Pete oli kyllä laittanut pohjiin hyvät liisterit, mutta ne kuluivat pois jo ensimmäisen tunnin aikana, kun ladulla oli niin paljon roskaa. Loppumatkasta ei sitten luistanut eikä pitänyt. Kerran pyllähdinkin, kun hyvässä tasurifiiliksissä pistelin menemään ja vasen suksi tarrasi kiinni johonkin ja lopetti "liu'un" kuin seinään. Ei sattunut eikä kukaan nähnyt. Alamäissäkin joutui lykkimään vauhtia. Latujen keskellä liukui sentään vähän paremmin. Näin huonossa kelissä en varmaan koskaan ennen ollut hiihtänytkään.
Hiihdin edestakaisin Solvallaan päin, ja oli kyllä kiva hetki kun pääsin kääntymään takaisin. Aikaisemmilta vuosilta oli muistissa se, että Oittaalle päin olisi enempi alamäkeä. Loppumatka menikin jotenkin jouhevamman tuntuisesti, vaikkei suksi pitänyt enää yhtään. Korkeuskäyrä ei ole ihan symmetrinen, kun muistin laittaa mittarin päälle vasta jonkin matkaa hiihdettyäni.
Lenkin päätteeksi kannoimme meidän molempien sukset huoltoon, niin pahan näköisiksi menivät pohjat tänään. Itse asiassa koko huolto taisi jäädä viime vuonna väliin, joten oli se siinäkin mielessä jo ihan tarpeen.
Kahvilan jonossa vähän ihmettelin, kun eteeni tuli rouva valittamaan siitä, että hänen ostamansa karjalanpiirakka munavoineen oli kymmenen minuuttia aikaisemmin lämmitetty aivan liian kuumaksi, eikä vieläkään ollut jäähtynyt syöntikelpoiseksi. Rouva haki vitriinistä uuden piirakan tilalle ja pyysi vaihtoa virheellisen tuotteen tilalle. Uutta piirakkaa olisi kuulemma pitänyt lämmittää vain muutaman sekunnin ajan, ei missään tapauksessa yhtä pitkään kuin ensimmäistä. Kahvilan emäntä totesi alkuperäisen piirakan olevan lämmin, ja kieltäytyi vaihtamasta sitä uuteen. Pisteet hänelle. Kaikenlaisia valittajia sitä näköjään maailmaan mahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti