Kuusiksella

Yritimme Peten kanssa houkutella lapsia mukaan Kuusijärvelle, kun lähdimme 1500 m avovesiuintikisaan. Kumpikaan ei innostunut, joten lähdimme lopulta kahdestaan. Viime vuonna samainen kisa oli vasta heinäkuun loppupuolella ja uin ilman märkäpukua. Tänään laitoin märkäpuvun päälle ihan mielelläni, vaikka se alkaakin jo olla melko täynnä pieniä palkeenkieliä ja yksi saumakin jo isosti repeilee auki. Neopreeniliima tulee taas tarpeeseen...

Lähtö oli vedestä, ja viivalla oli noin 70 triathlonistia. Kun pilli soi, lähdin uimaan ekalle poijulle järven toiselle laidalle. Aikamoista mäiskettä oli se, ja pari kertaa piti vähän nostaa päätä kun suuhun tulikin ilman sijaan vettä. Uin aika pitkän pätkän yhden sinilakkisen miehen kanssa samaa vauhtia, siinä oli helppo suunnistaa kun rinnakkain mentiin. Ekan kierroksen puolivälissä sain omasta rytmistä hyvin kiinni ja hengityskin alkoi kulkea paremmin. Toisella kierroksella joku kutitteli varpaita ja meni lopulta ohikin. Jonkin aikaa roikuin sitten hänen peesissään. Vielä kun oppisin olemaan välittämättä kontakteista vedessä. Nyt tulee melkein aina nostettua päätä ja katsottua että mikä ihme se siinä oikein kolahti.

Kivasti se uinti kuitenkin meni, parannusta viime vuoteen tuli yli viisi minuuttia. Märkäpuvun vaikutus on varmasti ainakin pari-kolme minuuttia, ja ehkä se uintivauhti on muutenkin hieman parantunut. Loppuaikani oli 26.03, tosi positiivinen yllätys! Ainakin toistaiseksi meidän perheen uintivaltikka säilyi minulla, Pete tuli rantaan vain puolisen minuuttia myöhemmin.

Voi ei - hellettä!

Kiskoon lupaillaan lauantaiksi 28 astetta ja puolipilvistä. Viime vuonna helle vei voimat niin totaalisesti, että tämän vuoden kisaan olisin toivonut vähän viileämpää keliä. No, ehtiihän tuo ennuste vielä muuttua ja voihan siihen helteeseen sitten yrittää sopeutua kun on pakko. Täytyy ainakin muistaa juoda ja syödäkin riittävästi kisaa edeltävinä päivinä.

Kisaan valmistava treeniviikko huipentui juhannuksen kirmailuihin. Uimme Peten kanssa avovedessä muutaman lenkin, ja teimme pari pyörälenkkiä joista toisen jälkeen juostiin vartin verran. Lyhyitä juoksuvetojakin oli Jupis ohjelmaan laittanut. Yhtä treeniä olin oikein odottanut - perjantain ohjelmassa oli illalla "kevyttä kelluntaa", mutta se jäi muiden kiireiden vuoksi väliin.

Perjantain pyörälenkillä jouduin renkaanvaihtohommiin. Yhdessä tosi herkullisessa ja pitkässä alamäessä kuului vaan että tsiuh-tsiuh-tsiuh, kun rengas tyhjeni. Ensin ihmettelin että mikä tuulessa nyt oikein lepattaa, mutta sitten tajusin että ääni tuli takarenkaasta. Mukana oli tietenkin kaikki renkaan vaihtamiseen tarvittava tilpehööri, ja hatara käsitys siitä mitä kaikkea ja missä järjestyksessä pitää muistaa tehdä. Pete saapui hetken päästä neuvomaan havahduttuaan siihen, ettei vaimo enää olekaan peesissä.

Ei varmaan olisi kannattanut sittenkään ajella maantierenkailla sorateillä. Olin jo pari viikkoa sitten huomannut, että renkaissa on muutama pieni viilto aikaisemmilta lenkeiltä.  Nyt viikonloppuna ajoimme mökiltä pari kilsaa pikitien alkuun, perjantain lenkillä asiaa piti vielä vähän perustella, mutta ei onneksi enää sunnuntaina. Onneksi silloin renkaat pysyivät ehjinä! Vahingosta viisastuneena ostin tänään pari uutta sisäkumia ja myös uudet renkaat. Toivottavasti säästyn Kiskossa renkaanvaihdolta, siihen nimittäin kaikkine tuumailuneen meni perjantaina 17 minuuttia.

Porukassa ja kahdestaan

Eilen ja tänään on tullut uitua avovesissä. Oittaalla oli eilen meidän kahden lisäksi muutama muukin triathlonisti, ja kävimme uimassa noin 45 minuutin lenkin. Sää oli tosi mukavan aurinkoinen, mutta vähän tuulinen. Takaisin päin uidessa sai olla tarkkana, ettei hörppäillyt vettä. Rannassa treenattiin taas nopeaa rantautumista ja märkäpuvun mahdollisimman pikaista riisumista.

Tänään työpäivän jälkeen laitoimme pyörät katolle, lapset kyytiin ja lähdimme juhannuksen viettoon mökille. Purettuamme kassit jätimme lapset laittamaan ruokaa ja kävimme uimassa reilun kilsan lenkin. Pieniä myrskyn merkkejä oli ilmassa, ja mökkijärvessäkin vaahtopäitä. Välillä tuli vähän vettäkin ja lokit tekivät pelottelusyöksyjään, kun uimme pikkusaaren ympäri. Mukavasti se matka kuitenkin vierekkäin taittui, oli kiva uida aaltoja vastaan kun tuli sellainen fiilis, että tässähän pääsee kivasti eteenpäin. Olin vielä pessut uimalasitkin, joten vaihteeksi näin ihan hyvin. Työviikon jälkeen olo oli melko väsynyt, mutta lyhyt uinti piristi.

Pienen muutoksen tein kesän kisa-aikatauluun. Siskoni on tyttärineen Suomessa 25.7.-14.8., ja siksi Vanajavesiuinti 13.8. jää tänä vuonna väliin. En raaski käyttää siihen yhtä kokonaista päivää, varsinkaan siskon lähdön aattoa. Ehkä ensi vuonna menemme sinne sitten Peten kanssa uimaan sen 5000 metriä, nyt kun hänkin on avovesiuinnista oikeasti innostunut eikä vain kohteliaasti mukana taustalla.

Lupa juosta

Enhän minä ihan oikeasti mitään lupaa juoksemiseen keneltäkään tarvitse, mutta osteopaatti sanoi eilen että niin pitkään saa juosta, kun tuntuu että jalat kantaa ja kivut ovat siedettäviä. Puolimaraton syyskuussa on todennäköisesti siis ihan ok! Ennen ja jälkeen juoksulenkin pitää vaan muistaa lämmitellä selkää hyvin ja muistaa venytellä varsinkin lonkkien lihakset, jotka ovat minulla edelleen tosi kireät. Suurin pelkoni on, että selkään tulee uusi pullistuma, mutta se pelko on ilmeisesti turha. Senkin muistin kysyä, että rasitanko selkää liikaa liikkumalla näin paljon, mutta asia on kuulemma päinvastoin; liikunta on selälle vaan hyväksi, antaa mennä vaan.

Tästä kaikesta rohkaistuneena lähdin pitemmälle lenkille. Juoksin 14 kilometriä rauhallista vauhtia Espoon rantoja pitkin Otaniemestä Karhusaareen ja Tapiolaan. En varmaan koskaan aikaisemmin ole juossut yhtä alhaisella keskisykkeeellä (143) niin pitkää matkaa. Aina välillä selässä tuntui kipua, mutta huomasin sen helpottavan kun lyhensin askelta ja yritin saada sen osumaan maahan lantion alla. Vettä ja yksi geeli oli mukana, ja oli ihan mahtavaa juosta tuulisessa, puolipilvisessä säässä! Viimeisten parin kilsan aikana matka alkoi tuntua polvissa, varmaan tottumuksen puutetta.

Jaksaa jaksaa

Aamulla ajoimme vähän pitemmän lenkin kun haimme Hesarin kilsan päästä laatikosta, 45 minuuttia ja 16 kilsaa. Jaloille se tuntui tekevän tosi hyvää, ja pikaisen järvipulahduksen jälkeen tunsi jo kunnolla heränneensä.

Iltapäivällä kävimme Oittaalla avovesiuintiopissa. Käytiin läpi peesaamista takaa ja sivulta, saatiin vinkkejä suunnistukseen ja nopeaan poijun kiertämiseen. Lopussa treenattiin vielä yhteislähtöä, nopeaa rantautumista ja märkäpuvun riisumista. Lähtöä pitäisi treenata enemmänkin, niin epämukavalta se toisten kyljessä, päällä tai alla uiminen tuntuu. Onneksi se kestää yleensä vain hetken.

Kotikisat

Naapuri toi Peten pyöräkengät kolmen jälkeen, ja pian sen jälkeen lähdimmekin omaan pikku triathlon-skabaamme mökkimaisemissa. Hyvä, ettei naapuri tullut mökilleen aikaisemmin, sillä muuten olisimme kyllä kisailleet sateessa. Nyt sää oli juuri ehtinyt seljetä. Lähdimme uimaan omasta rannasta, ja reitti kiersi kahden pienen saaren ympäri. Talvella mittasin matkaksi 1250 metriä, pitänee paikkansa suurin piirtein. Samaa vauhtia lähdimme uimaan, minä ehkä metrin-kaksi edellä ennen käännöstä. Yksi ikävä juttu sattui matkalle, kun uin vahingossa johonkin matalaan kohtaan ja siinä oli jotain vesikasveja. Jaiks! Mielellään yritän uidessa välttää kaikenlaista kosketusta. Pete osui pari kertaa jalkoihini, taisi peesata! Kotilaiturille tulimme ihan peräkkäin, uintiin vierähti 23.22.

Vaihtopaikka.

Juoksin rannasta portaat ylös vaihtopaikalle, ja sain märkäpuvun nopeasti riisuttua. Korvatulpatkin tulivat talteen. Kuivasin vähän kasvoja ja hiuksia ja laitoin lyhythihaisen paidan päälle, kypärän päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Vaihtoon meni kolmisen minuuttia, ja pääsin pyöräosuudelle johdossa. Parin kilsan jälkeen Pete kuitenkin paineli ohi. Ajoin hybridipyörällä, ja kyllä tuli maantiepyörää ikävä. Pyörä vielä nitisi ja natisi, pitäisi varmaan siitä pitää vähän parempaa huolta. Nopeusmittari on pari viime päivää näyttänyt liian hyviä lukemia, joten minulla ei ollut kunnon käsitystä vauhdista. Ajoimme vajaan 40 kilsan lenkin Nummelle, sieltä vähän matkaa Pusulaan ja Saukkolan kautta takaisin. Kun toiseen vaihtoon oli matkaa noin kilometri, Pete tuli jo juosten vastaan. Pyörän päällä vierähti 1:33, Petellä varmaan kymmenisen minuuttia vähemmän.

Toinen vaihto meni vähän nopeammin, kahdessa minuutissa. Juoksureitti kulki Kylänalanen-järven ympäri. Alussa pohkeet ja etureidet tuntuivat kipeiltä, varsinkin kun reitin alkuosassa on yksi tosi jyrkkä ylämäki, mutta noin vartin juoksun jälkeen se alkoi sujua. Viimeisellä kilsalla yritin ja ehkä vähän onnistuikin kiristämään vauhtia. Olen joskus mitannut matkaksi 6,2 kilsaa, ja tänään siihen meni 37:01, Petellä ehkä viisi minuuttia vähemmän.

Tosi kiva oli kokeilla vähän pitempiä kisamatkoja, ja nyt on vähän luottavaisempi olo Kiskoa ajatellen. Tasan kahden viikon päästä sekin kisa on jo ohi!

Poliiseja pyörällä

Kävin Keskuspuistossa ajelemassa ja tutustumassa reitteihin, kun torstaina jäi vähän luppoaikaa töiden jälkeen. Joskun ammoin olen siellä liikuntatunneilla suunnistanut ja nykyään työmatkalla ajan Kekuspuiston eteläpäässä lyhyen pätkän Pikku-Huopalahdesta Töölönlahdelle, mutta muuten puisto on minulle ihan tuntematonta seutua. Lähdin ajelemaan pohjoiseen seuraten Pirkkolan viittoja.

On se - polkupyöräpoliisi!

Matkalla Pirkkolaan näin edessäni kauempaa pari poliisilta näyttävää pyöräilijää. Rauhallisesti polkivat kypärät päässä metsän siimeksessä. Heillä oli vyöllä aseet ja muut tarvittavat jutut, ja lisäksi pieni tarvikelaukku tarakalla. Vaatteet näyttivät kyllä melko kuumilta. Juttelin muutaman sanan heidän kanssaan Pirkkolassa juomatauolla. Ajavat kuulemma 30-60 kilometriä työvuoron aikana riippuen tehtävien määrästä, mm. Hakaniemessä, Kannelmäessä, Haagassa ja Keskuspuistossa. Pyörällä pääsee moneen paikkaan, joihon autolla ei pääse. Se haittapuoli pyörässä on, ettei "jousille" voi ottaa ketään. Mukavia tyyppejä.

Moneen paikkaan pääsee.

Jousiammuntarata.

Perjantaina kävin hot pilates -tunnilla Yoga Nordicissa. Ohjaajana oli sama Pekka kuin tiistai-aamunkin pilateksessa. Pekka oli luvannut tarjota yhden hot pilates -tunnin kaikille halukkaille, ja työkaverin kanssa tartuimme tarjoukseen. Huoneessa oli lämpöä tunnin alkaessa kolmisenkymmentä astetta, ja tunnin aikana se nousi vielä viitisen astetta. Alkuun tunsin oloni epämukavaksi, mutta heti tuntui paremmalta kun hiki alkoi virrata. Se pisaroi iholla ihan kuin saunassa. Tehokkaalta tuntui, ja pyyhkeelle oli käyttöä. Tunnin jälkeen kipaisimme suihkuun työpaikalle, koska Yoga Nordicissa on vain kaksi suihkua naisille ja melko pienet pukuhuonetilat muutenkin.

Tänään Petellä ja minulla on harjoitusohjelmassa kisasimulaatio, siis avovesiuintia, pyöräilyä ja juoksua. Ihan hyvä että simuloidaan, koska nyt aamulla mökillä huomasimme että Peten pyöräilykengät jäivät kotiin. Ehkä sitten ihan oikeaan kisaan lähtiessämme muistamme tsekata ainakin yhteen tai jopa kahteen kertaan, että kaikki tarvittavat kamppeet ovat mukana. Naapuriavulla saamme kengät tänne möksälle iltapäivällä, ja simulointi alkaa kuin alkaakin vielä tänään, mutta ehkä vähän myöhemmin kuin alunperin ajattelimme. Vettä tulee, mutta niinhän sitä voi tulla kisapäivänäkin.

Työmatkatempo ja avovesiuintia

Eilen oli ohjelmassa 1,5 tunnin pyöräily jossa 3x10 kovempaa viiden minuutin palautuksella. Koska suunnitelmissa oli tiistaiseen tapaan mennä aamu-pilatekseen ja töihin pyörällä, tein nuo lyhyet vedot työmatkalla ja myös työmatkapyörällä vaikkei siinä ajallisesti ihan puoltatoista tuntia mennytkään. Ajan työmatkalla nykyään yleensä Villa Elfvikin ja Ruukinrannan kautta. Se on todella kaunista seutua; ihan kuin rehevässä satumetsässä ajaisi kun valo kauniisti taittuu isojen puiden välistä, sadat linnut visertävät ja lehmät laiduntavat rannalla. Varsinainen idylli parin sadan metrin päässä Kehä Ykkösestä.

Tänään käytiin Peten kanssa taas Oittaalla uimassa seitsemän seurakaverin (mm. Toffen) kanssa. Automatkan aikana alkoi sataa vettä, ilman lämpötila oli noin 12 astetta eli oikein kiva uinti-ilma. Laitoimme märkäpuvut päälle pukukopissa, odottelimme vähän aikaa kavereita saapuviksi ja lähdimme sitten uimaan lähes peilityynelle järvelle. Muutama kalastaja nähtiin matkan varrella, muuten oli tosi hiljaista. Uidessamme jo takaisin rantaan sade loppui ja ilma alkoi ilahduttavasti kirkastua. Vedin mukanani pelastuspatukkaa, eikä sille tälläkään kerralla ollut onneksi mitään käyttöä.

Radalla

Juoksimme Otaniemen urheilukentällä 4x800 m 400 m palautuksilla. Mulla meni 4:07, 4:01, 4:05 ja 4:04, Petellä kulki odotetusti kovempaa. Vetojen juokseminen ei kyllä ole mitään herkkua, mutta treenin jälkeen oli tosi kiva olo, kun olin käynyt oman mukavuusalueen eli hitaan raahustamisen ulkopuolella. Selälle juoksutreeni ei kyllä edelleenkään tee hyvää, vaan alaselkää alkoi jomottaa treenin jälkeen.

Viivalta lähdettiin.

 Kentällä oli menossa Hongan divaripeli, ja Petelle joku oli huomauttanut, ettei radalla saa juosta kun on peli menossa ja heille varattu koko kenttä. Pian huomautuksen jälkeen alkoi kuitenkin väliaika, ja Pete jatkoi juoksuaan. Minulle kukaan ei sanonut mitään ja kuulin koko kiellosta Peteltä vasta kun olin juossut kaikki vedot. Loppuverran juoksimme rannassa, kun toinen puoliaika oli juuri alkanut. Honka taisi olla 0-2 häviöllä. Ehkä se meidän pörräily radalla sitten häiritsi pelaajia, mene ja tiedä.

Pohkeet venyy.

Kevyttä ja vielä kevyempää

Tytärtä piti olla vastassa jo vähän ennen puolta päivää Leppävaaran asemalla, joten lähdimme Peten kanssa pari tunnin pyörälenkille heti kahdeksan jälkeen. Silloin oli jo ihanan lämmin ilma, ja teillä tilaa. Ajoimme Kauniaisten kautta Bemböleen, sieltä Bodominjärven rantaa Röylän kautta Vihdintielle ja takaisin. Olipas siellä hienoja taloja ja maisemia! Mielellämme olisimme käyneet kahvilla ja teellä Bembölen kahvituvalla kotimatkalla, mutta se aukeaa vasta kymmeneltä ja me olimme siellä varttia vaille. Ei jääty odottelemaan, vaan jatkettiin matkaa kotiin pesemään pyöriä.

Pitäisi hankkia pyörän huoltoteline, niin ne pesu- ja mahdolliset huoltohommatkin sujuisivat helpommin. Vielä ei olla ehditty kierrellä netti- tai muissakaan kaupoissa etsimässä sitä hyvää ja edullista. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä tai suosituksia hyvistä telineistä?

Muutama pyöräilykilsa lisää tuli, kun ajoimme lounaan jälkeen koko perheen voimin Torpanrantaan jätskille. Merivesikin on varmaan jo kivasti lämmennyt, kun niin moni oli uimassa viereisellä uimarannalla.

Kahdestaan

Tämän viikon olimme Peten kanssa kotona kahdestaan, kun poikamme oli musiikkileirillä ja tytär kaverinsa mummilassa Kauhavalla. Vaikka ehdimme tehdä kaikki samat asiat (ja treenit) myös silloin kun lapset ovat kotona, on olo kuitenkin ollut hieman erilaista. Lasten ollessa kotona sitä kuitenkin jatkuvasti miettii, että missä lapset ovat, ovatko he syöneet ja koska tulevat kotiin, menevät nukkumaan ja etteivät vaan vietä liikaa aikaa tietokoneen äärellä.

Eilen lähdimme heti töiden jälkeen mökille, ja kävimme uimassa peilityynessä järvessä reilun puolen tunnin lenkin kahden saaren ympäri. Meillä on aika sama uintivauhti, ja uimme suurimman osan matkaa rinnakkain. Paluumatkalla muodostelma hajosi, kun uin Peten oikealla puolella ja hän hengittää toistaiseksi vain vasemmalta eikä siis näe heti, jos lähdenkin uimaan väärään suuntaan. Kuntopiirikin oli ohjelmassa, ja koska nyt oli lepoviikko, teimme sen vähän kevyemmin eli 30 sekuntia hommia ja 30 sekunti lepoa. Kuntopiirin olosuhteet mökkinurmella olisivat olleet täydelliset ilman verenhimoisia ja terhakoita hyttysiä. Pidot pidettiinkin sitten sisällä; 6 minuuttia liikkumatta itikoiden syötävinä olisi ollut liikaa kärsimystä.


Ennen kuin haimme poikamme kotiin musiikkileiriltä ehdimme tänään käydä taas uimassa. Avovesiuinti on kyllä ihan mahtavaa, ja on tosi mukavaa uida kahdestaan vaikkei siinä paljon pystykään ajatuksia vaihtamaan. Kiva vaan nähdä, että siinä se toinenkin nyt polskii ja että samaan suuntaan mennään edelleen.

Bodom eilen ja tänään

Kävimme eilen Peten kanssa Oittaalla Bodomjärvessä uimassa. Olin laittanut viestiä ja kutsun myös HelTrin foorumille tiistaina, ja saimmekin mukaan kolme muuta innokasta triathleettia. Märkäpuvuissa uitiin parikymmentä minuuttia ulapalle rannan suuntaisesti vaikkei ihan rannassa kuitenkaan, ja saman verran takaisin. Kerran vedin vettä henkeen kun nostin päätä eteenpäin ja hengitin saman tien. Siinä piti vähän aikaa yskiskellä, mutta ei sen kummempaa. Paljon oli porukkaa rannalla, ja vesi oli mukavan lämmintä. Uinti tuntui helpommalta kuin tiistain Rykäsyssä. Uin ilman korvatulppia, ja taas vähän huippasi kun tulin rantaan.

Tänä iltana kävin samoissa maisemissa ajamassa Bodominjärven ympäri (36,48 km, 1:31:30). Laiskotti kyllä ennen lähtöä ja teki mieli jäädä sohvalle pötköttämään, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui lähes ensipolkaisusta. Lähdin innoissani vähän liian kovaa, ja himmailin vauhtia ja sykettä loppua kohden. Matkalla harjoittelin pyörällä hyppäämistä. Varsinkin alamäissä treenailu oli hyvän vauhdin takia helppoa, ja kyllä se pyörä siitä nousee. Pyörässäni on melko kovan tuntuinen alumiinirunko, ja tuntuu kyllä kivemmalta hypätä pienten esteiden ja epätasaisuuksien yli.

Mun ja Petrin kisailmoittautumiset Kiskoon on nyt hoidettu, enää reilut kolme viikkoa aikaa kesän ykköskisaan ja kesäloman alkuun! 

Vuoden eka tri-kisa

Rykäsy Kuusijärvellä alkoi dramaattisissa merkeissä, kun porukan jo kokoontuessa rannalle paikalle ajoi kaksi ambulanssia, pelastussukeltajien kaksi isoa rekkaa ja poliisiauto. Ilmeisesti muutaman pojan epäiltiin sukellelleen laiturin alla ja hukkuneen. Kun tilanne oli päällä, päätettiin kisan alkua siirtää puolella tunnilla, ja ihan alkuvaiheessa oli epäselvää sekin, pääsisimmekö (tai haluaisimmeko mennä) lainkaan uimaan. Pelastushenkilökunta poistui rannalta kuuden maissa, ilmeisesti ketään ei ollut löytynyt. Onneksi kyseessä oli tällä kertaa olla väärä hälytys.

Puoli seitsemältä oli sitten uintiosuuden lähtö. Lähdin takarivistä, ja pyrin välttämään kaikkea kohkaamista ja säästelemään voimia pyöräilyyn ja juoksuun. Kivasti se uinti sujui, peesailin muita ja reitin loppupuolella suuri osa uimareista taisi mennä poijujen väärältä puolelta, minä myös. Uin niin pitkään, kunnes kädet osuivat pohjaan ja juoksin rantaan. Ilmeisesti korvatulppien ansiosta nyt ei tullut sitä ihmeellistä huojuvaa oloa kun nousin pystyyn. Vaihdoin äkkiä kamppeet ja lähdin ajamaan pyörällä uutta, 14 kilometrin reittiä. Rykäsyn normaali reitti on ajokelvoton muutaman sadan metrin matkalta, ja tänään oli käytössä normaalia lyhyempi varareitti.

Ajomatka meni sekin hyvin, takaa tuli ohi taas joitakin kovempia pyöräilijöitä, ja myös Pete kymmenen kilsan paikkeilla. Taisin ohittaa Peten ekassa vaihdossa. Pyörämatka tuntui aika lyhyeltä, välillä siemailin vettä ja yritin pitää kadenssin korkealla. Autoja ei tarvinnut väistellä, vaikka reitille pari risteystä osuikin.

Juoksuosuudelle olin varannut mukaan myös sukat, mutta en niitä siinä hässäkässä alkanut laittaa hiekkaisiin jalkoihin. Pyyhin enimmät hiekat pois ja laitoin lenkkarit jalkaan ja lippiksen päähän. Matkalla en tänäänkään onnistunut ohittamaan ketään. Juoksu tuntui pitkältä, mutta sain kuitenkin juostua koko matkan ilman selkävaivoja. Ilmeisesti loppumatkasta vähän oikaisin, kun käännyin muovipussilla merkitystä risteyksestä. Siitä olisi ilmeisesti pitänyt vielä osata jatkaa vähän matkaa eteenpäin. Maalissa olin viimeisten joukossa, mutta hyvällä fiiliksellä. Oli tosi kiva kisa, iso kiitos toimitsijoille!

Kiskon maisemissa

Vähän tyhmältä tuntui lähteä autolla pyörälenkille, mutta niin kuitenkin tehtiin. Ajoimme Peten kanssa Kasvihuoneilmiön pihalle parkkiin ja lähdimme siitä reilun 80 kilsan maantielenkille. Tämä siksi, että haluan säästää maantiepyöräni renkaita sorateiltä. Niissä on jo nyt valmiiksi pieniä viiltoja ja kuluneita kohtia, kun en aikaisemmin ole ollut asian kanssa niin tarkkana. Ei se autolla meneminen nyt niin paljon hankalampaa ollut, taidetaan tehdä toistekin sama juttu.

Pete pumppaa renkaita melko kehnolla mökkipumpulla.

Pääsimme liikkeelle jo hieman ennen kahdeksaa. Ajoimme Suomusjärven kautta Kiskoon, jossa katsastimme hieman Kisko Triathlonin kisareittiä. Ihan koko kiekkaa emme ajaneet koska kotimatka vei toiseen suuntaan, mutta pääsimme kuitenkin fiilikseen. Loivia ja vähän jyrkempiäkin ala- ja ylämäkiä riitti. 
 

Kisko Triathlonin pyöräreitillä. Vähän vesihyöryä kameran linssissä.

Pyörä kulki kivasti molemmilla, vain loppumatkasta tuntui vähän vastatuulta. Keskikadenssi oli 83, vähän nopeammin pitäisi kai pyöritellä. Myös juomiseen ja syömiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja alkaa juoda esim. 15 minuutin välein ja ottaa geeli kaksi kertaa tunnissa. Alkumatkan jälkeen se jotenkin unohtui vaikkei tietenkään saisi. Huomio taisi kiinnittyä liikaa hienoon luontoon, taloihin, sireeniaitoihin, kukkiviin kieloihin ja kauniiseen suomaisemaan Kiskossa.

Takaisin Kasvihuoneilmiölle ajoimme Karjalohjan ja Sammatin kautta. Laitoimme äkkiä pyörät autoon ja kävimme vielä juoksemassa 15 minuutin pikalenkin vanhan ykköstien laitaa ennen viiden minuutin automatkaa takaisin mökille. Suihkun, pikatankkauksen, Hesarin ja mökin siivouksen jälkeen kävimme syömässä Sammatin Kievarissa. Monta kertaa ohiajaessa olemme sitä miettineet, ja 18. hääpäivän kunniaksi vihdoin menimme sisälle. Hyvää oli, mennään varmasti joskus uudestaankin.

Lasten kokoa?

Avovesiuintikausi jatkui tänään mökillä, ja tällä kertaa Petekin pääsi mukaan. Vähän meinasi usko loppua ja hermo kiristyä Petellä märkäpukua ekaa kertaa pukiessa, mutta kyllä se lopulta päälle saatiin.Välillä hän epäili jopa saaneensa erehdyksessä lasten koon. Oli se sitten kuitenkin lopulta ihan sopiva. Vedessä kävi niin, että märkäpuku toimi toivotulla tavalla ja paransi Peten uintiasentoa niin paljon, että minun oli jo vaikea pysyä perässä. Ehkä ei tarvikaan enää miettiä, että missä kohtaa Kiskon reittiä Pete menee pyörällä ohi; hänhän voi ohittaa minut jo heti paukusta uintiosuudella!

Meillä ei ole vesilämpömittaria, mutta kyllä se jo ihan sopivan lämpöistä on märkäpuvulla uimiseen. Pari kertaa piti keskittyä hengittämiseen, kun oli taas puhaltamisen kanssa ongelmia.

Hermo jo meinas mennä...

Eilen meillä oli vähän väsyneempi uintisessio Märskyssä työpäivän jälkeen. Sitä ennen olimme molemmat tahoillamme tehneet 30 minuutin intervallikuntopiirin. Uimme tekniikkadrillejä ja 3x200. Ensimmäinen ja toinen meni 3:38, kolmas 3.30 kun Pete kiritti viereisellä radalla joka toisen vinstan. Niin hiljaista oli, että saimme molemmat oman radan. Se olikin kiva, kun uitiin kelloa vastaan.

Ohjelmassa oli tälle päivälle myös vauhtileikittelyjuoksu. Pete juoksi, ja mä otin sillä aikaa pienet päikkärit.

Nellille kiitos kuvista!

Pyörätekniikkaa

Solvallassa harjoiteltiin tänään pyörän hallintaa ja mäkitekniikkaa. Alkutreeninä ajoin kotoa 22 kilsaa tapahtumapaikalle. Päivän aikana kilsoja kertyi reilut viisikymmentä, eikä se syke ihan koko ajan pk-alueella pysynyt, vaikka tarkoitus oli. 

Treenasimme pujottelua, neulansilmämutkassa kääntymistä, hyppäämistä, ajamista mahdollisimman hitaalla vauhdilla ja vielä ajamaan lähtemistä niin, että kengät ovat kiinni polkimissa. Kyllä ne kaikki hommat alkoivat sujua, kun monta kertaa sai kokeilla. Pujottelussa huomasi selvästi, kuinka vauhtia sai nostettua kun piti sisemmän jalan ylhäällä koukussa ja muisti olla kääntyäessä jarruttamatta etujarrulla. Sain pyörän hämmästyksekseni ilmaan, kun piti kovasta vauhdista hypätä kepin yli. Se on ehdottomasti asia, jota jatkossa treenailen enemmänkin, samoin kuin mahdollisimman hitaasti ajamista. Siinä olen nyt ihan kelvoton.

Mäkiajoa treenasimme ajamalla noin kahdeksan kilsaa edestakaisin Solvallan tietä. Ylämäissä pitää muistaa avata rintaranka, jotta henki kulkee, ja ohjaustangosta kannattaa pitää kiinni mahdollisimman ylhäältä. Jos nousee putkelle (seisomaan), pitää muistaa laittaa vähän isompaa vaihdetta silmään. Putkellä ajaessa käsien pitää tietenkin olla lähellä jarrukahvoja. Mäen päällä ei sitten aleta juomaan, hengähtämään tai mitenkään muutenkaan löysäilemään (kuten tähän asti olen tehnyt), vaan pidetään jalat koko ajan liikkeessä ja vauhti  yllä. Alamäessä kannattaa polkea aina kun voi, mutta jos ei voi, pitää kampien olla vaakasuorassa eli molemmat polvet vähän koukussa. Polvilla voi vähän puristaa vaakatankoa. Kokeilinkin sitä ja tuntui, että asento oli vähän vakaampi.

Hauskaa oli taas tavata seurakavereita ja oppia uutta! Takaisin Etelä-Espooseen ajoimme isommassa porukassa. Illalla kävin hakemassa Peten mökiltä, joka oli ajanut sinne omalla pyörälenkillään. Pyörä jäi sinne, jotta pääsemme molemmat sunnuntaina pitkälle pyörälenkille. Vielä se toisen pyörän kattotelineen puute vähän hankaloittaa reissaamista, mutta onneksi mökki on vain 50 minuutin automatkan päässä.

Illalla tuli eteen vielä pieni keikka Dextraan, kun poikamme oli saanut keinun päähänsä. Päässä oli noin 3 cm pitkä rosoinen haava, ja tikkejähän siihen piti laittaa. Aivotärähdykseltä sentään taidettiin välttyä, mutta vähän piti hiuksia leikata, jotta haava saatiin puhdistettua ja ommeltua. Onneksi pään voi pestä jo vuorokauden kuluettua, niin ei tarvitse lauantaina mennä hakemaan peruskoulun päättötodistusta verta hiuksissa. Hienosti olivat tapaturman satuttua toimineet pojan kaverit, kun yksi heistä oli lähtenyt saattajaksi kotiin asti.

Tulipahan kokeiltua

Viimeksi syyskuussa olen juossut yli tunnin lenkin, ja tänään taas sitä kokeilin. Juoksin reilut 11 kilsaa kotoa Otaniemeen ja sieltä Tapiolan kautta takaisin. Ihan lenkin viimeisillä sadoilla metreillä alkoi selkään sattua, ja kipuilu jatkuu edelleen. Lyhyempien, alle tunnin lenkkien jälkeen selkä on tuntunut kipeältä vasta seuraavana päivänä. Täytyy nyt pitäytyä lyhyemmissä juoksulenkeissä ja välttää juoksemista peräkkäisinä päivinä. Lisää vaan pyöräilyä ja uintia sitten...

Juoksu tuntui muuten ihan kivalta, ja vaikka vauhti tuntui raahustamiselta, se oli kuitenkin minulle ihan ok peruskestävyysmenoa kuten oli suunniteltukin. Syke tuppasi nousemaan loppumatkasta, mutta pysyi sallituissa lukemissa kun vaan hiljensin vauhtia.