Pyörällä porukalla

Aamulla puoli yhdeksältä lähdimme Peten kanssa 11 hengen porukassa ajelemaan pitkää pyörälenkkiä Kivenlahden Teboililta. Alussa sovittiin, että pyritään alle kolmenkympin kilsavauhtiin, ja ihan hyvin siinä onnistuttiiin. Ajoimme 3 h 20 min, yhteensä 90 kilsaa.

Aamu oli pilvinen, mutta aika pian lähdettyämme myös aurinko tuli esiin. Olin laittanut vähän liikaa päälle, ainakin yhden paidan ja kenkien nopreenisuojat olisi voinut jättää pois. Varpailla oli tänään tosi lämmin! Reitti seuraili Giro d'Espoon maisemia, pääasiassa tiet olivat rauhallisia pikkuteitä ja maalaismaisemat todella upeita. Jotkut pätkät olivat tuttuja, mutta yleensä olin ajanut niitä toiseen suuntaan.

Tykkään ajaa ryhmässä, ja porukalla ajettaessa aikakin kuluu kuin huomaamatta. Kerran pysähdyttiin huoltotauolle pariksi minuutiksi, ja toisen kerran odoteltiin ehkä minuutin verran, kun yhdeltä ajajalta irtosivat ketjut. Syke pysyi pk-alueella pahimpia ylämäkiä lukuunottamatta, ja reidet alkoivat tuntua loppua kohti vähän väsyneiltä. Se tietysti myös kuulunee asiaan. Nyt löytyi myös hyvä reitti Kauklahdesta Kivenlahteen. Kauklahdesta Vanttilaan pääsee nyt upouutta tunnelia pitkin, mikä helpottaa aika paljon sujuvaa ajelua siellä päin.

Tässä kuvassa ollaan jo Espoon keskuksessa:

Kameran linssiin näyttää ilmaantuvan kosteutta takin selkätaskussa, täytyy varmaan etsiä sille jatkossa parempi paikka.

Länsiväyläjuoksun lyhempi matka oli muuten sittenkin 300 metriä ilmoitettua pitempi eli yhteenäsä 6,8 km! Ihmettelinkin, että kuinka se vauhti viimeisellä puolellatoista kilsalla hidastui niin paljon.

Kuntotestissä

Heti aamupuuron jälkeen lähdettiin Peten kanssa ajelemaan Pajulahteen testattaviksi. Luvassa oli sekä pyörä- että juoksutesti. Pyörällä haettiin sykekynnykset, ja juoksu tehtiin maksimiin saakka. Juoksussa mitattiin syke, laktaatit ja hengityskaasut. Testiin kuului myös verikokeita, joissa kaikki oli kunnossa. Hemoglobiini oli melko korkea, 143. Rasvaprosenttikin mitattiin ja sitä löytyi etenkin käsivarsien takaa (allit!) ja vyötäröltä, tietty.

Sovin Peten kanssa, että minut testataan ensin. Niinpä lämmittelyn jälkeen alkoi testaus. Muistaaksni ekat watit olivat 90, ja aina kolmen minuutin välein otetttiin laktaatit sormenpäästä ja nostettiin kuormaa 20 watilla. Tässä löydetyt kynnykset:

aerobinen kynnys:
syke/min 142
työ (W//kg) 2,2 (hyvä)
kuorma (W) 130

anaerobinen kynnys
syke/min 161
työ (W/kg) 2,9 (hyvä)
kuorma (W) 170

maksimi (arvioitu sykesuunnan mukaan)
syke/min 175
työ (W/kg) 3,8 (hyvä)
uupumiskuorma (W) 220

Kun pyörätestin tuloksia verrataan muihin Pajulahdessa testattujen harrastajatriathlonistien tuloksiin, ne ovat kautta linjan ihan hyvää tasoa. Jipii!

Pyöräilyn jälkeen vaihdoin kengät ja pääsin juoksemaan. Valjaat päälle, maski naamelle ja 2x4 neliömetrin kokoinen juoksumatto käyntiin. Maski ei tuntunut lainkaan niin pahalta kuin ennen testiä pelkäsin. Aloitettiin vauhdista 7 min 30 sek/km, ja syke oli jo valmiiksi aika korkealla. Samalla tavalla aina kolmen minuutin välein mitattiin laktaatit ja nostettiin vauhtia. Tältä näyttävät tulokset:

aerobinen kynnys
syke/min 159 (pitää pyöristää lenkeillä vähän alaspäin, koska alla oli pyörätesti)
VO2 ml/kg/min 37
kuorma min/km 6:40 (erinomainen)

anaerobinen kynnys
syke/min 169
VO2 ml/kg/min 42
kuorma min/km 5:27 (erinomainen)

maksimikestävyys
syke/min 175
VO2 ml/kg/min 46,2
max. vauhti min/km 4:47 (erinomainen)

Yllä tuloksia on verrattu samanikäisten kuntojuoksijoiden tuloksiin. Ja tähän loppuun lempilauseeni palauteraportista: "Kestävyysprofiili on tasapainoinen, joten edellytykset juoksukunnon kehittymiselle ovat erittäin hyvät. Harjoittelun painopiste kannattaa toistaiseksi pitää perus- ja vauhtikestävyysharjoittelussa. Maksimisuoritus on riittävä, jotta kynnysvauhdit voivat kehittyä."

Testi sujui mukavasti ja varmasti kokeneissa käsissä, ja tuloksetkin tulivat varmasti ennätysajassa samana päivänä! Hyvä mieli jäi, etenkin kun tulokset olivat odotuksia selvästi paremmat.

Kahden tunnin alituksen puolimaratonilla pitäisi kuulemma olla mahdollisuuksein rajoissa, katsotaan miten viikon päästä Helsinki City Runilla käy!

Ähkyn karttelua

Viikko on mennyt tosi nopeasti, ihanaa kun edessä on taas lämmin ja aurinkoinen viikonloppu! Olen huomenna menossa Peten kanssa Pajulahteen kuntotestiin, joten kevään viimeinen HelTri-kuntopiirikin jää väliin. Muutenkin on ollut liikuntojen kannalta rento viikko. Se on hyvä, koska muuten on kiirettä pitänytkin.

Tiistaina kävimme Arjan kanssa suunnistamassa Leppävaarassa. Tällä kertaa rata oli kyllä vähän turhankin helppo 2 km, ehkä harrastuksen jatkuessa haemme kovempia haasteita pitemmiltä ja vaikeammilta matkoilta. Hauskaa kuitenkin oli. Espoorasteille osallistui muitakn tuttuja, ja kurahousuporukkaakin oli heillä kannustusjoukoissaan. Söpöjä olivat, myös se yksi kuravettä juova pikkumies. Suunnistuksen jälkeen kävin vieälä vähän juoksemassa.

Keskiviikkona oli ihan mielettömän kaunis aamu, aurinko paistoi ja meri oli tyyni kun ajelin töihin. Oli niin upea keli, että melkein toivoin voivani ajella koko päivän. Paljon muitakin pyöräilijöitä oli liikkeellä, ja aina sitä yhtä paljon ilahtuu kun joku toinenkin näyttää kääntyessään suuntamerkkejä. Töiden jälkeen kävin kahvakuula-alkeiskurssin ja mokasin kyllä aika pahasti kun jouduin menemään sinne noin 40 minuuttia myöhässä. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut jäädä kokonaan pois, mutta kun tulin menneeksi niin yritin rimpuila mukana. Tehokkaaltahan se tuntui, mutta luulen, että minulla on ongelmia liikkeiden puhtaudessa. Antti Hagqvistin keppijumppaohjauksesta jäi mieleen, kun hän sanoi "vahvista lihasta, älä liikettä". Olen tainnut tehdä juuri tuota jälkimmäistä enemmänkin ja niin kävi nytkin kahvakuulaillessa, että selkä kipeytyi. Liikkeiden puhtaudessa on siis toivomisen varaa.

Eilen kävin työpäivän jälkeen ennen iltamenoa lyhyellä 35 minuutin lenkillä Töölönlahden ympäri. Aurinkoinen keli sattui taas, ja oli kiva törmätä rannalla pyöräilevään tuttuun. Iltameno olikin tosi erikoinen: yhden projektin päättäjäisjuhlat Andorrassa. Ravintolan isolla valkokankaalla (tila on entinen elokuvasali) pyöri elokuva "Big Night", ja meille tarjoiltiin osin samoja italialaisia ruokia ja ilmeisesti juomiakin kuin elokuvassa. Illallinen kesti nelisen tuntia, elokuva ei ihan niin kauan. Ruokalejeja oli antipastot mukaan lukien kuusi, ja siihen vielä päälle teet ja konvehdit. Teki pahaa jättää ruokaa, mutta mitenkään en olisi voinut jaksaa syödä kaikkea. Tuntui vähän tuhlaukselta. Konsepti oli mielenkiintoinen, mutta välillä en oikein tiennyt olisiko katsellut elokuvaa, syönyt vai seurustellut muiden vieraiden kanssa. Ei sitä elokuvaa sitten lopulta niin paljon tullut seurattuakaan - hyvä että Wikipediasta löytyi leffan juonen kuvaus.

Länsiväyläjuoksu 2012

Tänään osallistuin Länsiväyläjuoksun lyhyemmälle matkalle, pituudeltaan 6,5 km. Erilaisia strategioitakin olin vähän etukäteen mietiskellyt. Ensin ajattelin lähteä Peten peesiin, mutta se olisi varmaan ollut tyhmää, kun en vedoissakaan pysy hänen perässään. Seuraavaksi mieleen tuli lähteä vaan täysillä ja katsoa miten pitkälle jaksaa. Melko huono vaihtehto sekin. Lopulta päädyin juoksemaan tutusti sykkeen mukaan. Päätin, etten anna sen nousta yli 175:n ja että alussa yritän pitää sen mieluummin välillä 165-170. Lähdin tavoittelemaan alle 40 minuutin aikaa. Mitä enemmän alle, sen parempi.

Ensimmäisen kilometrin yritin ottaa rauhallisesti reitin alussa olevan ylämäen vuoksi. Petekin oli siitä jo ennen kisaa varoitellut ja olen sen itsekin lenkillä monta kertaa ylös juossut. Ensimmäiset sadat metrit näin Peten selän joitakin kymmeniä metrejä edessäni ja se vähän auttoikin siihen, etten lähtenyt riuhtomaan. Mäen päällä kilsa tuli täyteen, ja se taittui lopulta aika helposti aikaan 5.22. Toisen kilometrin täyttymistä en huomannutkaan, siihen ja kolmanteen kilsaan kului aikaa melkein 10 minuuttia. Tässä vaiheessa alkoi tuntua jo melko pahalta. Varsinkin juuri neljän kilsan täyttyessä juostava Kehä I:n ylittävän sillan ylämäki tuntui raskaalta. Vauhtikin hidastui, neljännen kilsan aika oli 5:50. Viides meni taas vähän kovempaa, 5:13, kunnes tuli pitkä ylämäki. Ylämäessä kuulin jonkun läähättävän takanani, ja ajattelin etten ainakaan hidasta vauhtia. Kyllä se vauhti silti hidastui, sillä kuudenteen kilometriin meni aikaa 6:14 ja siitä maaliin 3:47. Loppuaika oli 36:20, ja sijoituin naisten sarjassa sijalle 22.

Peten loppuaika oli 32.38 ja sijoitus miesten sarjassa 26.

Nyt ei käynyt niin kuten tri-kisoissa, että porukkaa tulisi takaa ohi oikealta ja vasemmalta. Ohitseni taisi mennä vain kymmenisen juoksijaa. Kärki meni tietysti menojaan jo heti paukusta, mutta takaa ei juurikaan ohi tultu. Aika iso on loppuaikojenkin hajonta, joten monenlaisia juoksijoita oli liikkeellä.

Mitään vaivoja tai harmeja ei matkalla tullut, ja kelikin oli mitä mainioin. Edes nilkoissa ei tuntunut juostessa mitään eikä oikeastaan edes juoksun jälkeen. Tosi mukava kauden aloitus, josta jäi päällimmäisenä mieleen se, että VK-treeniä pitäisi tosiaan tehdä enemmän!

Tässä kuva meistä maalissa:

Ja täällä kaikki tulokset.

Valmistautumista

Huomenna on tämän vuoden eka kisa, kun lähden juoksemaan Länsiväyläjuoksun lyhyempää reittiä. Se on pituudeltaan 6,5 kilsaa, ja kulkee tutuissa lähimaisemissa. Aika pitkälle on tultu niistä ajoista kun luulin, että lyhyitä matkoja juoksevat vain ne, jotka eivät jaksa pitempiä. Vähänpä silloin tiesin!

Hoidin ilmoittautumiset (oman ja Peten) vasta eilen töiden jälkeen Mikonkadun Intersportissa. Näin myöhään ilmoittautuessa juoksu maksoi 40 euroa per nuppi. Aika kova hinta, toivottavasti saamme huomenna hupia sitten ihan koko rahalla!

Tällä viikolla on ollut muutama lepopäiväkin jo. Eilen jätin kuntopiirinkin väliin, kun halusin säästää torstain lenkistä kipeytynyttä nilkkaa ja selkää joka edelleen kipeytyy juoksusta. Tänään aamupäivällä kävimme Märskyssä uimassa, eikä kävely enää satu nilkaan. Kaiken pitäisi olla kunnossa huomista varten: lounaspastat hankittu, juoksuvaatteet valittu ja kyläpaikka illaksi sovittu!

Kisakalenterissani on alkavalle kaudelle yksi kisa kuukaudessa: Länsiväyläjuoksu nyt huhtikuussa, toukokuussa HCR ja näiden juoksutapahtuimien lisäksi triathlonin perusmatka kesä-, heinä- ja elokuulle. Syksyn ohjelmaan ajattelin vielä lisätä yhden puolimaratonin ja/tai kympin kisan.

Wannabe-pihkaniska

Arjan kanssa suunnittelemme osallistuvamme ensi vuonna joihinkin multisport-kilpailuihin. Olemme molemmat mukana kivassa naisten seikkailuporukassakin. Niinpä on syytä verestää suunnistustaitoja; oma vaatimaton osaamiseni on partioharrastuksen peruja noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Onneksi Uudellamaalla järjestetään suunnistuskisoja harva se päivä; treenimahdollisuuksia löytyy kasapäin!

Maanantaina kävimme Iltarasteilla Paloheinässä. Kiersimme kolmen kilometrin radan rauhallisesti kävellen. Jäimme voittajasta vain viitisenkymmentä minuuttia ja vältimme viimeisen sijan aika reilulla marginaalilla.

Tässä jännittyneitä tunnelmia ilmoittautumisjonosta:

Eilen tiistana kävimme Puolarmaarissa Espoorasteilla, ja sielläkin suunnistus sujui varmasti, vain lähtöpaikan löytäminen oli vähän haasteellista. Emme nimittäin heti alkuun ymmärtäneet, että reitti lähtöpaikalle oli merkitty valkoisin nauhoin. Heti kun pääsimme kartalle, kaikki sujuikin hienosti. Kiersimme 2,3 kilometrin radan reilusti alle tunnissa ilman yhtään pummia. Tällä kertaa hävisimme voittajalle vain reilut puoli tuntia. Haha. Mihin mahdammekaan pystyä sitten, kun voimme taas juosta!

Puolarmaarissa hyppelimme ketterästi parin ojan yli ja kiipeilimme kalliollakin, Paloheinässä rastit olivat vähän helpommissa paikoissa lähellä ulkoilureittejä. Partioajoista kartat ovat kehittyneet valtavasti; silloin kauan sitten ne olivat mustavalkoisia ja käytössä nopeasti tahriintuneita ja käytössä niin kuluneet että varsinkin taitteiden kohdalla piti vähän arvailla mitä siinä kartalla oikein näkyy; polku vai oja vai mitä ihmettä. Nyt kartat ovat värikkäitä, ja niissä on jopa yleisimmät karttamerkit listattu, samoin rastimääreet. Jos muistan oikein, partioaikoina piti ne rastitkin itse kopioida omaan karttaan. Se oli oiva mahdollisuus tehdä ratkaiseva virhe jo ennenkuin pääsi metsään.

Säästin tähän loppuun päivän ellei viikonkin parhaan uutisen: Atte sai kesätöitä! Hän on lähetellyt hakemuksia ahkerasti pitkin kevättä monenlaisiin kiinnostaviin paikkoihin. Lopulta todella mieluinen homma löytyi Suomen polkupyörätukun Helsinginkadun myymälästä. Hän pääsi sinne kasaamaan pyöriä tuntitöinä. Meillä on pian perheessä ihan ihkaoma pyörämekaanikko!

Leirillä

Viikonloppu vierähti Aten, Peten ja noin 80 muun triathlonistin kanssa Vierumäellä. Lähdin perjantain töistä jo kahden jälkeen, koska ensimmäinen treeni alkoi jo klo 17. Nipinnapin ehdittiin.

Minut noukittiin kyytiin Leppävaaran asemalta:

Kyllä ne kaikki pyörät vielä mahtuvat katolle, vaikka vähän tiukkaa tekee.

Perjantaina oli ohjelmassa uintia ja juoksutekniikkaa. Uinnissa uitiin tehoja, eli vähän tekniikkaa ja nopeampiakin settejä. Ihan mukavasti pysyin mukana porukassa, kun peesaamisesta on uinnissakin hyötyä. Meitä oli viidellä radalla noin 35 uimaria kerrallaan, joten mukava oli loiske. Juoksutekniikkaosuudessa saatiin tänä vuonna hekilökohtaistakin palautetta, mikä oli tosi hyvä juttu. Kaikenlaista korjattavaa löytyy, tietenkin. Viimeiset loikat jätin väliin, kun selkä alkoi jo hyppely vähän tuntua.

Lauantaina uimme puolentoista tunnin treenissä neljä kilometriä. Uinnin jälkeen oli mielenkiintoinen Antti Hagqvistin luento kestävyysharjoittelusta. Konkreettisimmin siitä jäi mieleen se, että perustekemisen taso on ratkaisevaa; kukaan ei pysty kisapäivänä 100 %:n suoritukseen, 80-85 prosenttiakin on jo hyvä. Pitäisi treenata niin, että se perustaso riittää tavoitteen saavuttamiseen, eikä odotella mitään mahdottomia 110 % lasissa - juttuja. Hyvä olisi tietysti myös itse tietää, mikä se oma taso on, jotta odotukset ovat nekin oikealla tasolla. Testailemaan siis! Antti puhui paljon myös palautumisen tärkeydestä, superkompensaatiosta ja työn, vapaa-ajan, unen ja treenin suhteesta. Voisi olla hyvä idea kirjata ajankäyttöä parin viikon aikana ja ihan ensimmäisenä laittaa kaikki asiat samaan kalenteriin. Luennon jälkeen opettelimme tehokkaita lihaskunto- ja venyttelyliikkeitä keppien avulla Antin ohjauksessa. Tehokasta!

Päivä huipentui perinteiseen pyörä-juoksu -harjoitukseen, jossa ajetaan puoli tuntia pyörällä ja juostaan 10 minuuttia, ja se toistetaan kolmesti. Treenin alkaessa oli jo tosi kylmä ja kolea keli, ja sen kestäessä alkoi tulla vettä. Kaikki kastui, joka paikassa oli hienonhienoa hiekkaa. Sormet alkoivat olla kohmeessa ja lenkkareiden nauhojen sitominen alkoi olla hankalaa. Viimeisellä pyöräkenkillä käteni olivat jo niin jäässä, etten saanut vaihdettua isommalle eturattaalle. Lämmin tuli vasta, kun olin suihkun jälkeen päässyt syömään. Energiat taisivat päästä vähän turhan vähiin, vaikka olinkin tankannut irtokarkeilla perjantaina!

Tänään sunnuntaina lähdettiin taas aamun uintitreenin jälkeen pyörälenkille. Yöllä oli tullut vähän lunta, ja lämpöä oli pari astetta. Loska ehti kuitenkin sulaa ennenkuin pääsimme maantielle, ja olin laittanut vähän enemmän vaatetta ylle. Ajoin ryhmässä Jaalaan munkkikahveille ja takaisin, vähän alle 70 kilsaa yhteensä. Mennessä oli kohtalainen myötätuuli, ja pyörä rullasi mukavasti. Takaisin tullessa saimmekin tehdä vähän enemmän töitä. Pyörälenkin jälkeen en jaksanut juosta kuin kymmenen minuuttia.

Lampisen Teemu nappasi kuvan lähdöstä. Olen keskellä keltaisessa takissa. Kiitos kuvasta, Teemu!

Inspiraatiota

RoadID-lähetys tulikin sopivasti synttäripäivänäni. Tilasin kapean, mustan rannekkeen (The Wrist ID Slim) kokoa S. Se sopii just, ei onneksi ole liian tiukka oikeassakaan kädessä.

Peteltä sain lahjaksi Matti Rämön kirjoittaman kirjan Polkupyörällä Jäämerelle. Takakansitekstin perusteella tosi mielenkiintoista luettavaa! Olen kevään aikana inspiroitunut parista muustakin asiasta. Kävimme Kansallisteatterissa katsomassa Kansanhiihto-näytelmän. Varsinkin ensimmäinen puoliaika ja "Marja-Liisan" vuodatus jäi mieleen. Aina teatterissa käydessä tulee mieleen, että pitäisi käyd siellä useammin. Onneksi meillä onkin muutamia ystäviä, jotka saavat meidätkin liikkeelle. Toukokuussa menemme katsomaan Sarasvatin hiekkaa.

Dean Karnazesin Ultramaratoonari-kirja puolestaan oli nopealukuinen ja mielenkiintoinen kuvaus yhden ultramaratoonarin elämästä. Paljon muuta ei siitä kyllä jäänyt mieleen kuin se, minkälaisia määriä hän pystyi (ja joutui) syömään juostessaan useita vuorokausia putkeen. Vähän pitemmän muistijäljen jätti elokuva 127 tuntia. Käsittämätöntä päättäväisyyttä ja mielen lujuutta vaati pelastautuminen tilanteesta, jossa kiipeilijän toinen käsi oli jäänyt jumiin kivilohkareen alle. Tositapahtumiin perustuvan leffan traileri löytyy täältä.

Eilen olin toimitsijana HelTri-cupin kuuden kilsan juoksussa Pirkkolassa. Atte ja Pete olivat molemmat juoksemassa, tässä tilanne ekan kolmen kilsan jälkeen.

Maastossa, ainakin vähän

Tyttäremme viettää pääsiäistä ystäväperheen kanssa Himoksella, ja me muut mökillä. Niinpä viikonloppu on kuin itsestään kääntynyt vähän treenin puolelle; eilen lauantaina kävimme aamupäivällä uimassa Lohjalla ja iltapäivällä kävin ajamassa "maastopyörällä" puolentoista tunnin lenkin metsänhoitoteillä. Ostimme pyörän Atelle viitisen vuotta sitten, taisi olla melkoinen hinnat alkaen -malli. Varmaan on kilohinnaltaan ihan kohtuullinen fillari; painoa nimittäin on paljon! Kyllä sillä näitä mökkiteitä kuitenkin ajelee, ja vielä kivempi se varmasti olisi lukkopolkimilla ja uusilla halkeilemattomilla renkailla. Ketään muita en pyörälenkilläni nähnyt, paitsi tietenkin omia lenkkejään juosseet Peten ja Aten. Pete vähän auttoi pyörän ajokuntoon saattamisessa.

Nyt sunnuntaina ohjelmassa oli pitkä juoksu, jonka korvasin reilun kahden tunnin sauvakävelyllä, kun on vähän nilkat kipeänä. Epäilen lisääntynyttä nilkanvahvistustreeniä ja yksiä uusia (halpoja) korkokenkiä. Pari vähän lyhyempää lenkkiä pitäisi vielä ensi viikolla juosta ennen Helsinki Triathlonin kevätleiriä viikonloppuna.

Tässä parin edellisen viikon treenit:

ma lepo
ti pilates 45 min, wattbikella 40 min
ke juoksu 45 min
to lepo
pe kuntopiiri 1 h
la spinning 1 h 30 min, uinti 1 h
su vesijuoksu 45 min, uinti 20 min (räpyläiloittelua)

yhteensä 6 h 45 min

ma lepo
ti trainerilla 1 h
ke wattbike 25 min, kuntosalicircuit 50 min
to pyöräily 1 h 30 min
pe juoksu 55 min
la uinti 1 h 10 min, pyöräily 1 h 30 min
su sauvakävely 2 h 8 min

yhteensä 9 h 10 min

Sain vihdoinkin ladattua kamerasta uudelle läppärille, ja tällainen räpsäisy löytyi viime torstailta:

Kevät, aurinko ja kuiva asfaltti - ah auvoa!

Maantiellä

Havahduin eilen kesken työpäivän siihen, että ulkona näytti olevan kerrassaan mahtava ilma. Lämpötila oli muutaman asteen plussalla ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Teki mieli pyöräilemään. Tuumasta toimeen siis. Kotiin päästyäni vaihdoin trainerirenkaan tilalle maantieajoon sopivamman kumin ja keräsin kaikki muutkin pyörälenkillä tarvittavat jutut. Niitä olikin yllättävän paljon: sykemittari, juomapullo, huulirasva, puhelin, pokkarikamera, ylimääräinen sisäkumi, pumppu, avaimet ja rahaa.

Kotipihassa piti vielä taluttaa pyörää, kun se on niin jäässä, mutta pian pääsin ajelemaan. Päätin ajaa tutun vakkarilenkkini Bodomjärven ympäri. Vanhan Turuntien vartta ajoin kevyen liikenteeen väylää, ja siellä Jorvin sairaalan kohdalla oli pari pätkää, joissa oli vain kapea polku lumen ja jään keskellä. Hiekkoja ei oltu vielä harjattu pois. Pahimmissa alamäissä jarruttelin. Olisi vaan aikaisemmin pitänyt siirtyä ajamaan tielle.

Oli hienoa päästä taas ulos ajelemaan kaiken sen sisätiloissa hikoilemisen jälkeen! Vaatetta oli sopivasti, vain varpaat alkoivat palella kesken lenkin, olin nimittäin unohtanut kenkäsuojat kotiin. Kylmä ehti kyllä tulla koko kroppaan lenkin jälkeen, kun pesin pyörää. Viimeisenä silauksena voitelin ketjunkin.

Giro d'Espoon sivuilta löysin hyvät ohjeet ryhmäajoon, ne kannattaa lukaista ennen kevään yhteislenkkejä!

Omppu

Peten kanssa olemme jo pitempään miettineet uuden läppärin hankintaa. Uskollinen kumppanimme hajosi jokunen kuukausi sitten, ja sen jälkeen käytimme vähän aikaa Peten vanhaa työläppäriä. Alusta asti tiesimme, että se on väliaikaisratkaisu, ja siksi pidin vähän taukoa kuvienkin siirtämisessä. Oli aika vaikea päättää, mitä oikein tarvitsemme, ja kerran kävimme Verkkokauppa.comissakin turhaan haahuilemassa.

Viime viikonloppuna kävimme Sellon Tector-myymälässä ja sieltä alkoikin löytyi meidän tarvitsemia juttuja. Ostimme 11-tuumaisen MacBook Airin ja jonkin verran muutakin Apple-kampetta. MacBook on ihanan pieni ja todella hiljainen verrattuna edelliseen HP:n rotiskoon. Kokonsa puolesta se on myös helppo ottaa mukaan vaikkapa mökille. Office-paketti on vielä asentamatta, mutta muuten kaikki toimii jo hienosti. Meillä on nyt sellainen systeemi, että voimme kuunnella Peten laajaa iTunes-musiikkikirjastoa, vuokrata videoita ja katsoa valokuvia telkkarista, kaikki langattomasti. Ääni menee tv:stä digitaalisena erilliseen DACiin, ja sieltä edelleen vahvistimeen. En tiedä ketä tämä kiinnostaa, mutta näin minulle kerrottiin. Valokuvat sen sijaan kiinnostavat minuakin, ja ne on tallennettu verkkokovalevylle, koska ne eivät eivät mahdu MacBook Airin SSD-kovalevylle.

Urheilut ovat sujuneet ihan ohjelman mukaan; eilen ajoimme vuorotellen saunassa trainerilla tunnin treenin, ja tänään kävin työpaikan salilla ensin ajamassa 25 min Wattbikella ja sopivan hikisenä jatkoin kuntosalicircuitiin. Tosi kivalta tuntuivat molemmat treenit. Pääsiäisenä lähdemme mökille. Maantie- ja triathlonpyörät taitavat vielä jäädä kotiin, on luvattu sen verran vilakat kelit.