Yhtä juhlaa

Tytär täyttää tänään 14 vuotta. Se ihan kamala klisee siitä, että aika kuluu nopeasti, todellakin pitää paikkansa. Pienestä kääröstä on ihan muutamassa vuodessa sukeutunut ihana teini. Vähän haikeana välillä muistelen menneitä pikkulapsivuosia, mutta osaan kyllä nauttia tästä uudesta vapaudestakin, kun voin taas tehdä enemmän omia juttuja. Niinpä herätin tyttären onnittelulaululla jo ennen puolta seitsemää, ja lähdin pyörälenkille.

Kalenteriin oli merkitty 3x10 min kisavauhtista 7 minuutin palautuksilla, joten ihan normityömatka oli liian lyhyt. En ole ihan varma, mikä se kisavauhtini nyt oikeastaan sitten on, mutta reipasta vauhtia menin. Lähdin ajelemaan maantiepyörällä Kehä ykköstä itään. Kehältä jatkoin Vihdintietä Pitäjänmäellä, siellä ajoin vähän Pitäjänmäentietä eestaas kun siinä on niin hyvä pyörätie ja ajoin vauhdilla ohi siitä, mistä pääsee radan varteen ajelemaan. Lopun matkaa ajoin radan vartta keskustaan. Sanomatalon kulmalla on taas menossa aikamoinen myllerrys, ja tarkkana saa olla muun liikenteen ja tiellä olevan soran kanssa. Aurinkoisessa aamussa oli kuitenkin tosi mukavaa polkea, ja ihan hyvin ehdin pilates-tunnillekin.

Kotiinpäin ajelin taas vähän eri reittiä välttääkseni soratiet. Kuusisaaressa oli ihan mielettömät ruuhkat todennäköisesti jonkun diplomaattijutun takia, ja oli kiva ohitella matelevia autojonoja. Kyllä se maantiepyörä vaan on ihan erilainen menopeli kuin hybridi, täytyy varmaan ottaa se mukaan työmatkalle vähän useammin. Kotona pesin pyörän ja rasvasin ketjut, vähän oli taas voimansiirtoon kerääntynyt töhnää.