enkä saanut juoksun tietoja talteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)