Kävimme Peten kanssa pyörälenkillä Suomusjärven keskustassa eli Kitulassa. Matkaa kertyi kolmisenkymmentä kilsaa, mutta noin 6 kilsaa piti ajaa superhiljaa ja varovasti hiekkatietä pitkin. Se on niin pitkä matka, etten viitsi taluttaa pyörää paitsi yhdessä tosi hiekkaisessa kohdassa uuden sillan päällä. Maantiepyörän renkaat taitavat kyllä kulua, ja voi paikattavaakin tulla, mutta minkäs teet. Ei kai asfalttitien verrella sijaitsva mökki mikään oikea möksä voisikaan olla... Maasto oli mukavan kumpuilevaa, ja onneksi alamäkeä oli enemmän paluureitillä.
Ajaminen tuntui kyllä reisissä varsinkin ylämäissä. Leppoisasti menimme kuitenkin, ja kuumakin tuli. Välillä pysähdyimme juomaan vettä ja kääntöpaikalla Kitulassa söimme pienet jädet. Vaikkei pyöräillessä paljonkaan pysty puhelemaan, on yhdessä pyöräily mukavampaa kuin yksin.
Iltapäivällä käväisin myös uimassa, tällä kertaa ilman märkäpukua. Ihan kivalta sekin tuntui, vaikka aika kova tuuli ja näin pienellä järvelle isoja aaltoja olikin. Petekin vähän innostui uinnin treenaamisesta, ja yritänkin patistaa häntä tilaamaan märkäpuvun vielä tänä kesänä. Olisi kiva mennä uimaan yhdessä täällä mökillä ja varsinkin kotona Espoossa. Tässähän on vielä monta kuukautta aikaa uida avovesissa tänäkin vuonna.
Mahtavat kesäsäät vain jatkuvat, käsissä, olkapäissä ja jaloissa on vähän kisapunoitusta edelleen. Olisi pitänyt lauantaina kuunnella fiksua siskoa ja laittaa aurinkovoidetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti