Vappuajelu

Kävimme eilen Peten kanssa uimassa lähes tyhjässä Mäkelänrinteen uimahallissa Kristan tekemän treenin viime syyskuulta. Olen sen uinut jo muutaman kerran, ja aina on tuntunut yhtä kivalta. Ehkä siinä on hyvässä suhteessa drillejä ja uintia tai jotain. Tein välillä potkutreeneissä myös delffareita. Tykkään eniten kylkidelffareista, vaikka ne raskaalta tuntuvatkin.

Pitkän pyörälenkin vuoro oli tänään. Koska syke aina välillä karkailee myös pyöräillessä vk-alueelle, pistin tavoitteeksi ajaa koko matkan pk-alueella. Suurin piirtein siinä varmaan onnistuinkin, keskisyke oli 134.  Alussa mittari näytti taas jotain ihme lukemia (181), mutta rauhoittui sekin sitten. Tuuli oli melko kovaa, mutta aurinko paistoi.  Lenkillä oli mittaa kuutisenkymmentä kilsaa, keskivauhti oli 21,4 km/h. Pari geeliä ja pullon vettä otin, pysähdyksiä 0 (paitsi kun oli pakko valojen tai etuajo-oikeutettujen autojen vuoksi). Kauklahdessa ovat pyörätiet vieläkin vaiheessa, ja piti poukkoilla pyörätieltä ajotielle ja takaisin. Se oli vähän rasittavaa. Vieläkään en ole löytänyt tosi hyvää reittiä meiltä Vanhalle Turuntielle. Kaikissa tähänastisissa vaihtoehdoissa on aika paljon valoja ja joissakin jopa soratiepätkiä. Täytynee jatkaa etsimistä.

Palattuani kotipihalle koin pienen paniikkihetken, kun luulin avainteni pudonneen matkan varrelle avoimeksi jääneestä takataskusta. Mietin jo, että miten jaksaisin ajaa koko lenkin uudelleen niitä etsiskellen. Samassa nipussa on mulla kaikki; avaimet mökille, kotiin, autoon, pyörän lukkoon ja töihin. Olisi tullut melko kalliiksi ja hankalaksikin alkaa hankkia uutta settiä. Kun hädissäni huikkailin avainasiaa lapsille ovenraosta, tuli poikani onneksi sanomaan, että olin unohtanut avaimet pihalle ja Pete oli ne huomattuaan laittanut avaimet talteen. Huh helpotusta ja kiitos!

Lopuksi pyrähdin lähipuistossa 15 minuutin lenkin. Aika pahalta tuntui, kun lähdin juoksemaan melko kovaa, mutta kyllä se siitä tasaantui. Sports Trackerissä oli jotain häikkää enkä saanut juoksun tietoja talteen.