Matkalla näin yhden elävän jäniksen, kuolleen oravan ja siilin ja ohitin kaksi traktoria. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, kun pääsin asfaltille. Mökkitiellä piti ottaa vähän varovaisemmin, kun ajoittain tiellä oli paljon irtokiviä. Yhden uuden sillan ylitse talutinkin pyörän. Sammatissa 15 km ajon jälkeen oli ensimmäinen juomapullo jo tyhjä, ja täytin sen Salen edessä. Söin banaanin ja yhden geelin. Vasta käännyttyäni 186-tielle Kiskon suuntaan alkoi takaa tulla autoja enemmänkin. Jotkut väistivät aavistuksen verran ylittämättä keskiviivaa, kolme autoa (kahdet ruotsalaisissa kilvissä) siirtyivät kokonaan toiselle kaistalle. Kohteliasta!
Kiskossa sain ajaa kymmenisen kilometriä tutuissa triathlon-maisemissa. En kyllä ihan kaikkea muistanut, mutta Nesteen kyllä. Siellä pysähdyin toisen kerran täyttämään vesipullot. Kävin myös veskissä. Ilmeisesti olin saanut nautittua nesteitä enemmän kuin kisassa kolmisen viikkoa sitten, kun kroppa toimi ja vointi oli hyvä helteisestä säästä huolimatta. Kiskon jälkeen pääsin myös ohituspuuhiin; traktori ajoi tiellä niin hiljaa että pääsin alamäessä hienosti ohi.
Jo neljänkympin jälkeen alkoi ajo vähän tuntua jaloissa, ja kahdeksankympin jälkeen vielä enemmän. Vauhtikin hiipui, mutta yritin keskittyä pitämään kädet rentoina ja pyörittämään polkimia ja se auttoi. Viimeiset pari-kolmekymmentä kilsaa ajoin vanhaa Turuntietä, jonka mutkat ja mäet onneksi tunsin jo paremmin. Oli hienoa päästä lenkin jälkeen heti uimaan ja suihkuun ja varsinkin Petrin ja Nellin loihtimaan valmiiseen ruokapöytään! Ihan tunsin kuinka nälkä kasvoi syödessä ja kyllä sitten söinkin. Mustikat tosin vielä odottavat piirakkaa jääkaapissa.
Pyörä alkaa olla jo ensihuollon tarpeessa, sillä takavaihtaja ei vaihda enää täsmällisesti, vaan ketju jää renksumaan jonnekin rattaiden välimaastoon. Todennäköisesti samalla vaihdetaan ohjainkannatin (stemmi) vähän pitempään, sillä ajoasento tuntuu olevan minulle vähän ahdas.
Loppuun pari fiilistelykuvaa Pariisista. Harmiksemme missasimme Tour de Francen maaliintulon parilla tunnilla. Pariisiin pitää kyllä ehdottomasti päästä uudelleen, se on ihan mahtava kaupunki!
Ah Pariisi ja hirveen pitkä pyörälenkki ja vielä hyvällä vauhdilla. =)
VastaaPoistaMullakin oli toi ajoasento-ongelma heti alkuunsa. Nyt satula on säädetty niin taakse kuin voi ja sarvet niin eteen kuin voi.
Myyjä katseli ajoasentoani kun olin ostamassa pyörää ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että se on hyvä. Silloin sarvet ja satula vielä olivat vähän lähempänä toisiaan.
Alkuun tuntui, että en pääse venymään siinä niin pitkään mittaan kuin haluaisin vaikka tehtiin säätö maksimiin omatoimisesti, mutta nyt pari viime lenkkiä on tuntunut, että ehkä sittenkin voisi säätää takaisin siihen mihin se myyjä ne säädöt katsoi.
Sitä vaan halusin sanoa, että ehkä koko pyöräilyasentoon tottuminen vie varmaan aikansa. Tai sitten mun selkä on niin jumissa, että olen kutistunut. =)
Toivottavasti ymmärsit edes vähän tästä sekavasta sepustuksestani. Se on moi!
Hei Jaanaba, varmaan niin se on, että ajoasentoon tottuminen vie aikaa. Kun ajan "alhaalta", näen kokonaan etupyörän keskiön ja se ilmeisesti on merkki siitä että ahdasta on. Myyjä sanoi, että totuttelen nyt tällä ja vaihdetaan stemmi ensihuollossa jos tuntuu ahtaalta. Ja tuntuuhan se... On ihan läski olo kun etureidet tuntuvat osuvan alavatsaan.
VastaaPoistaMuistinkin, että sullakin oli jotain säätöä sen ajoasennon kanssa. Mietin, että toi stemmin pidennys voisi auttaa sinuakin, mutta sullahan on homma jo hanskassa muutenkin!