Kuusiksella

Yritimme Peten kanssa houkutella lapsia mukaan Kuusijärvelle, kun lähdimme 1500 m avovesiuintikisaan. Kumpikaan ei innostunut, joten lähdimme lopulta kahdestaan. Viime vuonna samainen kisa oli vasta heinäkuun loppupuolella ja uin ilman märkäpukua. Tänään laitoin märkäpuvun päälle ihan mielelläni, vaikka se alkaakin jo olla melko täynnä pieniä palkeenkieliä ja yksi saumakin jo isosti repeilee auki. Neopreeniliima tulee taas tarpeeseen...

Lähtö oli vedestä, ja viivalla oli noin 70 triathlonistia. Kun pilli soi, lähdin uimaan ekalle poijulle järven toiselle laidalle. Aikamoista mäiskettä oli se, ja pari kertaa piti vähän nostaa päätä kun suuhun tulikin ilman sijaan vettä. Uin aika pitkän pätkän yhden sinilakkisen miehen kanssa samaa vauhtia, siinä oli helppo suunnistaa kun rinnakkain mentiin. Ekan kierroksen puolivälissä sain omasta rytmistä hyvin kiinni ja hengityskin alkoi kulkea paremmin. Toisella kierroksella joku kutitteli varpaita ja meni lopulta ohikin. Jonkin aikaa roikuin sitten hänen peesissään. Vielä kun oppisin olemaan välittämättä kontakteista vedessä. Nyt tulee melkein aina nostettua päätä ja katsottua että mikä ihme se siinä oikein kolahti.

Kivasti se uinti kuitenkin meni, parannusta viime vuoteen tuli yli viisi minuuttia. Märkäpuvun vaikutus on varmasti ainakin pari-kolme minuuttia, ja ehkä se uintivauhti on muutenkin hieman parantunut. Loppuaikani oli 26.03, tosi positiivinen yllätys! Ainakin toistaiseksi meidän perheen uintivaltikka säilyi minulla, Pete tuli rantaan vain puolisen minuuttia myöhemmin.