Vastatuuli vie mehut

Hesarin mukaan länsituulta on 5 m/s, mutta länteen päin pyöräillessä se tuntui kyllä paljon kovemmalta. Lähdin ajelemaan Muuralaan, Kauklahteen ja Oitmäkeen, jossa vihdoin pääsin kääntymään hieman toiseen suuntaan ja tuuli ei enää niin kovasti häirinnyt. Ennen sitä jouduin kerran vaihtamaan pienemmälle vaihteelle alamäessäkin, eikä vauhti tasaisellakaan meinannut mennä yli 20 km/h. Joet ja purot olivat täynnä vettä, ja tässä (kuvassa) sitä on tulvinut tiellekin. Tässä kohtaa nopeusrajoitus oli veden vuoksi 30 km/h, mutta osa autoista meni ohi huomattavasti suuremmalla nopeudella.

Oitmäestä ajelin 5-7 kilsaa hiekkateitä pohjoiseen päin Ämmässuon kaatopaikan länsipuolella. Siellä vähän piti hakea oikeaa reittiä, ajoin kerran vahingossa yhden talon pihaankin. Metsässä oli vielä melko paljon lunta ja lätäkköjä.

Kun vihdoin pääsin taas kunnon tien risteykseen, pysähdyin syömään pari keksiä ja yhden geelin. Samaan paikkaan sattui kaksi miestä pyörillään, molemmilla pyörälaukut ja kaikki. Vaihdoimme muutaman sanan. Toinen miehistä puhui vähän epäselvästi 40 kilsan reissusta eilen ja samasta matkasta takaisin tänään. En kiinnittänyt siihen silloin sen enempää huomiota, ajattelin vain hänellä olevan vähän huono artikulaatio. Miehet lähtivät ajamaan, kun minä jäin syömään eväitäni loppuun. Ajoin heidät kiinni Nupurissa. Toisen ohi en meinannut millään päästä ylämäessä, kun pyöränsä kiemurteli tien laidalta toiselle - hän ei oikeasti pysynyt edes asfaltilla, vaan haki välillä vauhtia lähes ojanpohjalta. Miehellä oli myös ihan valtava hikka. Mietin, että taisivat molemmat sittenkin olla aika tuiterissa - tankojuoppoja!

Loppumatka sujui alkumatkaa kepeämmin myötätuulessa. Aurinko lämmitti ihanasti, ja vähän vähempikin vaatetus olisi riittänyt. Oli kiva tulla kotiin, kun tytär vilkutti ikkunassa ja Pete oli järjestellyt varaston niin, että sain pyörän helposti sisään. Reissu kesti reilut 3 tuntia, mittariin kertyi noin 50 kilsaa.