Kilin kolin

En osaa näköjään ajaa pyörällä kaatumatta. Kävi nimittäin niin hyvin, että opin laittamaan klossit lukkopolkimiin, mutta yhden kerran en saanut oikeaa jalkaa ajoissa irti. Olin kääntymässä vasemmalle, ja luulin valon olevan vihreä. Kun huomasin se olevankin punainen, jarrutin pyörän pysähdyksiin ja huomasin, että jalat ovat sittenkin vielä kiinni pyörässä. Siis itse jarrutin, vaikka kengät olivat vielä kiinni polkimissa! Kuin hidastetussa filmissä kaaduin oikealle kyljelle. Ranteeseen tuli pieni naarmu ja  polveen mustelma. Itsetunto taisi taas olla se suurin kärsijä. No, nousin ylös ja jatkoin matkaa kun valot taas vaihtuivat.

Ajoin saman lenkin kuin kaksi viikkoa sitten. Matkaa kertyi reilut 40 kilsaa, aikaa meni päälle kaksi tuntia. Alkumatkasta jouduin melko usein pysähtelemään valoihin. Jossain vaiheessa keksin irrottaa toisen jalan oikein tosi hyvissä ajoin polkimesta ja harjoitella loput metrit ennen pysähdystä yhdellä jalalla polkemista. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Mukavan paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä, muutaman rullaluistelijankin näin.

Kirkkonummen Sundsbergissä oli näin pahat routavauriot:

Kotiin päästyäni kävin vielä vajaan puolen tunnin juoksulenkillä. Lähdin juoksemaan Villa Elfvikin suuntaan, mutta sielläpä oli vielä melko lumista:

Kuvat otin kännykän (Nokia E72) kameralla. Sain sen vanhan tilalle, kun siitä alkoivat jo numerot irrota.

Iltapäivä menikin tyttären pelissä ja joukkueen yhteisessä iltapäivätapahtumassa Ruoholahden uudessa liikuntakeskuksessa. Hieno paikka, mutta melko tyhjää. Siellä on mm. muutama biitsikenttä, kiipeilyseiniä, keilailua ja paljon muuta.