Lapset ilman kenkiä

Eilinen auringonpaiste olin tänään muisto vain. Pilvet roikkuivat todella alhaalla, ja päivän hiihtolenkin aikana tuli vähän luntakin. Hiihdin metsässä ja jäällä parikymmentä kilsaa. Tasaisella jäällä on vuorohiihdolla vaikea saada sykettä yli 130:n, mutta metsässä paremmalla ladulla se onnistuu kyllä helposti. Keskisyke jäi kuitenkin reilusti alle 140:n.

Reitin varrelle Aholansaaressa osui aivan mahtavan hieno paikka: kota. Siellä oli viehättävä vanha mummo paistamassa lettuja, nokipannukahviakin olisi saanut. Otin yhden letun ja kupin kuumaa mehua. Letun päälle sai itse ottaa kotitekoista mansikka-raparperihilloa. Otin reilusti, kuten kuvasta näkyy. Se oli mielettömän hyvää. Omina eväinä söin lisäksi pari mandariinia ja keksiä ennenkuin jatkoin matkaa.


Illalla oli aika palauttaa lasten vuokralla olleet laskettelukamppeet. Emme Peten kanssa muistaneet hakiessamme ottaa mukaan lasten kenkiä, joten he tallustivat autolle vuokraamolta sukkasillaan. Voi sitä hauskojen letkautusten määrää: kopistakaahan kengät ennenkuin nousette autoon... ai mutta eihän teillä olekaan niitä! Ha ha. Alla lapsoset isänsä kanssa sukkasillaan. Voi raukkoja kun on ajattelemattomat vanhemmat!


Reissu on ollut tosi onnistunut. Joka päivä on sporttailtu ja syöty hyvin, mökki on hieno ja kaikille on hyvää seuraa. Latuja olisi saanut toki olla vähän enemmän; nyt innokkaimmat tahkosivat samoja reittejä vähän turhan usein. Minneköhän sitä ensi vuonna mentäisiin?