Pyörällä Helsingissä

Hiihtokelit näyttävät olevan ainakin toistaiseksi ohi, niinpä sunnuntain pitkälle lenkille piti keksiä jotain muuta tekemistä. Pienen pohdinnan jälkeen päätin lähteä pienelle maastopyörälenkille Helsinkiin.

Ajoin ensin työmatkareittiä keskustaan. Tein tosin pienen lenkin Villa Elfvikin kautta, ja siellä olikin tosi jäistä. Gallen-Kallelan museon kohdalla sain vähän minua ennen juoksulenkille lähteneen Peten kiinni, ja ajoinkin siinä vähän matkaa hänen vierellään. Kiva, että meillä oli sama alkureitti.

Keskustassa oli hiljaista. Vastaan tuli vain koiranulkoiluttajia, juoksijoita ja juna-aseman tietämillä muutama hiihtomareissulta palaaja.

Ei tarvinnut pelätä pyörätielle poukkoilijoita.

Yliopistonkadun ja Kluuvikadun kautta ajoin Etelä-Espan pyörätielle ja sieltä edelleen Kauppatorille. Sielläkään ei ollut ketään.

Kauppatori ja Kolera-allas.

Matka jatkui rantoja pitkin Ruoholahteen. Asuin nuorempana pitkään Ullanlinnassa, ja tuolle pätkälle osuu monta minulle tosi tärkeää ja merkityksellistä paikkaa. Tuli ihan nostalginen olo!

Sain vähän toisella kymmenellä ollessani hienon 12-vaihteisen Kaunotar-pyörän, jolla suhailin Kaivopuiston ympäristössä. Alla olevan kuva lyhyt mäki on jostain tiedostamattomasta syystä jäänyt erityisesti mieleen. Lukemattomia kesäpäiviä olen viettänyt kuvan vasemmassa laidassa olevassa Uunisaaressa.

Kaivopuisto.

Ruoholahdessa katsoin jo kaukaa, että nyt on sillan alta tulevalla juoksijalla tutunnäköinen askel: Petehän se siinä! Jonkin aikaa taas ajoin hänen rinnallaan, kunnes alkoi tulla kylmä ja piti alkaa taas polkea kovempaa.

Pete Ruoholahdessa.

Lauttasaaren sillalla ja rannassa oli kamalan jäistä ja tuulista. Kieli keskellä suuta mentiin taas. Hoksasin, että on helpompaa, jos katsoo vähän pidemmälle eteenpäin eikä jarruttele.

Tyrskyt iskevät rantaan Lauttasaaressa.

Länsiväylä.

Lauttasaaresta ajoin Kaskisaareen ja sieltä edelleen Otaniemen rantapolkua kotiin. Kolmenkympin lenkkiin meni kaikkineen pari tuntia, joten aika rauhallista oli etenemisvauhti. Reitti oli tosi mukava, taidan ottaa joskus uusiksi.

Viikonlopun aikana kävimme muutamaan otteeseen Esport Arenalla katsomassa 24 h juoksijoita. Samalla tapasin taas Joensuusta huoltohommiin tulleen Hannen. Aika sitoutunutta ja asialleen omistautunutta porukkaa vaikuttivat juoksijoiden lisäksi olevan huoltajat. Mieleen jäi varsinkin Hannen mukana ollut valloittava nuori tyttö, jonka isä oli juoksemassa.