Kananlihalla

Vähän on taas muu elämä haitannut treenaamista, mutta pääsinpäs vielä tänään uimaan noin 40 minuutin lenkin mökkijärvessä. Pete lähti taas mukaan soudellen. Ei voisi nyt uidakaan korvaongelmiensa vuoksi, mutta toivottavasti ne ovat pian mennyttä elämää. Märkäpuku ei tullut mökille mukaan, joten lähdin uikkarissa. Päässä oli vielä uimalakki ja -lasit.

Kuten aina, kastautuminen oli ikävin vaihe koko hommassa. Kovasti on tuullut koko päivän ja pikkujärvellekin tuli vähän aallokkoa. Vaikka mittari näytti veden lämpötilaksi 23 astetta, ei se ihan niin kauhean lämpimän tuntuista ollut. Uiminen tuntui mukavalta, mitä nyt vasen puoli uimalaseista täytyi säännöllisin väliajoin tyhjentää vedestä. Olimme Peten kanssa sopineet, että hän kääntää veneen kun 20 minuuttia tulee täyteen. Vähän kääntymisen jälkeen alkoi käsiä palella ja vähitellen kylmä alkoi tuntua koko kropassa. Olin iloinen etten ollut lähtenyt uimaan yksin, vaikka tällä kertaa ei palellut niin paljon etten olisi pystynyt uimaan kotirantaan. Lopullisesti lämpenin, kun kävimme siskon kanssa reilun 4 kilsan kävelyllä metsäteitä pitkin.

Atte ja Petri hyppäsivät eilen benji-hypyn Kaivopuiston rannassa 150 metristä. Se oli hurjaa katseltavaa, ja kuulemma tosi mahtava kokemus. Petri oli hypännyt kerran aikaisemminkin noin 20 vuotta sitten, Atte oli asialla ensimmäistä kertaa. Tässä kuvat rohkeista hyppääjistä: