Aloittaessani blogikirjoittelun reilut kuusi vuotta sitten elämäni pyöri niin paljon lasten harrastusten ympärillä, että joskus piti oikein pohtia, mikä on sitä minun ihan ihkaomaa juttua. Tykkäsin toki joka hetkestä kentän laidalla, huoltojoukoissa, kuskina, turnauksissa ja toimitsijana, mutta niissä kaikissa olin mukana vain lasteni takia.
Pitkästä aikaa nyt on taas takana kaksi päivää, jotka menivät lähes täysin jo melkein aikuisiksi kasvaneiden lasteni ehdoilla. Aika paljon pitää tapahtua, että treenit jäävät väliin kahtena päivänä peräkkäin mutta nyt oli tosiaan vähän tärkeämpää tekemistä.
Torstaina tyttäreni tanssi Wanhojen tanssit Tapiolan lukiossa. Tanssit sujuivat ihan loistavasti, ja oli todella upeaa saada olla mukana siinä riemussa, joka komeista ja kauniista nuorista välittyi aina katsomoon saakka. Koska tila oli rajallinen, jokaisella nuorella sai olla kolme vierasta. Peten ja minun lisäkseni mukana oli isäni, jolla myös oli mahdollisuus tanssia tyttärentyttärensä kanssa illan päätteeksi. Oli todella hieno ilta, jota muistallessa hymyilyttää vieläkin.
Perjantaina oli astetta vakavampaa tekemistä, kun pääsimme seuraamaan poikamme sotilasvalaa Santahaminassa. Tilaisuus oli todella juhlallinen ja isänmaallinen. Ison kentän keskellä pimeässä illassa paloivat jätkänkynttilät, ja sadat alokkaat olivat suorissa riveissä kentän laidalla. Liput liehuivat, räntää vihmoi ja savu tuoksui ilmassa. Papin ja prikaatinkenraalin puheiden jälkeen alokkaat vannoivat sotilasvalan, kuten niin monet sukupolvet ennen heitä.
Sotilasvalan jälkeen kaartin jääkärit tekivät ohimarssin, ja kyllä se herätti monenlaisia tunteita, kun näki oman poikansa marssivan tahdissa vakavana ja ryhdikkäänä ase olallaan. Mieleen tulivat Suomen sodissa taistelleet isoisät ja -äidit sekä myös vanhemmat muualla nykymaailmassa, jotka joutuvat lähettämään omat samanikäiset poikansa sotaan.
Jonkin aikaa odoteltuamme saimme oman kaartin jääkärimme mukaamme viikonloppulomalle. Armeija-arki alkaa hänellä taas sunnuntai-iltana yhdeksältä, kun pitää olla takaisin kasarmilla. Jäljellä taitaa olla noin 305 päivää palvelusta isänmaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti