Lapset ilman kenkiä

Eilinen auringonpaiste olin tänään muisto vain. Pilvet roikkuivat todella alhaalla, ja päivän hiihtolenkin aikana tuli vähän luntakin. Hiihdin metsässä ja jäällä parikymmentä kilsaa. Tasaisella jäällä on vuorohiihdolla vaikea saada sykettä yli 130:n, mutta metsässä paremmalla ladulla se onnistuu kyllä helposti. Keskisyke jäi kuitenkin reilusti alle 140:n.

Reitin varrelle Aholansaaressa osui aivan mahtavan hieno paikka: kota. Siellä oli viehättävä vanha mummo paistamassa lettuja, nokipannukahviakin olisi saanut. Otin yhden letun ja kupin kuumaa mehua. Letun päälle sai itse ottaa kotitekoista mansikka-raparperihilloa. Otin reilusti, kuten kuvasta näkyy. Se oli mielettömän hyvää. Omina eväinä söin lisäksi pari mandariinia ja keksiä ennenkuin jatkoin matkaa.


Illalla oli aika palauttaa lasten vuokralla olleet laskettelukamppeet. Emme Peten kanssa muistaneet hakiessamme ottaa mukaan lasten kenkiä, joten he tallustivat autolle vuokraamolta sukkasillaan. Voi sitä hauskojen letkautusten määrää: kopistakaahan kengät ennenkuin nousette autoon... ai mutta eihän teillä olekaan niitä! Ha ha. Alla lapsoset isänsä kanssa sukkasillaan. Voi raukkoja kun on ajattelemattomat vanhemmat!


Reissu on ollut tosi onnistunut. Joka päivä on sporttailtu ja syöty hyvin, mökki on hieno ja kaikille on hyvää seuraa. Latuja olisi saanut toki olla vähän enemmän; nyt innokkaimmat tahkosivat samoja reittejä vähän turhan usein. Minneköhän sitä ensi vuonna mentäisiin?

Sitä ihan samaa

Talviloma vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, ja lomakelitkin ovat ihanteelliset. Hiihdin perinteistä yksikseni reilut 2o kilsaa. Hiihto sujui tosi kivasti, sukset pitivät ja jopa luistivat. Sykemittaria ei ollut mukana, ja hiihtotahti oli rauhallinen. Näin kaunista oli:


Hiihdon jälkeen kävin rinneravintolassa lounaalla laskettelemassa olleen muun perheen kanssa. Lapset jäivät edelleen rinteeseen, ja pienen huoltotauon jälkeen kävimme Peten kanssa uimassa. Nyt saimme uida melkein koko ajan altaassa kahdestaan! Matkaa kertyi 1550 metriä, ja meno oli kyllä melko väsynyttä. Kokeilin vähän rintauintia ja kylkipotkujakin, mutta ne tuntuivat jo liian raskailta. Nyt olo on ihanan voipunut. Enää puuttuu vaan hyvää ruokaa ja herkkuja, ja sitten voikin retkahtaa loppuillaksi telkkarin ääreen lätkämatsia odottamaan.

Laiskanpulskeeta oleilua

Selkä vähän vihoittelee eilisen pitkän hiihtolenkin jäljiltä. Ei se kuitenkaan oleilua haittaa. Luin kaksi kirjaa loppuun: Joel Haahtelan Lumipäiväkirjan ja Riikka Ala-Harjan Kanarian. Varsinkin Haahtelasta tykkäsin kovasti. Seuraavana yöpöydällä on Cormac McCarthyn Tie.

Lukemisen ohella on käyty kaupassa, taivasteltu suomalaisten kehnoa olympiamenestystä, viety lapset rinteeseen, syöty ja käyty uimassa 2 kilsan lenkki Tahko Spassa. Kohta syödään taas ja pestään pyykkiä!

Hohtavilla hangilla

Tänään oli ihan paras ulkoiluilma; pakkasta oli 12-15 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lapset ja isät lähtivät rinteeseen, ja me äidit ladulle. Tämänpäiväisen hiihtoretken pituus oli reilut 20 kilometriä. Pyrin pitämään sykkeen pk-alueella, vaikka se etenkin alussa vähän vaikeaa olikin, kun se koko ajan tuppasi nousemaan. Syytän siitä välineitä, sillä sukset eivät ekan tunnin aikana luistaneet yhtään. Alamäissäkin piti tökkiä vauhtia. Pitovoide taitaa olla vähän paakkuuntunut ja haraa vastaan.

Myös uimaan piti päästä. Olimme liikkeellä tuntia aikaisemmin kuin eilen, ja hetken uimmekin Petrin kanssa hetken kahdestaan isossa altaassa. Kyllä ne vesijuoksijatkin sitten löysivät sinne tiensä, ja pian täyttivät altaan leveällä rintamalla. Puolitoista kilsaa sain uitua melko hitaalla vauhdilla. Käännöksiäkin sain treenattua. Uin pääasiassa vapaata, mutta kokeilin myös rintauintia 50 metriä. Heti nousi syke yli 160:n.

Kokkivuorossa ovat tänään seurueen tyttäret ja ruokalistalla tortillat. Ravintolaan taidamme mennä vasta, kun meidän vanhempien köökkivuoro koittaa huomenna tai ylihuomenna.

Talvilomaa Tahkolla

Ajomatka sujui eilen kuten meteorologit olivat luvanneetkin erittäin huonossa säässä. Lumi pöllysi ja sitä alkoi sataakin heti Heinolan pohjoispuolella. Selvisimme matkasta yhdellä pysähdyksellä ja innokkaimmat ehtivät ladulle jo eilisiltana.


Tänään kävimme vuokraamassa lapsille lasketteluvehkeet ja ostamassa hissiliput koko reissun ajaksi. En tiedä miksi, mutta se lasketteluvälineiden vuokraus lapsille saa kyllä stressipisteet kohoamaan; ei löydy sopivaa kypärää tai monot kiristävät tai on kauheat jonot ja ainakin kaikille tulee hommassa hiki. Kaikki sujui kuitenkin kohtuullisesti, ja jätimme lapset rinteeseen.

Iltapäivällä kävin ystäväni kanssa hiihtämässä reilut 12 kilsaa. Sukset eivät ensin tuntuneet luistavan lainkaan, mutta onneksi luisto parani loppua kohden. Hiihdon jälkeen kävin Peten kanssa uimassa reilun kilsan Tahko Spassa. Se oli ihan täpösen täynnä lapsiperheitä, ja kuntouimareillekin varatulla radalla sai varoa sukeltavia lapsia ja lukuisia muita uimareita. Jotkut uivat jopa lasit (siis ei uima-) päässä. Sellaista ei yleensä näekään uimahallissa, ja olen kiitollinen uudesta kokemuksesta...

Ruokapuolesta huolehti tänään nuorempi sukupolvi; söimme pestokanaa ja jälkkäriksi jo monta kertaa hyväksi todettuja mokkapaloja.

Pete pisti paikkkoja kuntoon vauhdilla. (Vuokra)mökki on tosi hieno, ja tänne mahtuu hienosti koko mukana oleva porukka: 4 aikuista, 6 lasta ja koira. Ladut, rinteet ja Tahko Spa ovat kävelyetäisyydellä.

Kiva uintitreeni

Huh huh, HelTrin uintitreeni oli melko rankka - kiva mutta rankka. Itsekseni treenatessa pysyn helposti pelkästään omalla "mukavuusalueellani" eli uin, pyöräilen ja juoksen mielelläni rauhallista pk-vauhtia aerobisella alueella. Se on helppoa ja mukavaa, mutta ei välttämättä niin kamalan kehittävää. Välillä pitää pistää itsensä koville ja näissä treeneissä se kyllä onnistuu.

Uitiin ensin pari sataa metriä verryttelyksi, jonka jälkeen tekniikkatreeniä eli kylkiuintia, "myyrää", scullingia (jota en oikein kyllä osannut), selkää, sukeltelua, kuperkeikkoja ja käännöksiä sekä paljon muuta reilun tunnin ajan. Ratoja oli neljä ja jokaiselle kaksi uimaria. Olin taas ainoa nainen, onkohan suurin osa triathlon-harrastajista miehiä?

Jalat, etenkin etureidet olivat jo valmiiksi väsyneet eilisestä kuntopiiristä, ja nyt uinnin jälkeen ne ovat melkein hyytelöä. Eipä se haittaa, huomenna en vielä taida ehtiä Tahkolla ladulle tai altaaseen. Aamulla lähdetään!

Kuntopiiriä

Perjantaisin on Helsinki Triathlonilla kuntopiiriharjoitus Oulunkylässä. Laitoin paikan osoitteen navigaattoriin, ja se ohjasi minut väärään paikkaan. Tuhannen tulimaista! Ulkona oli ihan sairaan kylmä, mutta kävin kysymässä vähän ohjeita lähimmältä Ärrältä. Löysin lopulta perille 15 minuuttia myöhässä.

Kuntopiiri oli aika perussettiä, samantyyppisiä treenejä tehtiin maratonkoulussakin: askelkyykkyjä, punnerruksia, hyppyjä. Jossain liikkeissä tuntui vähän kipua selässä, otin ne sitten vähän kevyemmin. Mukavaa porukkaa oli paikalla ja uutena seuran jäsenenä oli tervetullut olo, menen varmasti toistekin kun emme ole lähdössä viikonlopuksi mökille.

Rintauinnin tekniikkakurssi, osa 1

Pulahdin Tapiolan altaaseen reilut puoli tuntia ennen rintauintikurssin alkua, ja ehdin uida vaparia noin 1,5 kilsaa. Se tuntui ihan mukavalta, ja tein pari kunnon käännöstäkin.

Kurssilla meitä oli neljä osallistujaa. Nyt ekalla kerralla keskityimme käsivetoon ja hengitykseen. Kädet pitää saada nopeasti eteen, eikä veto saa olla liian leveä. Käsiveto on aika samankaltainen kuin vapaauinnissakin; pitää muistaa pitää kyynärpäät ylhäällä. Pään pitää olla käsien välissä liukuvaiheessa, ja uidessa pitäisi yrittää päästä oman kropan muodostaman pienen aallon ylitse. Hauska harjoitus oli se, kun kahta käsivetoa kohden piti tehdä vain yksi potku. Kyllähän se alkoi sujua, kun ensin vähän mietti...

Ensi keskiviikkona kurssi jääkin minulta väliin, kun olemme Tahkolla. Siellä pitäisi olla ihan kelpo uimahalli, ja haluaisinkin päästä uimaan lähes joka päivä. Myös murtsikkaa on tarkoitus hiihtää, laskettelu jää nyt tällä edelleen kipeällä selällä väliin. Retkiluisteluakin haluaisin kokeilla.

Ensi kesän tavoitteetkin alkavat selkiytyä. Ainakin Kisko Triathloniin haluan osallistua, todennäköisesti perusmatkalle (1500 m - 40 km - 10 km). Viime vuonna perusmatkalla oli mukana vain neljä naista, mikä tuntuu aika vähältä. Jossain törmäsinkin keskusteluun siitä, kuinka triathlonkisoissa ei ole kovinkaan paljon kuntoilijanaisia mukana, toivottavasti se on muuttumassa. Ainakin ensi kesänä Kiskossa on mukana yksi ihan taviskuntoilija eli mä. Toinen hyvä tavoite tälle vuodelle voisi olla puolimaratonin juokseminen alle kahteen tuntiin. Voi olla, että maratonin vaatimat juoksukilsat olisivat tänä vuonna mun selälle liikaa.

Lounasuinnilla

Jätin tänään lounaan väliin ja kävin sen sijaan työpaikan kellarissa uimassa noin puolen tunnin treenin. Siellä on noin 12 metrin pituinen allas, jonka vesi on kyllä melko viileää. Käännösten treenaamiseen allas on kuitenkin omiaan, sai kerrankin kääntyillä ihan sydämensä kyllyydestä. Muita ei ollut lounasaikaan näkösällä.

Lounaan korvaaminen juustosämpylällä ja smoothiella kostautui sitten iltapäivällä, kun väsytti ihan kamalasti eikä ajatus oikein kulkenut. Ehkä sittenkin olisi parempi käydä uimassa työmatkapyöräilyn jälkeen heti aamulla. Silloin säästyisi myös aikaa, kun ei tarvitsisi kotona käydä suihkussa. Täytyy joskus kokeilla sitäkin.

Töiden jälkeen olikin jo kiire kotiin, kun takkahuoneen tavarat piti siivota pois huomenna klo 8 alkavan remontin alta. Kirjoja varten oli oli vähän naftisti 20 pahvilaatikkoa. Nyt on kuitenkin kaikki laatikot hienosti saunassa tallessa ja vesivahinkoremontti voi alkaa.

Tallin avajaiset ja uintia

Kävimme tyttären kanssa uuden tallin avajaisissa. Olipas mahtavan hieno paikka! Maneesi oli valtavan iso, 2000 neliötä, ja talleihin mahtuu 42 hevosta. Kaikki oli uutta, raikasta ja vaaleaa - niin upeaa, että tekisi melkein mieli alkaa ratsastaa. Tässä kuva maneesista, kuvassa Primus-tallin ratsastuksenopettajat ja polleja:


Tallissa tervehdittiin upeita hevosia:


Pete kävi tallivierailun aikana hiihtämässä, ja illalla kävimme yhdessä uimassa Mäkelänrinteessä. Uin kilometrin 50 metrin radalla 22 minuutissa, kun vähän pinnistin. Keskisyke oli 145, maksimi 156, ei siis kovin paha. Tekniikka ei vaan tahdo pysyä kasassa - tuntuu että hötkyilen tarpeettomasti, kun yritän uida kovempaa. Tykkään uida rauhallista, tasaista vauhtia, en ole kovin hyvä pistämään itseäni koville. Ekan kilsan jälkeen uin toisenkin, nyt lyhyemmällä radalla ja käännöksiäkin harjoitellen. Niissäkin riittää viilattavaa ihan kivasti.

Olen vähän miettinyt osallistumista HelTri Cupiin, jonka ensimmäinen osakilpailu on 400 metrin uinti 6.3. Siellä olisi hyvä testata uintikunto. Vähän kyllä hirvittää - mitä jos jään muista monta altaanmittaa? Toisaalta, onko sillä oikeastaan mitään väliä? Jos osallistun, pitäisi varmaan opetella myös hyppäämään altaaseen niin, että uimalasit pysyvät silmillä. Monenlaista uutta haastetta siis pukkaa.

15 min hiihtolenkki

Ajatus oli hiihtää tunti-puolitoista, mutta toisin kävi. Laitoin sukset jalkaan ja lähdin hiihtämään järven jäälle. Jäällä oli lunta noin 40 senttiä, mutta kyllä siinä nyt raahusteli. Parin sadan metrin päässä lumen alla olikin 10-15 senttiä loskaa, ja sitä tarttui molempien suksien ylä- ja alapuolelle. Irrotin sukset saadakseni ne putsattua, mutta en saanutkaan toista suksea enää jalkaan. Side taisi mennä rikki. Eipä siinä auttanut muu kuin palata takaisin mökille samaa latua.

Jotain kivaakin tänään onneksi tapahtui: liityin Helsinki Triathlonin jäseneksi maksamalla jäsenmaksun 60 euroa. Seuralla on aika paljon yhteisharjoituksia (juoksua, uintia, spinningiä, pyöräilyä) ja myös kisoja, joihin voisi olla kiva osallistua.

Lähtemisen vaikeudesta

Juttelimme tänään töissä lounaalla siitä, kuinka aina välillä on tosi vaikea päästä kotisohvalta liikkeelle. Ainakin minulla helpottaa, jos on jo siinä sohvalla valmiiksi urheiluvaatteet päällä. Niinpä tänään heti töistä tultuani laitoin päälle hiihtokamppeet ja jäin odottelemaan Peteä Esport Arenalta. Peten tultua lasten vahtivuoro vaihtui ja ajoin Oittaalle hiihtämään. No, eihän meidän oikeasti enää tarvitse lapsia vahtia, mutta on se ihan kiva, että toinen meistä oli kotona koko illan, kun piltitkin olivat.

Hiihdin vajaan tunnin, keskisyke oli 156 ja maksimi 170. Ihan kuin eilinen uinti olisi vähän tuntunut käsissä ja tämänpäiväinen työmatkapyöräily jaloissa, mutta ihan kivaa oli. Pakkasta oli kymmenisen astetta, ja latu oli tosi hyvässä kunnossa.

Alla kuva iltapäivän työmatkalta. Kova tunku Turkuun päin, ja sinnehän mekin huomenna suuntaamme. Tuskin maltan odottaa, kun viikonlopuksi on vielä luvattu aurinkoakin!

Vapaauintikurssin päätös

Vapaauintikurssi päättyi tänään viidenteen uintikertaan. Meitä kurssilaisia oli paikalla enää neljä, muutama oli jättäytynyt pois kurssin edetessä. Tosi kiva, että pääsin aikanaan mukaan kurssille ylimääräisenä seitsemäntenä kurssilaisena, kun jotkut eivät tulleet mukaan kertaakaan, vaikka olivat ilmoittautuneet ja todennäköisesti maksaneetkin.

Yan otti kaikkien uintia videolle ensin sivulta ja sitten edestä. Videon perusteella saimme henkilökohtaisen palautteen. Minulla oli pielessä mm. nämä pari juttua: käsien pitäisi mennä veteen jo aikaisemmin ja niillä pitäisi kurottaa pidemmälle. Nyt varsinkin vasen käsi läsähtää veteen melkein suorana, eikä hartioihin tule tarpeeksi kiertoa. Yksi hyvä harjoitus on yrittää päästä altaanväli mahdollisimman vähillä vedoilla. Pään ja vartalon asento oli kutakuinkin ok. Nyt täytyy sitten vaan treenailla, jotta uintitekniikka paranisi.

Tekisi mieli ostaa kunnon märkäpuku ja alkaa uida avovedessä mökillä heti kun mahdollista. Joskus jäät ovat lähteneet vasta vappuna, toivottavasti tänä vuonna ei mene ihan niin pitkälle. Kuinkakohan kylmään veteen märkäpuvulla voi mennä?

Tällainen Lidlin märkäpuku minulla on jo, mutta tällä kertaa etsin vähän parempaa, pitkähihaista ja -lahkeista mallia.

Odotan jo malttamattomana ensi viikonloppua, kun vihdoinkin pääsemme käymään mökillä. Viimeksi taisimme olla siellä vuodenvaihteen tienoilla. Toivottavasti siellä on kaikki kunnossa ennätyspakkasten jäljiltä.

Tennistä pitkästä aikaa

Töissä tarjoutui hieno mahdollisuus saada pari tennistuntia, kun yhteistyökumppani on myös tennisvalmentaja. Meitä oli tänään pieni porukka pelailemassa, osa ensimmäistä kertaa joten alkeista lähdettiin. Kenttä oli varattu Kulosaaresta, ja siellä oli ihan sairaan kylmä. s eoli joku ihme kuplahalli, jossa ei ilmeisesti ollut kunnon eristyksiä. Onneksi olin ottanut fleecen mukaan.

Nopeasti palautuivat peruslyönnit mieleen, ja muistin taas, kuinka paljon tenniksestä tykkään. Aikaisemmin pelaaminen on tyssännyt ajan tai pelikaverin puutteeseen. Kun lyönnit alkoivat sujua, alkoi myös selkään sattua - sen verran tulee lyödessä kiertoa alaselkään. Puolitoista tuntia pelailtiin, ja toinen sessio on sitten kuukauden kuluttua. Sitä ennen en aio käydä pelaamassa. Toivottavasti saamme kesäksi porukan kasaan, jotta voisimme pelata työpaikan ulkokentällä vaikka kesäaamuisin ennen töiden alkua.

Ehdin illalla vielä Tapiolaan uimaan: 1800 metriä, 40 minuuttia. Siellä on jo syksystä saakka ollut usein jotain lipunmyyntiin liittyvää hässäkkää. Ilmeisesti ovat vaihtamassa jotain järjestelmiä, ja projekti ei ole mennyt ihan odotetusti. Täytyy ensi kerralla ottaa käteistä mukaan varmuuden vuoksi.

Mitä road rage on suomeksi?

Sitä nimittäin tunsin tänään,kun pyöräilin kotiin sikainfluenssarokotuksesta Mankkaan koululta. Nämä autot oli parkkeerattu pyörätielle, eikä ohi päässyt pysähtymättä ja taluttamatta. Samaan aikaan paikalle kanssani sattui myös jalankulkijoita, ja siinä sitten odottelimme pujotteluvuoroamme. Mikä ihme näitä autoilijoita vaivaa?

Noin viiden kilsan hyötypyöräilyn lisäksi en tänään ole muuta urheillutkaan. Pieni flunssa on aluillaan, ja pidän siksi tänään lepopäivän.

Kaupasta löysin tänään ilahduttavan paljon luomua; jauhelihaa, jogurttia, müsliä, kananmunia. Yritän vältellä lisäaineita, ja karkkilakkokin on kestänyt jo toista kuukautta. Aikaisemmin en kiinnittänyt ruuan laatuun ihan niin paljon huomiota, ja lapsemmekin taisivat syödä pienempinä melko paljon nuggetteja, pussikastikkeita ja pinaattilettuja. Nyt varsinkin nuggetit jo ällöttävät, emmekä ole syöneet niitä moneen vuoteen. Puhdas ruoka on parempaa.

Avasin eilen Twitter-tilin sitä jonkin aikaa harkittuani. Tviittini näkyvät oikealla (löysin valmiin sovelluksen Bloggerista). Ketä sinä seuraat Twitterissä?

Uintivalkku onkin triathlonisti

Uintikurssilla selvisi, että Cetuksen ranskalaisvahvistus, uintiopettaja Yan onkin oikeasti triathlonisti! Joitakin vuosia sitten hän on jopa järkännyt triathlonvalmennusta halukkaille. Tänä vuonna sellaista ei ainakaan vielä ole suunnitelmissa, mutta ainahan voi toivoa!

Treenailimme potkuja uimalaudalla ja räpylöillä, käsivetoja ja hengitystä pullarilla. Pullaritreeneissä kokeiltiin hengittämistä joka neljännellä, seitsemännellä ja yhdeksännellä vedolla. Räpylöillä harjoittelimme sukeltamista liukuasennossa kädet edessä, ja 25 meni ihan helposti. Kokeilimme myös hyppäämistä altaaseen, ja minulla putosi taas molemmilla kerroilla uimalasit silmiltä. Osaan kyllä hypätä, mutta joko lasit ovat liian löysällä tai sitten pää on väärässä asennossa.

Vielä yksi uintikerta on vapaauintikurssia jäljellä, ja silloin saamme taas henkilökohtaista palautetta videoinnin perusteella.