Flunssassa

Nuhaa, paansarkya ja vasymysta - nyt kylla harmittaa olla flunssassa. Jo lahes viikon lenkit ovat jaaneet valiin, enka tanaankaan ole edes laskettelukunnossa. Kaikki muut lahtevat tunnin paasta Solitudeen. Jaan tanne talolle siksi aikaa lukemaan ja lepailemaan. Ylihuomenna alkaa jo kotimatka, ja sita varten pitaisi kerata voimia.

Toivottavasti juoksukunto ei ihan romahda taman taudin aikana!

Mount Aire

Vuokrasimme lumikengat REI:sta ja lahdimme Ninan, Petrin ja lasten kanssa lumikenkailemaan Millcreek -kanjoniin. Auton parkkialueelta reitin alkuun oli muutamia kilometreja, ja sen kuljimme ilman lumikenkia. Liikkeella oli paljon hiihtajia ja koirien ulkoiluttajia. Vastaan tuli mm. lastenrattaat, jotka kulkivat pyorien sijaan suksilla.

Maisemat olivat todella upeita; puiden oksat olivat raskaat lumesta, ja lumisateesta huolimatta nakyvyys oli hyva. Nousimme Mount Airen huipulle. Kavelimme saman reitin jo viime helmikuussa, mutta Nina, Chloe ja Sophie olivat nyt reissussa ensimmaista kertaa.

Petrilla on koko matka tarkemminkin dokumentoituna Nokia Sports Trackeriin, mutta tassa tunnusluvut lyhyesti: reitti oli yhteensa 16 kilometria, ja siihen meni viisi tuntia taukoineen. Lahdimme matkaan yhden maissa iltapaivalla ja ehdimme juuri ennen pimean tuloa takaisin autolle. Reissu oli vahan raskaampi kuin etukateen arvelimme, mutta onneksi matkassa oli tarpeeksi suklaata ja Gatoradea, jotta kaikkein pienimmatkin jaksoivat takaisin alas asti omin jaloin.

Wasatch Boulevard out and back

Sunnuntain pitka lenkki suuntautui tanaan Wasatch Boulevardia pitkin etelaan. Juoksin pyorille ajotiesta erotettua kaistaa pitkin viisi-kuusi kilometria ja lahes samaa reittia takaisin. Matkaan lahdin vahan ennen aamukahdeksaa ja silloin oli jo ihan valoisaa, vahan sinista taivastakin oli nakyvissa. Vuoret olivat upean nakoisia, kokonaan mustavalkoisia. Keskusta nakyi hienosti alhaalla laaksossa. Pakkasta oli muutama aste, ja mukana olleeseen vesipulloon alkoi paluumatkalla muodostua jaahiletta. Ekstriimia!

Yritin juosta (tai kavella!) koko ajan aerobisella alueella, keskisyke oli 145 ja maksimi 158. Aikaa meni tunti 26 minuuttia. Juostessa tuntui, ettei henki oikein kulje kunnolla, mika johtunee korkeasta ilmanalasta. Edellisilla reissuilla olen huomannut, etta minulla sopeutuminen siihen kestaa melko pitkaan. Muutama vuosi sitten meinasin pyortya, kun menimme heti tulopaivaa seuraavana paivana ylos kanjoniin laskettelemaan.

Lenkin jalkeen lahdimme Brightoniin, josta vuokrasimme sukset meille muille ja Atelle lumilaudan. Laskettelimme kolmisen tuntia. Atelle ja Chloelle oli Steve hankkinut yksityisopetusta lautailun saloihin, ja tosi hyvin se alkoikin molemmilta sujua.

Korkean paikan leirilla

Kavimme Ninan kanssa aamulenkilla. Juoksimme ja kavelimme noin 6 km. Aikaa meni vajaa tunti, keskisyke oli 130 ja maksimi 156. Otimme lenkilla valokuvia Peten kannykalla, toivottavasti saamme ne ladattua myos tanne jossain vaiheessa. Maisemat olivat todella upeat. Lunta on puolisen metria taalla laaksossakin, lampoa taisi olla aste tai pari. Eilen satoi lunta lahes koko paivan. Suolaa oli nyt tiella sen verran, ettei ollut liukasta. Sita jai myos kenkiin ja housuihin aikalailla...

Mahtavaa olla Ninan luona kylassa! Kahden nukutun yon jalkeen tuntuu jo silta, ettei aikaerorasituskaan (9 h) enaa vaivaa. Nyt lahdemme shoppailemaan.

Kuvassa on näkymä Ninan talolta Salt Lake Cityyn päin (siis naapurin talo, vuoret taustalla ja niiden välissä laaksossa kaupunki).

Toinenkin aamulenkki

Juoksin noin yhdeksän kilometrin lenkin heti aamiaisen jälkeen. Aikaa kului 1.04, keskisyke 146, maksimi 158. Dexal maistuu muuten tosi pahalta heti hammastahnan jälkeen... Yöllä oli satanut noin sentti lunta, joka oli kovaa vauhtia muuttumassa märäksi loskaksi. Välillä oli vähän liukastakin, mutta hyvin se sitten lopulta meni. Eilinen lenkki taisi vielä vähän painaa jaloissa, mutta syke pysyi hyvin aisoissa. Metsässä juostessa oli kivaa, kun metsäpolku hohti valkeana.

Kukonlaulun aikaan tai vieläkin aikaisemmin

Eilen oli maratonkoulussa testipalaute ja ruokaluento, enkä sitten ehtinyt lenkille normaaliin tiistaiseen tapaan. Niinpä nousin tänään aikaisin ja lähdin lenkille 5.30. Heräsin ihan ilman kelloa varttia yli viisi. Ulkona oli nollakeli eikä yhtään liukasta. Oli tosi kiva juosta, edes koiranulkoiluttajia ei ollut liikkeellä. Yksi juoksija kyllä ohitti minut viimeisellä kilsalla. Juoksin vajaat seitsemän kilometriä, keskisyke oli 146 ja maksimi 158.

Testipalautteesta jäi päällimmäisenä mieleen se, että maraton on ensi kesänä ihan mahdollinen. Hapenottokyvyn perusteella voisin tavoitella puolikkaalla aikaa 2.05 - 2.10 ja koko maratonilla 4.30 - 4.40. Aika monta kilometriä pitää kuitenkin harjoitella ennen sitä, koska vielä aerobisen sykealueen vauhti on selvästi hiljaisempaa. Suunta kuitenkin on varmasti hyvä!

Nyt illalla pakkaamme laukut ja huomenna lähdemme koko perhe Salt Lake Cityyn joulun viettoon!

Iltalenkki auringonlaskun aikaan

Tänään oli taas pitkän lenkin vuoro. Juoksin Karhusaaren ympäri ja Tapiolan kautta kotiin. Kevyesti kulki: keskisyke oli 146, maksimi 154 ja aikaa meni 1.22 ja risat. Juoksuvyössä oli melkoisen laimeaa Dexalia, mutta vatsa tuli siitä vähän kipeäksi. Täytynee kokeilla jotain toista merkkiä.

Karhusaaren rannalla näin ihan mahtavan auringonlaskun. Taivas oli oranssi ja vesi ihan turkoosia. Auringonlaskun jälkeen alkoi ilma selvästi kylmetä, mutta kaunis maisema jäi mieleen pitkäksi aikaa.

Tälläkin viikolla juoksin noin 32 km.

Is anyone out there?

Ipa sanoi että olen laiska kirjoittamaan... no joo, mutta lukeeko näitä tekstejä kukaan?

Noo, mutta tässä viikon juoksut:

ma lepo
ti 10 km pk
ke 8 km vk + 3,5 pk
to lepo
pe 11 km pk
la 10 pk
su 21,5

Kilsoja siis yhteensä 64. Keskivauhdit pyörii nyt peruslenkeillä 6:20 hujakoilla, yleensä vähän kiihtyen loppua kohti. Sykkeet 135 - 145. Sunnuntain pitkän lenkin keskisyke oli 138 ja vauhti 6:21. Jotenkin toivoisi että vauhti olisi kovempaakin mutta toisaalta juoksu kulkee aika kevyesti.

Tämän viikon uutuus on ollut Nokian palvelu Sportstracker. Loistava juttu, kun käytössä on GPS:llä varustettu kännykkä. Lenkin saa tallennettua GPS:llä ja netistä tai kännykästä voi sitten katsoa tarkempia tietoja. Varmaan aika samanlainen kuin Traxmeet mutta ilmainen. Tämä avulla voi jopa pistää live sharing - toiminnon, eli kotiväki voi seurata läppäriltä reaaliajassa missä mies menee ja mikä on vauhti, siistii! Tosi hyvä homma varsinkin pitkillä lenkeillä käykää tutustumassa: www.sportstracker.nokia.com . Kannattaa!

Kylänalasen ympäri

Tulimme eilen illalla mökille yhdentoista jälkeen. Lapsia kyllä jo nukutti, mutta minulla oli firman pikkujoulut emmekä päässeet lähtemään aikaisemmin. Kävimme työporukan kanssa keilaamassa ja syömässä. Mukavaa oli.

Aamupäivällä juoksin vesisateen vihmoessa Kylänalasen ympäri vajaat 6,5 km. Keskisyke oli 146, maksimi 158 ja aikaa meni 44:31. Vaikka täällä maalla ollaankin, kolme autoa ajoi hiljentämättä ohitseni ja roiskaisi samalla loskat jaloille. Ikävää. Loskan lisäksi tiellä oli paikoin myös jäätä ja siis liukasta.

Lenkin ja venyttelyn jälkeen on hyvä olo, lähdemme pian Saloon lounaalle ja katselemaan kaupungin valoja.

Sohjossa

Lämmintä on pari astetta ja tietäähän sen, mitä lumelle tapahtuu: se sulaa sohjoksi. Onneksi suurin osa 9,5 km:n lenkkireitistä oli märkää asfalttia, mutta kyllä sitä liukasta sohjoakin riitti aika moneen paikkaan. Juoksin Otaniemeen ja sieltä Tapiolaan ja takaisin kotiin. Lenkkiin meni tunti ja 3 minuuttia. Keskiarvosykettä en saanut, koska mittari näytti alussa liian alhaisia lukemia, maksimi oli 156.

Sääriluiden etupuolella oli taas jotain tuntemuksia, samoin reisien sisäosissa tuntui kyllä vielä tiistaiset askelkyykyt ja muut treenit. Pelkästä juoksemisesta jalat eivät olekaan tulleet enää vähään aikaan kipeiksi.

En eilen sateen vuoksi mennytkään töihin pyörällä, mutta kävelin töistä kotiin. Matka oli 7,5 km ja aikaa meni tunti ja vartti. Ihan kiva kokemus, joskus voisi ottaa sen uusiksi. Lintuvaaran läpi kulkee kyllä aika pitkä, tylsä ja suora tie...

Peten kanssa olemme ajatelleet osallistua Helsinki City Run -puolimaratoniin 9.5. Sen jälkeen seuraavana tavoitteena onkin Helsinki City Marathon 15.9.!

Taas tiistai ja tekniikkatreeniä

Menimme Nellin kanssa Esport Arenalle. Nellillä oli juoksutreffit yhden futiskaverin kanssa ja minun piti taas tehdä tekniikka- ja lihaskuntotreenit. Petri ei päässyt mukaan, koska oli hammaslääkärissä, eikä Attekaan tullut mukaan vielä paranevan varpaan vuoksi. Ei kyllä ollut yhtään niin kiva tehdä treenejä yksin, mutta sainpas ne kuitenkin tehtyä. Aikaa meni noin tunti, kilsoja kertyi vajaat viisi.

Tänään tuli taas vähän lunta, joka on jo muuttunut loskaksi. Eilen maanantaina ajoin pyörällä töihin, huomenna on tavoitteena tehdä samoin. Nyt kun pyörässä on nastarenkaat, pieni liukkauskaan ei haittaa.

Nahkee viikko

Oli kevyt viikko mutta juoksu ei kulkenut hyvin.

- ma lepo
- tii muutama kilometri ja lihaskunto juoksukoulussa
- ke lepo
- to 7 km
- pe lepo
- la 10 km
- su 17,5 km

Yhteensä vajaa 40 km. Lauantain ja sunnuntain lenkeillä syke/vauhti - suhde huono. Sunnuntaina 140 keskisyke ja vauhti 6:29. Tuntuikin raskaalta eikä juoksu oikein huvittanut. Ehkä vähän nuhaa. Vasemmassa nivusessa ollut levossa kipua.


Nooh, eiköhän se tästä. Aina ei voi kulkea hyvin. Jos ei ole huonoja viikkoja ei ole hyviäkään, vain keskinkertaisia.

Samaa rataa

En taida olla mikään seikkailijaluonne, sillä tänään juoksin taas saman pitkän lenkin Karhusaareen (mittarin mukaan 12,46 km) kuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Joku toinen voisi jo alkaa etsiä uusia lenkkejä, mutta minusta saman, tutun lenkin juokseminen tuntuu hyvältä. Aikaa meni 1.25:52. Keskisyke oli 144, maksmimi 164. Syke nousi noinkin korkeaksi, kun jouduin spurttaamaan vaihtuviin valoihin. Muuten juoksin tasaista reilun seitsemän minuutin kilometrivauhtia.

Peruskestävyyslenkin juokseminen tuntuu tosi kivalta, kun ei hengästytä ollenkaan. Tänään jopa aurinko pilkahti hetkellisesti paksun pilviverhon takaa. Pakkasta oli parisen astetta.

Päättyvällä viikolla juoksin yhteensä noin 34 kilometriä.

Vähän kovemmalla sykkeellä

Harjoitteluohjelmassa oli tänään lenkki vähän kovemmalla sykkeellä. Juoksin ensin hitaasti (tai siis sitä normaalia lenkkivauhtia) 10 minuuttia, ja sitten 20 minuuttia sykkeellä 155-165. Yllättävän raskaalta tuntui, olisikohan pitänyt verrytellä pitempään? Lopussa himmailin reilut 13 minuuttia. Yhteensä lenkki kaatopaikan ympäri kesti noin 43 minuuttia, päälle venyttelyt. Lenkin pituus oli seitsemisen kilometriä.

Lähdemme pian Liisalle ja Pekalle syömään "jouluateriaa", koska olemme jouluna matkoilla. Täytyypä alkaa pakata jouluahjoja...

Räntäsateessa otsalampun valossa

Tänään oli taas melko kehno juoksukeli: vaakaräntää ja pimeää. Onneksi ei sentään ollut liukasta... Juoksin Otaniemen rantoja pitkin Tapiolaan ja takaisin noin 11 km. Aikaa meni tunti ja 16 minuuttia, keskisyke oli 144, maksimi 162. Alussa sykemittaari ei toiminut kunnolla, joten todellinen keskisyke voi olla muutaman pykälän korkeampi.

Otaniemen koko rantareittiä ei ole valaistu, joten otin mukaan otsalampun. Se osoittautuikin tosi käteväksi vehjeeksi, sen valossa näki ihan riittävän hyvin missä se polku oikein menee.

Atte oli koulupäivän aikana potkaissut jotain jäämöhkälettä sillä seurauksella, että varpaasta meni luu poikki. Nyt pitää olla urheilematta kolme viikkoa. Lasketella kuulemma voi, jos saa monon jalkaan. Eiköhän se sitten Kalliovuorilla onnistu...

Kavellen

Oho, olettepas te ehtineet moneen paikkaan siita kun viimeksi luin blogia! Minulla on ollut kiireita, vieraita, juhlia ym, enka ole mielestani muka ehtinyt lenkille. Olokin on ollut vahan heikko ja vasynyt. No tanaan lahdin aamulla pitkalle kavelylenkille, 70 min yla- ja alamakia. Se tuntuikin juuri sopivalta minulle.

Kädet makaronia

Maratonkoulu kokoontui taas tänään. Lähdimme Petrin kanssa Esportille hyvissä ajoin, jotta ehtisimme juosta ennen treenejä. Suunnitelma ei toteutunut, kun joku junioripelaaja rikkoi palohälyttimen ja teki väärän palohälytyksen. Tyhmää. Esport Arena tyhjennettiin ja sitten vaan odoteltiin paloautoja. Ne tulivatkin aika nopeasti. Parikymmentä minuuttia siinä kuitenkin vierähti ennen kuin pääsimme taas radalle.

Ehkä 3-4 km ehdin juosta ennen Sannan vetämiä lihaskuntotreenejä. Käytimme apuna jumppapalloja, käsipainoja, mattoja ja steppilautaa, ja treeni olikin tosi monipuolinen. Kädet ovat vieläkin ihan makaronia, huomenna varmasti vielä enemmän...

Lapset olivat mukana ja juoksivat molemmat myös radalla. Tästä koko perheen tiistaitreenistä voisi kyllä tulla hyvä tapa! Parasta on, ettei lasten tarvitse olla yksin kotona, kun me olemme Petrin kanssa juoksemassa.