Vietetaan viimeista kokonaista paivaa New Yorkissa. Huomenna lennetaan takaisin Salt Lake Cityyn. Viela ehti aamulenkille. Sama viiden mailin lenkki kampuksen ympari, tuntuu jo tutulta ja joka kerta kevyemmalta. Mikas siina juostessa kun lapset viela nukkuivat siskonpedissa serkkujen kanssa kesalomallaan. Heti alkumetreilla tormasin peuraan joka seisoi keskella tieta. Ei nakynyt muuta liikennetta tai ulkoilijoita. Hetken aikaa tuijotimme toisiamme ja mietimme varmaan molemmat kumpi meista on vaarallisempi. Nama new yorkilaisethan voivat olla vaikka tappajapeuroja. Varovasti paatin siis vaistaa kaukaa kaartaen ja peura antoikin minun onneksi menna.
Mulla on hiljattain tullut paansarkya ja vahan migreeniakin naiden aamulenkkien jalkeen. Tapanani on ollut juosta tyhjalla vatsalla, ja siita on kai nyt luovuttava. Lenkin jalkeen on niin kova nalka etta tuskin jaksan raahautua jaakaapille. Olen siksi talla viikolla yrittanyt syoda tukevan aamiaisen ja juonutkin lasin tai kupin pari nestetta ettei paansarky sitten yllattaisi. Se tuntuu auttavan. Saisiko tahan vinkkeja muilta?
Nina, se on varmaan se juominen. Pitäisi jaksaa juoda (ja syödä) hyvin jo edellisenä päivänä.
VastaaPoista