Kisko Triathlon 2014

Olipas kiva kun sattui kesän aurinkoisin ja lämpimin päivä Kisko Triathlonin kisapäiväksi tänään! Eilen satoi, ja huomiseksikin on luvassa sadetta, vaan tänään aurinko helotti siniseltä taivaalta heti aamusta ja lämmitti mukavasti. Heti aamupalan jälkeen lähdimme autolla mökiltä kohti Kiskoa.

Perillä jouduimme vähän jonottamaan parkkipaikkaa, ilmeisesti olisimme sittenkin voineet lähteä vähän aikaisemmin. Paikka löytyi kuitenkin nopeasti kirkon pihasta. Kisakeskusta kohti kävellessä kuulimme jo, että perusmatkan uintia on lyhennetty 1500 metristä 1000 metriin veden alhaisen lämpötilan vuoksi. Se oli harmi, sillä nyt ei uinti- ja loppuaikaa voi suoraan verrata edellisvuosien tuloksiin.

Hoidimme ilmoittautumiset, saimme chipit ja numeroliivit ja vieläpä numeron tussilla merkittynä molempiin käsivarsiin. Pyöriä ei tänä vuonna mitenkään katsastettu, muistaakseni jonain vuonna sellainenkin proseduuri on ollut ohjelmassa.

Hyvin oli aikaa laitta pyöräkengät ja sukat, ajolasit, kypärä, juoksukengät, lippis ja peri geeliä paikalleen pyörän kohdalle ennenkuin piti alkaa pukea märkäpukua päälle. Kavereidenkin kanssa ehdittiin turista ja vessassa käydä.

Kaikki on varmaan jo paikallaan kun ehdittiin ottaa kuvakin.

Ennen uintia kävin kastautumassa. Vesi tuntui kyllä ihan raikkaalta, mutta ei liian kylmältä. Ymmärrän turvallisuussyistä tehdyn päätöksen uintimatkan lyhentämisestä, vaikka minulle olisi kyllä paljon paremmin sopinut uida se 500 m pitempi "oikea" matka.

Miehet lähtivät uimaan tasan klo 1200 ja naiset neljä minuuttia myöhemmin. Lähdin porukan oikeasta reunasta ja mielestäni parille ekalle poijulle onnistuin uimaan kutakuinkin suoraan. Maaliin oli vähän vaikeampi suunnistaa jostain syystä, ja ajauduin aavistuksen liikaa oikealle.

Hengitin koko matkan rytmissä 2-3 eli otin ilmaa vuorotellen joka toisella ja joka kolmannella vedolla. Nostin silmiä pinnalle aina kolmen vedon kohdissa, ja tämä rytmi tuntui sopivan minulle tosi hyvin. Siinä tulee suunnistettua niin usein, ettei poijua tarvitse kovinkaan paljon kuikuilla, vaan se on aina suunnilleen edessä.

Uimalakit kuivumassa saunan takana.

Tuloksista näyttää, että uintiaikani olisi ollut 14:31, mutta että ekassa vaihdossa olisi tärvääntynyt jopa 5:25. Se tuntuu kyllä melko paljolta, vaikka vähän kuivailin siinä jalkojakin kun laitoin sukat jalkaan. No mitäs siitä. Lisäys: en kyllä mitenkään ole voinut uida noin nopeasti. Olisiko niin, että se lähtöero, 4 minuuttia, olisikin lisätty ekaan vaihtoaikaan eikä uintiaikaan kuten olisi pitänyt?

Pyöräilyn alku on kamala, kun pitää heti alkuun nousta pitkä ja jyrkkä mäki. Ennen mäkeä on vain lyhyt pätkä, jolla pitää saada vielä klossitkin kiinni polkimiin. Petellä sattui tässä pieni kolari, kun katse oli hetken jaloissa ja edessä joku pysähtyi keskelle kapeaa väylää. Pieniä nirhaumia tuli, mutta suurin menetys oli maahan kaatunut puolikas pullo energiajuomaa. Molemmat kolarin osalliset pääsivät onneksi jatkamaan matkaa.

Pyöräosuus oli tutun kumpuilevaa ja sivutuulta oli jonkun verran. Heti ekan ylämäen jälkeen otin urheilujuomaa ja jatkoin juomista aina 20 minuutin välein kun kello siitä muistutti. Yritin pitää vauhtia yllä, mutta takaa tuntui lappavan porukkaa ohi ihan jatkuvalla syötöllä ekat 10 kilsaa.

Olo tuntui ihan hyvältä, ja kääntöpaikan jälkeen sain uutta virtaa kun ajattelin että nyt vaan sama pätkä takaisin. Otin pyöräilyn ehkä vähän liiankin rennosti, sillä siihen meni tänä vuonna 1:26:42, melkein neljä minuuttia enemmän kuin viime vuonna. Ja kyllä, tarkistin kääntöpaikan sijannin; ihan samassa paikassa käännyttiin kuin viime vuonna.

Toinen vaihto sentään meni nopeammin kuin viime vuonna; 1:18 (2013 2:32). Ennen kisaa ajattelin, että ainakin vaihdoista voisin vähän aikaa nipistää ja tässä toisessa vaihdossa se onneksi onnistui.

Juoksuun lähdetään samaan kammomäkeen kuin pyörälläkin, ja juoksin sen ylös. Joskus aikaisemmin olen suosiolla sen kävellyt kun en ole jaksanut juosta.

Juoksu oli samankaltaista raastoa kuin aikaisempinakin vuosina; miten ihmeessä voi ilma tuntua toisella kierroksella niin kuumalta vaikka oli jonkun verran tuultakin? Noh, siinä sitten laitoin jalkaa toisen eteen ja ajattelin seuraavaa huoltoa ja mitä siellä tekisin. 2,5 kilsan kohdalla otin  energiajuomaa 7,5 kilsan kohdalla geelin ja vettä. Peten kanssa onnistuin kerran heittämään matkan aikana yläfemmatkin, siitä sain tsemppiä.

Tulihan se maali vihdoin vastaan. Pete oli ihan pyytämättä ja yllätyksenä vastassa kameran kanssa. Esimerkillistä bloggaajan aviomiehen toimintaa taas kerran, kiitos! Juoksuaika parani viime vuodesta melkein minuutilla. Loppuaikani oli tänään 2:45:05, viime vuonna pitemmällä uinnilla kello pysähtyi aikaan 2:54:43.

Maali häämöttää. Sain ohitettua yhden miehen vain noin 100 m ennen maalia, hän juoksee tuossa takana.

En nyt tässä taida olla ihan kunniaksi #TeamElinaJouhkille kun haukon henkeä maaliintulon jälkeen.
Ainakin käsivarsinauha on mukana kuvissa!

Jääkylmän suihkun ja pienen kahvituokion jälkeen ajoimme takaisin mökille. Matkalla luin Baban lähettämän meilin, jossa oli Elinan kirje tiimiläisille. Kirjeessä oli loistouutinen: Elina pääsee tarvitsemaansa hoitoon! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kokeelliset lääkkeet tepsivät!

#TeamElinaJouhki-keräys on tuottanut Syöpäsäätiölle jo yli 16300 euroa, upeaa! Osallistu keräykseen ja/tai jos olet alle 40-vuotias, ryhdy hengenpelastajaksi ja rekisteröidy kantasoluluovuttajaksi. 

Tietöitä

Eilen kävin töissä maantiepyörällä pitkästä aikaa. Ajoin Kehä Ykkösen laidan kevyen liikenteen väylää Länsiväylälle ja sieltä Lauttasaaren ja Baanan kautta keskustaan. Jo aamulla ennen seitsemää oli miehiä ja koneita jyrsimässä asfalttia pois Otsonkallion kohdalla parin metrin matkalta. Aamulla onnistuin vielä kiertämään sen tekemällä pienen koukkauksen Tapiolan kautta, mutta palatessani kotiin huomasin, että vastaavia asfaltinpoistoja oli tehty useampia muutaman kilometrin matkalla. Niitä ei pysähtymättä maantiepyörällä ohitellut.

Yritin turhaan googlailla, että mistä on kysymys. Outoa ja pyöräilijän kannalta harmillista, että leikkauksia on niin paljon ja että reunat ovat todella terävät. Onneksi ne on kuitenkin merkitty oransseilla tötsillä.

Tänään ajelinkin sitten maastopyörällä töihin vähän eri reittiä, mutta löytyi sieltä Huopalahden rannastakin pieni kierrettävä paikka. Siinä tehtiin ilmeisesti jotain kaapelikaivausta ja vaihtoehtoinen reitti oli merkitty. Jotain positiivistakin huomasin: Finlandia-talon kulmalla hetken ihmettelin, että jotenkin on yllättävän avaran näköistä. Pienen pohdinnan jälkeen hoksasin, että siitä on poistettu näkyvyyttä pitkään haitannut aita. Nyt näkee helpommin Elielinaukion suunnasta tulevat autot, mikä on ihan loistava juttu.

Kiskon lauantaista kisaa varten en vielä ole laittanut tikkua ristiin. Ehkä kirjoitan listan mukaanotettavista kamoista huomenna bussimatkalla töihin. Perjantaina ajamme mökille ja sieltä noin 30 km matkan Kiskoon lauantai-aamuna. Nyt ennusteet ennakoivat ihanteellista kisasäätä: +16 astetta, puolipilvistä ja tuulta 4 m/s. Toivottavasti vesi ei ole ihan kamalan kylmää!

11 asiaa ja vastausta

Sain Blogistaniassa taas kiertävän haasteen Soilelta. Paljon kiitoksia! Olen vastannut samantyyppiseen haasteeseen kahdesti aikaisemminkin, kesäkuussa 2013 ja marraskuussa samana vuonna.

Näin se menee:

Säännöt:

1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

11 satunnaista uutta faktaa minusta:

1. Uusimmassa Kauneus ja terveys -lehdessä (8/2014) on minusta ja triathlonista pieni juttu.
2. Marraskuussa viime vuonna kerroin samanlaisen haasteen faktana aloittaneeni hiustenkasvatusprojektin. Se on edennyt hyvin, ja nyt saan hiukset jo ponnarille. En enää juurikaan pidä niitä auki, koska projekti jatkuu ainakin kesän yli ja latvat kaipaisivat jo tasoitusta.
3. Uudessa työpaikassa piti käyntikorttiin etsiä joku sopiva ajatus ja valitsin tämän Tuomas Akvinolaisen mietelmän: "Pelkään yhden kirjan lukijaa."
4. Istun työpäivän jumppapallolla. Selkä tykkää, uudet työkaverit ihmettelevät.
5. Käyn lähes joka päivä lounaalla eri paikassa. 
6. Rakastan nukkumista, ja minusta on ihana kömpiä sänkyyn ensin lukemaan ja sitten unta odottelemaan. Yleensä siihen ei mene kauaa. Suojelen hyvää yöunta niinkin, että en yleensä ole koneella tai iPadilla enää iltayhdeksän jälkeen.
7. Jätin karkit ja otin tilalle taatelit. Mitä kävikään - söin taateleita kilokaupalla ja joudun nykyään kieltäytymään niistäkin. Herkuinta oli, kun poistin taateleista kiven ja laitoin niiden sisään maapähkinävoita. Makiaa oli.
8. En saa vedettyä yhtään leukaa, mutta tavoitteena on ainakin yksi. Aikataulu on vielä auki.
9. Kesälomani huipentuu Amerikan-siskoni ja tyttäriensä Suomen-vierailuun heinäkuun loppupuolella. Viime tapaamisesta onkin vierähtänyt jo puolisentoista vuotta, ihan liian kauan.
10. Nytkähtelen nukahtaessani ja joskus herään siihen ja putoamisen tunteeseen. Tämän uutisen perusteella se on ihan vaaratonta.
11. Olen onnellinen.

Ja sitten vielä vastaukset Soilen kysymyksiin:

1. Millainen on maailman paras aamupala?

Enpä nyt tiedä onko se ihan maailman paras aamiainen, mutta nykyään syön aamulla mieluiten tuorepuuroa. Sain herätyksen tästä blogipostauksesta. Teen puuron valmiiksi edellisiltana, aamulla ei tarvitse kuin syödä. Eilen laitoin purkkiin 1 dl kaurahiutaleita, 1 dl maitoa, 1 dl jugurttia, 1 rkl paahdettua rouhittua pellavaa, 1 rkl pellavansiemeniä ja 1 rkl vaniljaproteiinijauhetta. Olisin lisännyt siihen aamulla vielä jotain tuoretta hedelmääkin, mutta meillä ei ollut. Huomenaamulla on.

2. Mikä on paras neuvo jonka olet ikinä saanut ja keneltä sen sait?

Neuvo vain, jos joku sitä pyytää. Sisko neuvoi.

3. Millaisen auton ostaisit jos voittaisit lotossa / vai ostaisitko ollenkaan?

En ostaisi autoa, pärjäämme hyvin tuolla yhdellä.

4. Mistä aikaasaannoksestasi, teostasi tai taidostasi olet ylpeä?

Olen (hyvällä ja nöyrällä tavalla) ylpeä siitä, että perhe on edelleen kasassa ja että lapsillammekin näyttäisi olevan kaikki hyvin.

5. Jos pääsisit aikakoneeseen, mille vuosikymmenelle (tai -sadalle) matkustaisit? Miksi?

Minusta juuri nyt täällä on hyvä.

6. Mitä kirjaa luet juuri nyt? Jos et lue kirjoja, niin kerro vaikka että mitä lehteä luet?

Antti Tuurin Radan luin eilen loppuun. Se on tosi hienosti kirjoitettu sotakuvaus. Olen keräillyt mielenkiintoisia kirjoja Amazonin toivelistalle, se on siihen tarkoitukseen tosi kätevä. Haaveissa on Kindle ja siirtyminen kirjojenkin suhteen pääasiassa digitaaliseen muotoon. Pitää vielä varmistaa, ettei Kindlen lukeminen iltamyöhään vaikuta unensaatiin. Tässä kokeilussa ajattelin hyödyntää Peten laitetta.

7. Mikä ruoka on bravuurisi keittiössä?

Ahvenrullat, mutta kukaan muu meidän perheessä ei ole niistä innostunut. Näköjään mainitsin ne myös vuosi sitten eli aika ohut on se bravuurien lista. Teen ihan tavallista arkiruokaa, en mitään supertemppuja. On kyllä ihan kiva käydä ystävien kanssa kaupassa vaikkapa ennen yhteistä mökkireissua ja nähdä mitä heidän arkiruokiinsa kuuluu. Usein löytyy kivoja ideoita omaankin keittiöön.

8. Mikä biisi on paras juuri nyt?

Pharrell Williamsin Happy.

9. Kirjoitatko kauppalistan vai mietitkö vasta kaupassa mitä tarvitset?

Jos on aikaa, teen listan. Kaupassa en osaa enää ajatella. Kaikkein parhaiten kauppareissut sujuvat, kun olen saanut mietittyä vaikkapa viikonlopun kaikki ruuat etukäteen ja tehtyä sen listan. 

10. Mitä urheilulajia seuraat mieluiten tv:stä?

Jalkapalloa ja hiihtoa.

11. Puhutko murretta vai yleiskieltä?

Yleiskieltä.

Olen taas melkoinen tylsimys enkä haasta ketään. Aika moni tähän haasteeseen on jo vastannutkin, mutta saa sen toki tästä Soilen hyvine kysymyksineen kopioidakin, jos tuntee listaamisen tarvetta. 

Leposyke

Olen edelleen jatkanut Omegawave-mittausten tekemistä lähes joka päivä. Teen mittauksen aina aamuisin samalla tavalla ennen aamiaista. Yleensä leposykkeeni on 50:n tietämillä tai vähän alle. Pirkan pyöräilyä edeltävällä viikolla leposyke oli kuitenkin useana aamuna peräkkäin yli 50 eli selvästi koholla. Syke vielä kohosi viikonloppua kohden.

Kuvassa kuusi mittausta ennen Pirkan pyöräilyä ja neljä mittausta sen jälkeen. Kaikkein korkein lukema oli Pirkan pyöräilyä jälkeisenä maanantaina, kun palautuminen oli vielä kovasti kesken. Itse kisa-aamuna en tehnyt mittausta, kun tiesin lähteväni ajamaan mittaustuloksista huolimatta enkä halunnut mitään huonoja viboja ennen kisaa muutenkaan. Tapahtumapäivän jälkeisen aamun piikin jälkeen leposyke laski seuraavien päivien aikana normaalille tasolleen. 

Normaalia korkeammasta leposykkeestä huolimatta olo oli koko viikon ennen Pirkkaa tosi hyvä. Sen verran asia kuitenkin mielessä pyöri, että mainitsin siitä Petelle. Hän sitten kertoikin, että hänellä oli ollut sama juttu ennen Kalmaria, ei vaan ollut halunnut minulle siitä mitään mainita aikanaan etten huolestu. Hyvä etten silloin tiennyt hänen kohonneista sykkeistään, oli ihan tarpeeksi jännä päivä muutenkin.  Nyt oli kuitenkin kiva kuulla, että kohonnut leposyke voi olla ihan normaali reaktio ennen fyysisesti ja henkisestikin vaativaa suoritusta.

Yli 200 kilometrin ajaminen ensimmäistä kertaa kyllä kieltämättä pyöri minulla mielessä tapahtumaa edeltävällä viikolla. En kuitenkaan mielestäni varsinaisesti jännittänyt tai ainakaan panikoinut. Lähinnä mietin sitä, miten jaksan loppuun saakka. Tätä ajatusta yritin taklata suunnittelemalla tarkkaan pysähtymiset, syömiset ja juomiset sekä tietenkin vaatteet. Minulle tämä pohdinta oli todella tärkeä osa valmistautumista, ja sunnuntai-aamuna olin kaikin tavoin valmis viihtymään pyörän päällä vaadittavat reilut kahdeksan tuntia.

Jännä nähdä, lähteekö leposyke taas nousuun ennen ensi viikon lauantain Kiskon kisaa! 

Kaksi päivää, kaksi lenkkiä

Eilen lauantaina kävimme ajamassa vajaan 70 kilsan lenkin Hyönölä-Pusula-Marttila-Pusula ja samaa reittiä takaisin. Auton jätimme taas Kasvihuoneilmiön pihaan. Siitä ajoimme alamäkeä Leppäkorven risteykseen ja heti kun sinne käännyin oli niin kova vastatuuli, että alkoi naurattaa. Pian se hymy kuitenkin hyytyi, kun ei pyörä tuntunut liikkuvan vaikka kuinka poljin. Pete meni menojaan edellä, mutta ajoi välillä takaisinpäin tsekkaamaan mitä vaimolle kuuluu.

Asfaltti on tuolla tiellä vielä aika epätasainen ja karkea, ja siinä on noin viiden metrin välein saumoja. Vielä huonompaa päällystettä oli alla, kun käännyttiin Hyönölään päin. Siinä pyörä pomppi niin, että oli vaikea olla aeroasennossa vaikkei vauhti päätä huimannutkaan. Renkaat pysyivät ehjinä ja pullotkin telineissä, joten lähinnä se oli sellainen mukavuus- ja vauhtiasia. Olen vaihtanut Powerbarin pullojen tilalle Helsinki Triathlonin pullot, ja ne tuntuvat sopiva telineeseen paremmin ja toivottavasti pysyvät paikallaan jatkossakin.

Pyörän värinen taivas, piti ihan ottaa kuva.

Kylmä oli, vain noin 11 astetta. Takki ja irtohihat lämmittivät kuitenkin ihan riittävästi. Päästyämme viimein takaisin autolle ostimme tuoreita mansikoita ja uusia perunoita Kasvihuoneilmiön pihalta. Mökillä kasvaa raparperia, ja sain tehtyä niistä ja mansikoista kesän ensimmäisen piirakan.

Tänään sunnuntaina ajoimme vähän lämpimämmässä ja aurinkoisessa kelissä jo tosi tutun lenkin Suomusjärveen, Kiskoon ja sieltä Karjalohjan ja Sammatin kautta takaisin, 70 kilsaa yhteensä. Reitin varrella on jo monta tuttua paikkaa; ylämäki jossa Peteltä lähtivät ketjut, Osuuspankki jonka lipan alla hän odotti minua sadekelillä, Kisko triathlonin pyöräosuuden viimeinen mäki ja se kauppa, josta porukkalenkillä kerran ostettiin hyvät jätskit. Näitä muistellessa matka taittui mukavasti.

Tällä kertaa tuli joitakin pyöräilijöitä vastaan, sama hemmo Bianchillaan ehkä jopa kahdesti. Taisimme ajaa samaa reittiä mutta eri suuntiin. Tykkään ajaa pysähtymättä, ja niinpä kuvamateriaalia itse lenkeiltä on nykyään valitettavan vähän. Tänään irrotin klossit polkimista vain kahdesti risteyksissä, kun jäin odottamaan omaa vuoroa.

Pyöräilyn jälkeen kävin vielä juoksemassa parisenkymmentä minuuttia. Jalat tuntuivat vähän jäykiltä, ja yritinkin käsillä saada jalkoihin vähän lisää frekvenssiä. Suunnon mittari näyttää nykyään juoksussa kadenssin, joka oli tällä lenkillä 85. Pyörästä kadenssimittari vielä puuttuu, on hankintalistalla.

Lounaan, jälkkärin (raparperipiirakkaa!) ja lyhyen sohvakoomailun jälkeen lähdimme pihalle. Ajatuksena oli laittaa laituri paikalleen, mutta tyydyimme lopulta vain valmisteleviin toimiin. Juhannuksena on naapurissa vahvaa porukkaa, joten säästimme laiturinlaskun ensi viikkoon.

Hetken istuimme rantakeinussa, mutta sitten alkoivat rikkaruohot ärsyttää. Päätin, että 30 minuuttia kitken ja sitten saa riittää. Yllättäen sainkin siinä ajassa keinun ympäristön siistittyä. Olen huomannut, että epämukavissa jutuissa tietty määräaika on hyvä motivaattori. Pieni puolen tunnin kitkentätuokio on helpompi aloittaa kuin ennalta määräämätön, isolta tuntuva pihansiistimisprojekti. Lyhyessäkin ajassa saa homman vähintään hyvään alkuun tai parhaassa tapauksessa innostuu edistymisestä niin että tekee sen samantien loppuun. Kannattaa kokeilla!

Tsillailua

Pirkan pyöräilyn jälkeen lepäsin maanantain ja tiistain. Töissä tietenkin kävin, vaikka aivot tuntuivat käyvän vähän normaaliakin hitaammalla. Muuten olo oli oikein hyvä.

Keskiviikkona ajoin töiden jälkeen mökille, jossa Pete jo odotteli käytyään päivällä Turussa. Hänellä oli tärkeää leikata nurmikko ennen viikonlopun mökkireissua. Pari tuntia siinä meni mutta sitten olikin pihassa tosi siistin näköistä. Kävimme illalla myös uimassa pari kilsaa. Kilsan merkkinä on veteen kaatunut koivu, joka onneksi oli vieläkin paikallaan.

Uimaan meneminen oli vielä aavistuksen hankalaa, sillä emme olleet vielä kesäkuun puolivälissäkään saaneet laituria järveen. Meillä on nyt paikallaan vain pieni kiinteä laiturinnysä ilman portaita. Rannassa on melko matalaa ja savipohja, joten vähän pitää kahlailla ennenkuin pääsee uintivesiin.

Nysäläituri ja sen oikean osia pitkin pihaa.

Torstai-aamunakin teimme pienen uintilenkin ennen töihinlähtöä. Aamu oli sateinen, mutta eihän se siellä järvessä haitannut yhtään. Siinä uidessa kyllä heräsi tosi helposti. Taisi myös ruokahalu herätä, kun koko aamupäivän ajan oli aamiaisen syömisestä huolimatta tosi kova nälkä. Matkalla ruuhkan määrä yllätti, onneksi ei tarvitse useammin ajella Suomusjärvestä Leppävaaraan ruuhka-aikaan. Leppävaarasta jatkoin Helsingin keskustaan täpötäydellä junalla. Taisi olla pari vuoroa jäänyt välistä.

Eilinenkin lipsahti lepopäiväksi, kun firmalla oli kesäjuhlat. Rakensimme mäkiautoja ja kisailimme niillä Oittaalla. Oli ruokaa ja juomaa ja hyvä bändi. Oli tosi mukavaa tutustua uusiin työkavereihin vähän vapaammissa ympyröissä. Vesilinjalla olin kuitenkin ja kotonakin jo ennen kymmentä, sillä tänään lähdimme mökille ja tiedossa on ainakin pyöräilyä ja avovesiuintia.

217 km pyörällä: Pirkan pyöräily 2014

Olipas hieno Pirkan pyöräily eilen! Edellisiltana hotellissa olin kasannut kaiken tarvittavan aurinkorasvatuubia ja silmätippoja myöten tuolille. Aamulla olikin helppo homma laittaa kaikki päälle ja muutenkin kuntoon. Voi olla, että jotain olisi unohtunut, jos olisin jättänyt tarvikkeiden kasailuhommat aamuksi.

Hotellissa oli niin paljon pyöräilijöitä, että meitä varten oli järjestetty oma aamiainen klo 6-7. Yhtään ei ollut nälkä, mutta söin vähän leipää ja join teetä. Aamiaisen jälkeen täytimme pullot ja laitoimme hotellihuoneessa kanssamme yöpyneet pyörät auton katolle. Onneksi matkaa lähtöpaikalle oli vain muutama kilsa.

Lähdössä hyvässä seurassa.

Ajamaan lähdin klo 7:51. Olin laittanut sykemittariin vähän kevyemmät GPS-asetukset, ja kello kestikin hyvin loppuun saakka. Tosin auto-stop -toiminto pysäytteli ajanottoa vähän miten sattui, enkä sen vuoksi keskinopeutta tai varsinaista ajoaikaa. Ei sillä onneksi ole väliäkään. Petri lähti samaan aikaan, mutta samantien kovempaa vauhtia. Odotin iloista jälleennäkemistä maalissa.

Alkumatkan ajelin säällisen etäisyyden päässä edellä ajavasta, kuitenkin pienessä letkassa. Mietin, että ehkä tunnin-kaksi voisin ottaa alkuun vähän kevyemmin että jalat lämpenisivät ja jaksaisin varmemmin loppuun saakka. Yhdessä alamäessä pyörä rullasi kuitenkin niin kivasti, että päätin ottaa homman omiin käsiin ja lähteä ajamaan itsekseni kuten olin suunnitellutkin. Eihän tänne himmailemaan oltu tultu. Takaa mukaan tarttui yksi keltaipaitainen mies, jonka kanssa ajoimme joitakin kilsoja vierekkäinkin jutellen. Siinä jutellessa ohitimme ilmeisesti tyhjennystauolle pysähtyneen Rynkeby-porukan. Ilman tuota taukoa heidän ison ryhmänsä ohitse olisikin voinut olla aika hankala päästä.

Siurossa meinasi käydä hassusti, kun yksi käännös oikealle oli huonosti merkitty. Ajoin keltaipaitaisen miehen kanssa ehkä 100 metriä risteyksen ohi, kun joku onneksi huusi takaa että ajoimme ohi. Uskoakseni risteyksestä puuttui kokonaan se oikealle näyttänyt nuoli, vain puussa roikkunut muovinauha oli reittimerkkinä. Se näkyi kuitenkin vasta käännöksen jälkeen.

Ensimmäisen kerran jouduin pysähtymään yhden pienen puusillan jälkeen, kun energiapastillit putosivat matkasta. Sillan rakenteissa oli kohollaan oleva puurima tai kapea lauta, joka kovassa vauhdissa heilautti pyörää niin, että namit lensivät eväspussukasta tantereeseen. Eihän siinä auttanut kuin pysäyttää pyörä ylämäkeen ja kävellä hakemaan karkit muutaman kymmenen metrin päästä. Ylämäki oli niin jyrkkä ja pyörässä iso vaihde päällä, että piti siinä pari juoksuaskeltakin ottaa.

Komissa 86 kilometrin ajon jälkeen tein sitten ihan suunnitellun huoltopysähdyksen. Täytin pullot, kävin vessassa ja jatkoin matkaa. Lähdin ajamaan ilmeisesti pari minuuttia 28A-keskinopeusryhmän jälkeen, ja sainkin sen kiinni melkoisen puserruksen jälkeen. Ajoin noin 10 metriä heidän perässään aika pitkän pätkän aina siihen asti, kunnes muistaakseni kulkusuunnassa vasemmalla olevan Kurun huoltopaikan (141 km) kohdalla tapahtui jotain yllättävää. Porukkaa oli ryhmittäytynyt tien oikeaan laitaan odottamaan, että huollon ohittavat pyöräilijät ajavat ohi. Minä ajelin keskellä melko hidasta vauhtia, kun vähän edelläni ajanut mies päätti sittenkin kääntyä vasemmalle taakseen katsomatta. Onneksi oli hiljainen vauhti ja ehdin vähän jarruttaa. Kumpikaan meistä ei kaatunut eikä takaa tullut ketään päälle. Vaihdevipuni taisi kuitenkin sattua häntä aika kipeästi pakaraan.

Kuva pyörän ohjaamosta Komissa. Ei auttanut pieni kartta Siurossa.
Ei se kyllä ihan koko matkaa tuossa pysynytkään.

Kurusta Muroleen (158) ajelin aika lailla itsekseni, kun se 28A-ryhmä siinä hötäkässä pääsi karkaamaan. Vähän ennen seuraavaa taukopaikkaa alkoi tulla hieman etova olo. Luulen sen johtuneen juuri niistä energiapastilleista; ehkä yksi pussi olisi riittänyt ja olin kahden tunnin aikana syönyt kaksi. Toisen tunnin olisin näin jälkikäteen ajatellen voinut hoitaa geeleillä, joita olen enemmän käyttänyt.

Murolessa pysähdyin taas, ja ilahduin kovasti kun näin siellä Arjan ja Maijan, jotka olivat juuri jatkamassa matkaa. Vähän ehdittiin jutustella kuulumisia. Heidän lähdettyään hoidin samat proseduurit hoidin kuin Komissakin: vessakäynti ja pullojen täyttö. Join vettä ja söin Dexalin energiapatukan, josta sainkin mukavasti lisää virtaa.

Tauolla Murolessa. Pink wheels ja Roosa nauha!

Ajettuani jonkin matkaa Murolesta eteenpäin hämmästyin, kun Peten kanssa matkaan lähtenyt Toffe ohitti minut ja kysyi, haluanko arvata miten heidän matkansa on sujunut. Arvasin sen sujuneen vähän kehnommin, koska he tulivat takaa. Luulin heidän siinä vaiheessa olevan kaukana edessä. Siinä jutustellessa selvisi, että he olivat ajaneet ohi juuri siinä samassa Siuron risteyksessä, jossa minäkin tein pienen ylimääräisen lenkin. Minä selvisin pummista muutamalla sadalla metrillä, heille ylimääräisiä kilsoja kertyi lopulta noin 20. Eivätkä he olleet yksin; samassa reitiltä eksyneessä porukassa oli lopulta arviolta parikymmentä pyöräilijää.

En pysähtynyt enää loppumatkan kahdessa huoltopisteessä, kun pullotkin pysyivät telineissä ja olo oli erittäin hyvä. Pari kertaa matkan aikana olin nimittäin joutunut hakemaan satulan takaa pudonneen pullon takaisin kyytiin. Täytynee kokeilla jotain muita pulloja PowerBarin pullojen sijaan. Pete vähän tutkaili tilannetta illalla kotona ja sanoi, että käyttämissäni pulloissa ei ura ole ihan oikeassa kohdassa telineen näkökulmasta.

180 kilsan ajon jälkeen alkoi olla pieniä tuntemuksia istuinluissa, mutta sitä osasin jo odottaakin. Seitsemän tuntia ajettuani otin lempparigeelini tuplakofeiinilla (GU Espresso Love), ja sen avulla poljin sitten loppuun saakka. Reitillä oli melko paljon Pirkan Klassikon ajajia, jotka ajoivat selkeästi hitaampaa vauhtia. Tuossa vaihessa harmitti ainoastaan se, että pyörän ketju oli huonosti rasvattu ja alkoi pitää nitisevää ääntä. Yritin peittää sitä kannustamalla ohittamiani pyöräilijöitä. Jotkut ilahtuivat siitä, toiset selvästikään eivät.

Maalissa reilun kahdeksan tunnin jälkeen sain mitalin, ja olo oli ikionnellinen. Olin jo muutama kymmenen kilometriä ennen maalia herkistynyt ajateltuani tätä hienoa päivää, #TeamElina Jouhkia ja sitä, että pystyn tekemään jotain näin mahtavaa yhdessä mukavien ihmisen kanssa. Upea kokemus, josta jäi hienot muistot! Ehkä vähän siirappista, mutta siltä nyt tuntuu.

Mitali kaulaan maalissa!

Tampereella

Aamupäivällä kävimme Peten kanssa pikaisesti uimassa, pyöräilemässä ja juoksemassa Kaitalammella. Vesi oli jo mukavan lämmintä ja ihanan kirkasta. Järven toisessa päässä oli pieni poijukin, mutta ihan sinne asti emme uineet, kun piti vielä säästellä energioita huomiseen Pirkan pyöräilyyn. Juoksu jäi tosi lyhyeksi, kun Pete kokeili juosta ilman sukkia ja kantapäähän tuli rakko 10 minuutin juoksun jälkeen. Lainasin omaani ja kävelimme autolle.

Lapsoset jäivät kotiin kahdestaan, kun me pakkasimme pyörät autoon ja ajoimme parilla pysähdyksellä  Tampereelle. Vähän pörräsimme hotellin (Scandic Tampere Station) ympäristössä ennenkuin kävimme hotellin ravintolassa syömässä pienet raviolit iltapalaksi.

Nyt vaan levätään ja jännätään huomista. Otan mukaan kolme pulloa, kahdessa urheilujuomaa ja yhdessä vettä ja elektrolyyttitabletti. Geelejä ja energiakarkkeja otan taskut täyteen. Pari energiapatukkaa ja elektrolyyttitablettiakin on mukana. Sykemittarin olen asettanut piippaamaan 20 minuutin välein, ja silloin aina juon ja/tai syön. Geelejä on sekä kofeiinilla että ilman, niistä voi sitten fiiliksen mukaan valita sopivimman.

Suunnittelen pysähtyväni kahdessa huollossa täyttämässä pullot. Ensimmäinen pysähdys on 80 kilsan kohdalla ja toinen noin 160 kilometrin jälkeen. Toivottavasti se riittää eikä huoltopisteillä ole kovaa ruuhkaa. 

Pyörän pitäisi olla kunnossa, samoin kuskin. Torstaina ja perjantaina join maltodrinkkejä pitkin päivää, muuten olen syönyt normaalisti. Tänä aamuna Omegawave-mittauksessa leposyke oli vähän koholla. Ehdin siitä jo vähän huolestua ennenkuin Pete kertoi että hänellä oli ihan sama juttu ennen Kalmarin kisaa viime vuonna. Ehkä se on vain kehon tapa reagoida siihen väkisinkin kertyvään jännitykseen, kun lähestyvä pitkä tapahtuma on edeltävän viikon aikana mielessä tuon tuostakin.

Team Elina Jouhkin hihanauha saapui juuri parahiksi perjantaina. Huomenna tavoite on ajaa se maaliin  ja ottaa ajamisesta kaikki ilo irti!

Tekniikkaviilausta

Sain eilen Päiviltä Märskyssä vähän vinkkejä siitä, miten saisin uintiini lisää vauhtia. Uiminen tuntuu useimmiten tosi hyvältä ja sujuvaltakin, mutta uintiajoissa kehitys ei näy kuten toivoisin. Onhan sekin tietysti jotain, että voi luottavaisin mielin lähteä uimaan pitempiäkin matkoja avovedessä, mutta olisi kiva saada uintiin myös lisää vauhtia. Voi tietysti olla, että odotukseni ovat ylimitoitetut, mutta aina kannattaa yrittää!

Ennakkoajatus siis oli, että uintitekniikassani on jotain viilattavaa. Ja niin olikin: jalat ovat hieman liian syvällä eikä käsiveto ole tehokas, se menee ns. "läpi". Tein Päivin opastuksella erilaisia harjoituksia liittyen mm. keskivartalon aktivoimiseen, kiertoon, käsivetoon ja pakaran käyttämiseen potkuissa. Oli aika vaikeaa yrittää eristää vain yksi lihas potkia pakaralihaksille vuorotellen. Ei tainnut onnistuakaan ihan ensimmäisillä kerroilla. Se on kuitenkin jotain sellaista, jota voin yrittää tehdä vaikkapa joka treenin alkuun.

Suuri haaste on myös saada veteen parempi ote niin, että käsiveto on koko mitaltaan tehokas ja vie eteenpäin. Se taitaa minulla olla ikuisuusprojekti, siitä on aikaisemmin ollut muidenkin uintivalkkujen kanssa puhetta.

Jalkoja sain vähän nostettua ylöspäin kun ajattelin uivani alamäkeen, ja tunsin sen myös uidessa kantapäiden välillä rikkoessa veden pinnan. Käsivetoa treenasin uimalla myyrää ja harjoittelemalla käden vientiä veteen. Varsinkin oikean käden kyynärpää tippuu heti vedon alussa. Täytyy varmaan kaivaa kaappien kätköistä esiin joskus vuosia sitten hankittu etusnorkkeli, ettei hengitys pääse häiritsemään käsivetoon keskittymistä.

Ajatushommiksi meni siis tämä uintivauhdin etsintä. Hyvä oli kuulla, mitä voisin parantaa kun pelkästään uimalla nämä jutut eivät minulla ole korjaantuneet. Onpahan taas pohdittavaa, kun seuraavan kerran pääsen altaaseen.

Lähtemättä olemisen vaikeudesta

Reilun tunnin päästä on Kuusijärvellä Heltri Cupin Rykäsy, sprinttimatkan pituinen harjoituskilpailu. Ilmoittauduin siihen ajoissa, ja se oli myös treeniohjelmassa. Tässä sitä nyt kuitenkin pötkötellään sohvalla.

Minun on paljon vaikeampi päättää, etten osallistu kuin että osallistun, kun kerran ilmoittauduttu on. Nytkin pyörittelin tätä asiaa pitkään ajatuksissani ennen lopullista päätöstä olla lähtemättä. Ehkä se liittyy jotenkin lupausten pitämiseen, sillä olen tosi tarkka siitä että pidän mitä lupaan. Tässä tapauksessa ehkä ajattelen vähän hölmösti ilmoittautumisen olevan lupaus osallistumisesta.

Syitä jättää kisa väliin on monia, mutta mikään niistä ei ole kauhean hyvä:

• ulkona sataa tihuuttaa ja pelkään tulevani kipeäksi juuri ennen sunnuntaista Pirkan pyöräilyä
• kurkku on vähän kipeä ja ehkä pääkin. Tosin nämä kivut saattavat johtua korvienvälistäkin.
• Leppävaaran tunneli oli töistä tullessa suljettu idän suuntaan ja siellä oli ihan kamalat ruuhkat, kuva alla.
• väsyttää. Tämä on näistä ehkä kaikkein vaikein. Olenko vain laiska vai oikeasti väsynyt?  Minut on kasvatettu ahkeraksi, ja laiskuus on lähes pahinta mitä tiedän. Hakematta tulevat mieleen suomalaiset sanonnat "laiska töitään lukee", "hiki laiskan syödessä" ja monet muut vastaavat työn, ahkeruuden ja jaksamisen ylistykset. Siksikin lepääminen ja tekemättä jättäminen on niin vaikeaa. 

Tunneli on suljettu.

Toisaalta vähän harmittaa että jää todennäköisesti kiva kisa kokematta ja toisaalta taas on hieman helpottunut olo kun ei tarvitse lähteä tuonne sateeseen. Rohkeasti kokeilen nyt kuitenkin miltä yksi ylimääräinen lepopäivä tällä viikolla tuntuu.

Pää pyörällä

Viime viikot ovat olleet melkoista haipakkaa: uuden työn opettelua, kovia treeniviikkoja ja päälle päätteeksi pojan ylioppilasjuhlien valmistelua. Ylioppilasta juhlittiin eilen, ja tänään oli vielä rääppiäiset tyttären kahdelle kummiperheelle, joiden esikoispojat myös kirjoittivat tänä keväänä. Juhlat onnistuivat hyvin, ja tuntuu oikein etuoikeutetulta saada järjestää sellaisia omalle nuorelle. Hieno päivä se on myös vanhemmalla, kun nuoren vuosien aherrus koulussa palkitaan ja tulevaisuus on hyvällä tavalla auki. Tuntuu ihan aidosti siltä, että kaikki on mahdollista.

Ei siis ihme, että kesäkuun alku sai minut yllätettyä. Pää on jäänyt jonnekin toukokuun alkupuolelle. Ihmettelin eilen sitäkin, kun tytär sanoi lähtevänsä Turkuun yöksi ystävän luokse tänään sunnuntaina. Kysyessäni että mites koulu maanantaina, minua valistettiin, että nythän on koululaisilla alkanut kesäloma. Välillä tulee aikamoisia oikosulkuja.

Mitään kamalan tärkeää en toivottavasti ole unohtanut. Treenit ovat onneksi puhelimen kalenterissa, joten niitä ei ole jäänyt väliin. Eilinen juhlapäivä oli tietysti lepopäivä treenien kannalta. Tänään olen ajellut pyörällä ja käynyt juoksemassakin. Hyvin tuntui kulkevan kuten aina lepopäivän jälkeen. Pyörälenkillä ajoin ensin Bodomin kautta Velskolaan. Bodominjärven tuntumassa näkyikin tuttuja seuratyyppejä liikennettä ohjaamaassa. Siellä filmattiin seuran mainosvideota. Mukaan olisi päässyt, mutta en malttanut jättää hyvin alkanutta lenkkiä väliin tai muutenkaan pitää turhia taukoja. Jatkoin siis matkaa.Velskolasta jatkoin Lepsämään ja sieltä Selkiin päin ja takaisin samaa reittiä. Kolme tuntia, kolme pulloa nestettä.

Juoksulenkilläkin oli jotain uutta ja ihmeellistä: juoksin lempireittiäni Otaniemen rantoja pitkin Tapiolaan päin, kun huomasin reitilleni pystytetyn pienen kisakeskuksen telttoineen. SUP-lautoja ja meloja näkyi siellä täällä. Kotona googlailin vähän ja sain selville, että Otaniemessä kisattiin tänään SUP Ranking -osakilpailu. Olisi ollut ihan mielenkiintoista jäädä katsomaan, mutta en kuitenkaan malttanut kun juoksukin eteni kivasti. Luulin että tuo SUPpailu olisi vain sellaista leppoisaa touhua, mutta siinäkin voi näköjään kilpailla. No missäpä ei toisaalta voisi.

Nyt juhlien jälkeen tuntuu, että Pirkan pyöräily ensi sunnuntaina tulee eteen todella nopeasti. Yritin tämän päivän pyörälenkillä hakea sitä oikeaa vauhtia Pirkkaa varten, mutta liian kovaa menin taas ainakin ne alun mäkiosuudet. Viikon päästä pitää lähteä vähän rauhallisemmin liikkeelle, että jaksan hyvin loppuun saakka. Myös pysähtymistaktiikkaa pitää pohtia, mahdollisimman vähillä pysähdyksillä yritän mennä. Ainakaan millekään keittolounaalle en meinaa pysähtyä. Mutta voihan se mieli tässä tai vielä matkan päälläkin muuttua.